Millainen on Raamatun tarkoittaman uskon lyhyt määritelmä?

​

Raamatun tarkoittama usko on henkilökohtaista turvautumista Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, joiden totuudesta henkilö on vakuuttunut luotettavin perustein. 

Uskoon kuuluu kohde, sisältö sekä henkilökohtainen luottamus niihin.

 

• Raamatullisen uskon kohde on siinä ilmoitettu Jumala ja Jeesus Kristus. 

• Uskon sisältö on se, että Jumala on luonut maailman ja ihmisen, ja Jeesuksen Kristuksen kautta vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja antaa iankaikkisen elämän. 

• Henkilökohtainen luottamus uskon kohteeseen ja sisältöön tarkoittaa sitä, että ihminen tahtoratkaisun perusteella päättää ottaa vastaan pelastuksen ja Jumalan johdon elämäänsä. 

​

​

Mikä on lyhyesti sanottuna syy uskoa Jumalan olemassaoloon?

 

Jumalan olemassaolo on välttämätöntä, koska tiettyjen asioiden olemassaolo ei olisi mahdollista ilman Jumalaa.

 

• Se, että on ylipäätänsä olemassa mitään, edellyttää alkusyytä, joka on riippumaton olemassa olevasta maailmankaikkeudesta.   

• Se, että luonnossa on informaatiota, edellyttää älykästä informaation lähdettä.

• Se, että ihmisillä on persoonallinen tietoisuus, edellyttää sitä, että on olemassa aineeton todellisuus ja lähde, josta tällainen tietoisuus voi olla peräisin.

• Loogiset ja matemaattiset totuudet edellyttävät loogista mieltä, johon ne perustuvat.

• Moraaliset totuudet edellyttävät sitä, että on olemassa ehdoton, yleispätevä hyvyyden mittapuu. Tämä mittapuu voi perustua vain muuttumattomaan, persoonalliseen, moraalisesti täydelliseen mieleen, jollainen voi olla vain Jumalalla.

 

(Kun sanotaan, että Jumalan olemassaolo on metafyysisesti välttämätöntä, sillä viitataan edellä mainittuihin asioihin) 

​

Se, onko Jumala olemassa, on filosofinen, 
ei uskonnollinen kysymys.  

 

Mikä on lyhyesti sanottuna syy uskoa juuri Raamatun Jumalaan?

​

• Raamatun Jumala vastaa juuri sitä kuvaa, minkä voi saada maailmankaikkeuden Luojasta kaiken olemassaolevan perusteella. Hän on iankaikkisesti, itsessään olemassaoleva henki, joka on maailmankaikkeuden ulkopuolella ja on luonut ajan, tilan, aineen ja energian. Hän on kaikkivaltias, moraalisesti täydellinen, äärettömän älykäs ja viisas sekä kolmiyhteinen (kolme persoonaa yhdessä jumaluudessa - mikä selittää sen, että Jumala on rakkaus ja sen, että Jeesus voi olla ihmiseksi syntynyt Jumala.)

 

• Raamatun Jumalan toiminta on paras selitys monille historian tosiasioille. Jeesuksen ylösnousemus vahvistaa sen, mitä sekä hänen opetuksissaan ja muissa Raamatun teksteissä ilmoitetaan Jumalasta. 

 

• Uskova kristitty ei siis usko Raamatun Jumalaan siksi, että on syntynyt kristittyyn perheeseen tai kristittyyn maahan - vaan hänestä on tullut uskova kristitty siksi, että Raamatun Jumala on juuri sellainen Jumala, kuin maailmankaikkeuden Luojan on oltava.

​

​

USEIN ESITETTYJÄ VÄITTEITÄ USKOSTA JUMALAAN:

​

"Uskot Raamatun Jumalaan, koska olet syntynyt kristittyyn maahan."

​

Tämä on yksi kristinuskon kriitikkojen yleisimpiä väitteitä uskon perusteista. Siinä tehdään nk. geneettinen päättelyvirhe: Arvioidaan jotain asiaa tai uskomusta sen alkuperän perusteella, ei totuusarvon pohjalta. 

​

Sillä, ovatko uskovan vanhemmat kristittyjä, tai onko hänen kotimaassaan kristitty enemmistö, ei ole mitään merkitystä kristinuskon totuusarvon kannalta. Uskon perusteet arvioidaan yleisesti saatavilla olevan näytön ja todistusaineiston perusteella.

Vastaavasti ei ole merkitystä, onko joku oppinut matemaattiset totuudet vanhemmiltaan tai joltakulta muulta. Olennaista on, onko hänen tietonsa matematiikasta oikea. 

 

Monet, jotka väittävät uskon perustuvan vanhempien tai kansan uskomuksiin, ovat itse ateisteja siitä huolimatta, että ovat kasvaneet kristityssä perheessä tai maassa. Jos ateistilla on itsellään kristityt vanhemmat, hän on elävä todiste siitä, että kukin sukupolvi voi tehdä omat ratkaisunsa. Jos ateistilla itsellään on ateistivanhemmat, hänestä itsestään voidaan sanoa, että hän on omaksunut ateismin ympäristönsä vuoksi.

​

Usko Raamatun Jumalaan perustuu sille,
että Raamatun ilmoittamat asiat ovat totta.
Väitteisiin, että usko on peräisin vanhemmilta,
kulttuurista, evoluutiosta,
psykologisista tekijöistä, jumalageenistä tai
muista tällaisista syistä, on olemassa lyhyt,
yhteinen vastaus:
Se, mihin uskon, on totta. Siksi uskon siihen. ​

​

​

"Usko on uskottelua ilman todisteita ja perusteita. Usko on sokeaa." 

​

Usko Jeesukseen ja Jumalaan ei ole sitä, että uskottelisimme itselle asioita, joiden toivomme olevan totta.

Usko perustuu asioihin, joiden tosina pitämiseen on olemassa hyvät syyt.

​

Usein uskoa Jumalaan kritisoidaan sanomalla, että se on uskottelua tai toiveajattelua, joka ei perustu millekään järkeville todisteille. 

 

Ensin raamatullinen usko määritellään väärin "sokeaksi uskotteluksi", ja sitten tätä "sokeaa uskottelua" kritisoidaan

​

Ateistiselle argumentointitavalle on tyypillistä, että "usko" ensin leimataan sokeaksi uskotteluksi - mitä se ei ole -  ja sen vastapainona ateismi esitetään pelkäksi "uskon puutteeksi" - mitä se puolestaan ei ole.  Ateismi ei ole psykologinen tila vaan maailmankatsomus, jossa otetaan selvästi kantaa Jumalan olemassaoloon. 

 

Tunnettu ateistitiedemies Richard Dawkins on sanonut:
“Usko on yhtä suurta tosiasioiden välttelyä ja tekosyyn etsimistä, jotta ei tarvitsisi ajatella eikä arvioida todisteita. Usko on uskomista kaikesta huolimatta, tai jopa uskomista juuri siksi, että ei ole todisteita. ("Faith is the great cop-out, the great excuse to evade the need to think and evaluate evidence. Faith is belief in spite of, even perhaps because of, the lack of evidence.”)

Uskon määrittely tällä tavalla on nk. "olkiukko"-perusteluvirhe - esitetään asiasta vääristelty kuva, jota sitten arvostellaan. Raamatullinen usko ei ole tosiasioiden välttelyä. 

​

Raamatussa päinvastoin kannustetaan uskovia tutkimaan ja arvioimaan kaikkea eikä uskomaan sokeasti, esim. 1 Tess. 5:21: "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.“ ja 1 Piet. 3:15 "olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on."

 

Luukkaan evankeliumi alkaa toteamuksella, että ne on kirjoitettu tarkan tutkimisen ja silminnäkijöiden todistusten pohjalta. (Luuk. 1:1-4 "Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 
3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.")

 

Johannes toteaa evankeliumissaan, että siinä kerrotut tapahtumat on kuvattu sitä varten, että lukijat voisivat uskoa näiden tositapahtumien perusteella. (Joh. 20:30-31 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.)

​

Mitä tarkoittaa raamatunpaikka, että "elämme uskossa, emme näkemisessä"?

 

Käytännön elämässä Jumalan johdatuksessa toki on tilanteita, että luotamme Jumalan auttavan meitä jossain vaikeassa edessä olevassa asiassa - samalla tavalla kuin luotamme, että joku läheinen henkilö tietää jonkin asian meitä paremmin ja tulee avuksi.

​

Käytännön elämään liittyvä luottamus Jumalan apuun on kuitenkin eri asia kuin se, että usko Jumalan olemassaoloon ja Jeesuksen persoonaan olisi heittäytymistä tyhjän päälle ja perustuisi asioille, joita ei voi tietää varmasti.

​

Se, että elämme "uskossa, emme näkemisessä" (2 Kor. 5:7) ei viittaa siihen, että uskomme olisi vailla järkeviä perusteita vaan siihen, että meillä on elämässämme iankaikkinen määränpää, taivaallinen koti, jota emme ole vielä nähneet. 

​

 

"Usko Jumalaan ei ole järkevää." 

 

Koska uskon Jumalaan voi perustella järkevästi eli sellaisilla perusteilla, jotka ovat loogisesti päteviä ja vastaavat todellisuutta, usko on järkevää.

 

On monia todisteita Jumalasta. Niiden pohjalta voi tehdä perustellun johtopäätöksen, että Jumala on olemassa ja Raamatun sanoma on totta. Väitettä, että tällainen usko olisi järjetöntä eli epäloogista ja riittämättömille faktoille perustuvaa, on mahdotonta perustella pätevästi. 

​

Lue tarkemmin siitä, kuinka kristinuskon opetukset vastaavat todellisuutta.

Aiheesta lisää osioissa "Tieto, järki ja usko".

​

 

"Usko Jumalaan on taikauskoa."

​

Mikä on raamatullisen uskon ja taikauskon ero?

​

Raamatullisessa uskossa on kysymys järkiperusteille ja historian tapahtumille rakentuvasta luottamuksesta Jumalaan ja toimimisesta sen pohjalta. Taikauskossa on kysymys uskomuksista, joille ei ole mitään perusteita.

​

Ei ole esim. olemassa mitään perustetta uskomukselle, että tien ylittävä musta kissa voisi aiheuttaa onnettomuutta.

​

"Aukkojen Jumala: Uskolla Jumalaan on yritetty täyttää tiedossa olevia puutteita, kun ei ole tiedetty tieteellistä selitystä." 

 

Uskoa Jumalan olemassaoloon tarvitaan koko maailmankaikkeuden olemassaolon ja järjellisen ajattelun perustaksi.

​

Asia on pikemminkin niin päin, että vetoamalla ja uskomalla tieteen mahdollisiin tuleviin saavutuksiin yritetään täyttää niitä aukkoja, joita maailmankuvaan väistämättä jää ilman Jumalaa (esim. mistä elämä, tietoisuus ja moraali ovat peräisin).

​

Kun uskoa kritisoidaan sanomalla, että Jumalaa käytettään selittämään aukkoja, joita on maailmankaikkeutta, elämän syntyä ja luontoa koskevassa tieteellisessä tiedossa, sillä ensinnäkin myönnetään, että on olemassa tällaisia aukkoja. Toiseksi sillä myönnetään, että kriitikot itse olettavat uskonvaraisesti, että tiede joskus pystyy selittämään ne. Tämä on "aukkojen täyttämistä materialismilla".

Lue lisää: Reasonable Faith - God of the Gaps

​

​

"Usko Jumalaan on vain harhainen idea, toiveajattelua, mielikuvitusta, lohdullinen ajatus, emotionaalinen kainalosauva, jne."

Tämä on pohjimmiltaan sama väite kuin "usko Jumalaan ei ole järkevää". Uskon järjettömyys pyritään osoittamaan siten, että esitetään psykologisia syitä, joiden vuoksi jonkun arvellaan uskovan Jumalaan - esim. lohdun etsiminen.

​

Uskon psykologisella motiivilla ei kuitenkaan ole merkitystä sen kannalta, onko uskon kohde olemassa. On loogisesti väärin ajatella, että jos Jumalasta on jollekulle lohtua, Hän ei voi olla olemassa. Tosiasiassa psykologinen motiivi, esim. lohdun etsiminen, kertoo vain henkilöstä, jolla tämä motiivi on, ei mitään siitä, onko hänen uskomuksensa totta. 

 

Tämäntyyppisissä väitteissä yritetään siis selittää usko psykologisilla seikoilla, ja samalla tehdään päättelyvirhe, jonka nimi on geneettinen virhepäätelmä (genetic fallacy). Ajatellaan, että ajatus tai uskomus on väärä alkuperänsä vuoksi tai siksi, kenellä se on. 

Väite, että usko Jumalaan perustuu lohdun etsimiseen, lähtee liikkeelle ajatuksesta, että Jumalasta todella on lohtua. Tästä ei tietenkään seuraa, että Jumala ei olisi todellinen. On loogisesti virheellistä ajatella: "Jos Jumalasta on jollekulle lohtua, hän ei voi olla todellinen." Hänestä on todellista lohtua ja apua siksi, että Hän on todellinen.

 

Joku voi väittää että uskovat ihmiset haluavat vain isähahmon ja uskovat siksi Jumalaan. Tähän voi sanoa, "Ehkä haluavat, ehkä eivät, mutta miten se liittyy siihen, onko Jumala olemassa?" (Myös ateistilla voi olla psykologinen motiivi olla uskomatta.)

​

C.S. Lewis on sanonut: "Ensin on osoitettava, että joku on väärässä. Sitten vasta voi selvittää, miksi hän on väärässä." Näyttö on löydettävä muualta, ei psykologiasta.

Lewis antaa esimerkin: "Ajatellaan että joku tekee kirjanpitoa ja huomaa, että hänellä on itse asiassa isoja saatavia. Joku toinen voi sanoa. että se on toiveajattelua. Asia ei selviä henkilön psykologista tilaa tutkimalla, vaan tarkistamalla kirjanpito ja kuitit laskutoimituksilla."

 

Näin evidenssi toiveajattelun paikkansapitävyyden selvittämiseksi tulee todellisuudesta, ei psykologiasta.

​

Tällaiset "jokin on vain jotakin" -väitteet ovat usein itse itsensä kumoavia. Yhtä lailla ateismi voi olla vain idea, toiveajattelua, lohdullinen ajatus ("Ei ole tuomiota"), jne.

​

​

 "Ihmiset loivat Jumalan heijastaakseen häneen toiveitaan ja tarpeitaan." 

 

Tämä on muunnelma "harhakuvan" väitteestä ja muista "Jumala on vain..." -väitteistä. 

Tässäkin tehdään geneettinen harhapäätelmä. 

 

Tällainen päättely kuitenkin leikkaa kumpaankin suuntaan. Myös ateismi voi heijastaa jotain (esim. tarvetta olla vapaa moraalisesta auktoriteetista). Yhtä lailla voi sanoa, että ateistin vakaumus on perusteeton, koska hänellä on jokin psykologinen tarve torjua usko Jumalaan.

 

Sigmund Freud (1859-1939), psykoanalyysin perustaja, kehitti ajatusta, että ihmiset ovat keksineet kosmisen isähahmon, Jumalan, josta voivat etsiä turvaa ja lohtua luonnollisen maailman uhilta ja kuolemanpelolta  (kirjassa The Future of an Illusion, 1927). Freudin mielestä uskolla ei ole mitään järkiperusteita ja koko käsite "Jumala" on toiveajattelusta nouseva harhakuva ja usko Jumalaan on kypsymättömän mielen häiriötila. Hän kuitenkin totesi, ettei hänen teorialleen ole kliinistä näyttöä. 

​

Freudin teoriassa, että Jumala on ihmisten luoma kosminen isähahmo, johon heijastetaan omia tarpeita, on useita puutteita: 

 

1. Teoria perustuu geneettiselle virhepäätelmälle. (Se tarkoittaa, että asiaa ei arvioida sen itsensä vaan oletetun alkuperän perusteella). Olennaista ei kuitenkaan ole uskon alkuperä vaan se, onko uskon kohde totta - ja uskomuksen totuudellisuus todetaan muiden kuin henkilökohtaisten psykologisten seikkojen perusteella.
    

2. Raamatun Jumala ei välttämättä ole sellainen, millaisen ihminen haluaisi itselleen luoda etsiäkseen lohtua. Raamatun Jumala on armollinen ja rakastava, mutta hän on myös pyhä ja odottaa ihmisiltä parannuksentekoa ja vastuullisuutta. Pikemminkin ihminen loisi itselleen jumalahahmon, joka ei vaadi niin paljon. 
    

3. Raamatun Jumalan lupaama elämä Jeesuksen seuraajana ei ole helppoa. Lohtu on siinä, että kerran vainot ja vaikeudet uskon tähden loppuvat - kun pääsemme taivaaseen. Uusi testamentti kertoo kristittyjen vainoista ja siitä, kuinka apostolit itse joutuivat vangituiksi, kivetyiksi, pilkatuiksi sen vuoksi, että uskoivat Raamatun Jumalaan ja tunnustivat Jeesuksen Herrakseen. He joutuivat luopumaan paljosta. Paavali vietti elämänsä viimeiset vuodet vankilassa ja hänet surmattiin, niin kuin lähes kaikki apostolit. Sama koskee uskovia meidän aikanamme. Monille usko Jeesukseen tuo tässä elämässä vaikeuksia ja vainoja. - Uskovat uskovat Jumalaan siksi, että Raamattu on totta, ei siksi, että siitä saa lohtua.
    

4. Ihmisten tarpeet ja toiveet yleensä perustuvat asioille, jotka ovat olemassa. C. S. Lewis on esittänyt "kaipuulle perustuvan argumentin" (Argument from desire). Hän toteaa, että samalla tavalla kuin ihmisen ruumiilliset tarpeet (esim. nälkä, jano ja seksuaaliset tarpeet) perustuvat todellisille asioille ja ne voidaan tyydyttää ulkoisen maailman tarjoamilla asioilla, ihmisellä on myös henkisiä tarpeita, jotka ovat yhtä todellisia ja vastaavalla tavalla täytettävissä. Kun ihminen kipeästi kaipaa Jumalaa ja hänellä on hengellisiä tarpeita, joita tämä maailma ei voi tyydyttää, se kertoo siitä, että on olemassa tuonpuoleinen todellisuus (Jumala), jolle nämä tarpeet perustuvat ja joka voi ne tyydyttää. Jumalan olemassaolo on paras selitys tälle yleisinhimilliselle hengelliselle tarpeelle. Jumalakaipuu ei siis ole toiveajattelua.
    

5. Freudin teoriaa voi yhtä hyvin käyttää ateismin kritiikkiin ja sanoa, että ateistilla on psykologisia syitä kieltää Jumalan olemassaolo. Ateistilla on esim. saattanut olla ankara isä, ja siksi hänen on vaikea uskoa hyvään Taivaalliseen Isään, Jumalaan.

 

Lue lisää: Kenneth R. Samples, Is faith in God merely wishful thinking?  

​

​

"Usko Jumalaan on "jumalageenin" aiheuttama."

​

Kuten edelliset, tämäkin on yritys redusoida eli "alentaa" Jumala joksikin muuksi.

Ei ole mitään todisteita "jumalageenin" olemassaolosta.

​

"Usko Jumalaan on kuin henkinen virus, haitallinen leviävä idea."

 

(Richard Dawkinsin esittelemä "meemin" käsite)

Meemistä ei ole mitään todisteita.

Väitteessä on ongelmana myös se, kuka voi määritellä, mikä usko on haitallinen.

Onko esim. uusateisteilla sellainen asema, että he voivat sen tehdä?

​

​

"Ihmisillä on evoluutiosta peräisin oleva valmius uskoa. Usko on evoluution aiheuttama psykologinen ajatus, josta on hyötyä."

 

Parempi selitys on, että ihmisen luontainen usko johtuu siitä, että Jumala on olemassa, Hän on luonut ihmisen ja asettanut ihmisen henkeen pyrkimyksen suuntautua kohti Jumalaa.

 

​

"Yhtä hyvin kuin uskoa Jumalaan voisi uskoa joulupukkiin, Lentävään Spagettihirviöön, satuolentoihin, maata kiertävään teepannuun, mielikuvitusystävään yms."

 

Tällaisissa väitteissä ei oteta huomioon sitä, mitä Jumalalla tarkoitetaan: välttämätöntä Luojaa ja maailmankaikkeuden alkusyytä, jota ilman koko maailmankaikkeutta ja monia asioita siinä ei voi ei voi selittää. 

Niissä ei myöskään oteta huomioon sitä, mitä Jumalasta voidaan päätellä luonnon, moraalin ja järjen pohjalta. 

​

Tällaisen persoonan rinnastaminen satuhahmoihin osoittaa, ettei väitteen esittäjä ole lainkaan perehtynyt siihen, mitä kristinuskon Jumalalla ylipäätänsä tarkoitetaan.

​

Luonnollisesta teologiasta ja siitä, millainen Jumalan on oltava, on kirjoitettu vuosisatojen aikana hyllymetrejä. Ajatuskin siitä, että jokin mielikuvitushirviö voisi olla rinnastettavissa aineettomaan, maailmankaikkeudesta riippumattomaan Luoja-Jumalaan, jonka olemassaolon välttämättömyys on johdettu ympäröivän todellisuuden pohjalta, osoittaa väitteen esittäjän suurta tietämättömyyttä aiheesta. 

​

Alla on käsitelty tarkemmin näitä usein esitettyjä hahmoja:

​

"Usko Jumalaan on kuin usko joulupukkiin."

​

Jumalan olemassaolon välttämättömyydelle on vahvat perusteet, jotka ovat kaikkien nähtävissä. Joulupukin olemassaolo ei selvästikään ole välttämätöntä, eikä sille ole mitään todisteita. Päinvastoin, on vahvoja todisteita hänen olemassaoloaan vastaan. Esim. Pohjoisnavalla tai Korvatunturilla ei ole mitään viitteitä hänestä. Joulupukki ei ole aineeton, joten hänet ja hänen lahjapajansa pitäisi voida havaita.

 

Jumala on paras selitys maailmankaikkeuden, moraalin, tietoisuuden olemassaololle. Mutta Joulupukki ei ole paras selitys joululahjojen olemassaololle. Voidaan todistaa, että kuusen alla olevat lahjat eivät ole joulupukin tuomia, jne. 

​

​

"Usko Jumalaan on kuin usko satuolentoihin."

​

Jumala on aivan eri sarjassa kuin mielikuvitusolennot, koska ne eivät ole välttämättömiä reaalitodellisuuden kannalta. Siksi ei voi sanoa "minun ei tarvitse todistaa sitä, että Jumalaa ei ole olemassa, kuten ei sitäkään, että keijuja ei ole olemassa."

​

​

"Miksei yhtä hyvin voisi uskoa Lentävään Spagettihirviöön?"

​

Lentävä Spagettihirviö on parodinen, ivallinen ja monin tavoin epäonnistunut mukaelma jumalauskosta ja sen kohteesta. Lentävän Spagettihirviön hahmon avulla yritetään osoittaa, että voidaan keksiä millainen hyvänsä hahmo ja sitten "uskoa" siihen ja perustaa uskonto. 

 

Parodia on epäonnistunut, koska Spagettihirviö on itsekin aineellinen hahmo, joka on riippuvainen aineellisen maailman olemassaolosta. Mikään seikka todellisuudessa ei viittaa siihen, että pitäisi olla olemassa Spagettihirviö. Sen sijaan on monia syitä, jotka viittaavat Raamatun Jumalan olemassaolon välttämättömyyteen.

​

Spagettihirviön kaltainen aineellinen, epätäydellinen hahmo ei voi olla maailmankaikkeuden alkusyy eikä selitys muuttumattomille, aineettomille moraaliarvoille. Maailmankaikkeuden olemassaolon voi selittää vain ajattoman, itsessään olemassaolevan, aineettoman, persoonallisen, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän, älykkään ja täydellisen hyvän Luojan avulla. 
 

 

Yhtä hyvin kuin uskoa Jumalaan voisi uskoa, että maata kiertää teekannu.

 

Tämä paljon käytetty teekannuesimerkki on peräisin kuuluisalta ateistifilosofilta Bertrand Russelilta. Sitä käytetään havainnollistamaan väitettä, että Jumalasta ei ole todisteita, kuten ei ole avaruudessa olevasta teekannustakaan, ja siksi usko Jumalaan on kuin usko tällaiseen teekannuun tai mihin hyvänsä asiaan, josta ei ole tietoa ja todisteita.

 

Rinnastus on virheellinen seuraavista syistä:

 

• Jumala ei ole aineellinen esine kuin teekannu, planeetta yms. Teekannu on kuviteltu aineellinen objekti esine. Jumala on määritelmältään aineeton, aineellisen todellisuuden ulkopuolinen (eli ei osa havainnoitavaa todellisuutta tai sen sisällä sijaitseva), tietoinen persoona.

​

• Teekannulla ei ole mitään syy-yhteyttä todellisuuteen. Se ei ole aiheuttanut tai aikaansaanut mitään, millä olisi vaikutusta meihin. Jumala sen sijaan on välttämätön tiettyjen asioiden olemassaololle.

 

• On vahvoja todisteita teekannun olemassaoloa vastaan: Aine ei itsestään muotoudu teekannun muotoon. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että joku avaruusteknologiaa hallussaan pitävä taho olisi lähettänyt tällaisen esineen avaruuteen. Teekannun olemattomuuteen ei siis uskota siksi, että sen olemassaolosta ei ole todisteita, vaan siksi, että on todisteita, että sitä ei ole olemassa. 

 

Lisää aiheesta:

Reasonable Faith - Is God imaginary?

Reasonable Faith - Is God's existence evident to every sincere seeker?

​

​

"Usko yliluonnollisten, hengellisten asioiden, sielun ja Jumalan olemassaoloon on psyykkistä harhaa."

​

Tämä on itsensä kanssa ristiriitainen väite. 

 

Jos todellisuus ja ihminen olisivat pelkästään aineellisia eikä sielua olisi, sekä Jumala-usko että ateismi olisivat kumpikin seurausta fysikaalisten ja kemiallisten reaktioiden luomista mielivaltaisista aivojen ja hermoratojen kytköksistä. Ei olisi tosia eikä harhaisia päätelmiä.

 

Naturalistisen, aineettoman todellisuuden kieltävän näkemyksen mukaan kaikki ihmisen ajattelu, päätelmät, tunteet ja ratkaisut ovat pelkästään reaktioita aivoihin kohdistuviin ärsykkeisiin. 
Jos olisi todella näin, mitään totuusarvoa ei voisi olla, eikä olisi ketään eikä yhtään todellista mieltä sitä arvioimassa.

​

Kaikkien ihmisten ajattelu olisi yhtä mielivaltaista ja "mieletöntä" - varsinaista mieltähän ei edes olisi olemassa. Ajattelua sellaisena, kuin me sen koemme, ei voisi olla.

​

​

"En voi uskoa Jumalaan, koska hänestä ei ole riittävästi todisteita. Voisin ehkä uskoa, jos hän tekisi edessäni jonkin ihmeen."

 

Näyttö Jumalasta ei perustu pelkästään yhteen todistuslinjaan - esim. moraalin olemassaoloon - vaan se koostuu useille eri alueille.

 

Vaikka ateistisen näkemyksen edustaja uskoo voivansa selittää jonkin alueen ilman Jumalaa, kaikkien eri alueiden faktat antamat yhdessä erittäin vahvan näytön Jumalan puolesta. 

 

Aiheesta enemmän osiossa "Ateismi, agnostisismi, skeptisismi"

​

​

"Oma elämäni on täysin oma asiani. En halua, että uskovat sanelevat minulle, mitä minun pitää tehdä."

​

Kristinuskossa ei olekaan kysymys siitä, että ihmiset sanelevat, mitä pitää tehdä. Siinä on kysymys siitä, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän. 

 

Jumala ei ole kuin meidän itsemme tasolla oleva toinen ihminen - Hän on Luoja ja maailmankaikkeuden Herra. Jos ja kun Jumala haluaa meidän elävän sopusoinnussa Hänen tarkoituksensa ja tahtonsa kanssa, meidän on parasta totella.

 

Raamattu on Jumalan antama ohjekirja meidän parhaaksemme. Jumalan tahdon rikkominen vahingoittaa meitä yksilöinä, yhteisönä, kansakuntana ja koko ihmiskuntana. 

​

​

"En halua uskoa Jumalaan, joka sanoo: 'Usko tai sinut tuomitaan!" 

 

Ei Jumala sanokaan näin, sillä me olemme jo syntiemme vuoksi tuomion alaisia.

Päinvastoin, Hän yrittää pelastaa vastahakoiset ihmiset ja sanoo: "Usko, koska haluan pelastaa sinut ja olen kärsinyt puolestasi rangaistuksesi!"

​

Se, että voimme pelastua kadotuksesta uskomalla Jeesukseen ilman mitään ansioita, on Jumalan pelastusoperaatio ja -tarjous. 

 

Jumala ei edellytä mitään vaikeita suorituksia - pelkästään tämän lahjan vastaanottamista kiitollisuudella. Kiitollisuuden ei pitäisi olla liikaa vaadittu, kun ottaa huomioon, millaisia olemme, mistä Jumala pelastaa meidät, mitä Hän meille antaa ja mitä Hän on tehnyt puolestamme.

 

Monet kuitenkin käsittävät väärin ja ajattelevat Jumalan olevan uhkaileva tyranni, joka vaatii, että häneen uskotaan, muuten hän tuomitsee kadotukseen. 

 

Tuomitsemme itse itsemme ja jätämme itsemme syntien anteeksiannon ulkopuolelle, jos hylkäämme mahdollisuuden pelastua uskon kautta. 

​

Sivun alkuun

Kysymysten aloitussivulle