Usko ja tiede -
Vastauksia kysymyksiin ja väitteisiin
Millainen on lyhyesti sanottuna kristinuskon ja tieteen suhde?
Jumala ei ole uskonnollinen vaihtoehto tieteellisille selityksille tai selitys aukoille, joita tiede ei vielä ole onnistunut selvittämään. Jumalan olemassaolo on kaiken tieteellisen ja muun selityksen perusta.
Jumala on perusta ja selitys järjelliselle ajattelulle ja maailmankaikkeuden järjestykselle. Tätä järjestystä voimme tutkia tieteellisesti ja arvioida loogisesti.
Kristinuskon maailmankuva antaa siis perustan tieteelliselle tutkimukselle. Siksi kristinusko on kautta historian edistänyt tieteellistä tutkimusta.
Lisätietoa kristinuskon ja tieteen suhteesta.
- Areiopagi - luonnontieteen, filosofian ja teologian suhteisiin keskittyvä verkkolehti
- Tapio Puolimatka, Usko, tiede ja Raamattu. 2007
- John Lennox, Seven Days That Divide the World: The Beginning According to Genesis
and Science. 2011
- "Science owes a debt to theology" (Come Reason Ministries)
Mitä tarkoittaa "tiede"?
Tieteen käsitteeseen kuuluu kolme osa-aluetta:
1. Tutkimustoiminta ja -menetelmät, joilla pyritään löytämään ja perustelemaan uutta tietoa. (Nämä ovat filosofisia ja metodologisia kysymyksiä.)
2. Tieto: Tutkimuksella kautta historian saavutettu tieto ja tietojärjestelmä
3. Tiedelaitos: Tutkijoiden ja tutkimus- ja opetuslaitosten muodostama yhteiskunnallinen instituutio (järjestynyt rakenne).
Tieteellä tarkoitetaan järjestelmällistä ja kriittistä, luontoa, ihmistä ja ihmisen toimintaa koskevan uuden, perustellun ja itseään korjaavan tiedon tavoittelua (tieteellinen tutkimus), joka on yhteiskunnallisesti institutionalisoitunutta ja julkista (tiedelaitos), sekä tällaisen tutkimustoiminnan tuloksia (tieteellinen tieto).
Tieteen tavoitteena on hankkia tutkittua tietoa, jotta voitaisiin ymmärtää reaalimaailmaa ja soveltaa tätä ymmärrystä hyödyllisellä tavalla. Tieteellisessä työskentelyssä systematisoidaan ilmiöitä muodostamalla hypoteeseja ja teorioita joko havaintojen perusteella (empiirisesti) tai ilmiön tulkinnan pohjalta (hermeneuttisesti).
Millaista on tieteellinen päättely?
Tärkeimmät käsitykset siitä, millä menetelmällä tieteessä toimitaan ja saadaan tietoa, ovat:
-
Hypoteesin (oletetun selityksen) johtaminen yksittäisistä havainnoista - induktivistinen menetelmä: Tutkija lähtee liikkeelle neutraaleista havainnoista ja niiden antamasta tiedosta, analysoi sitä ja tekee näiden yksittäisten havaintojen pohjalta yleistyksiä laajemmista säännönmukaisuuksista ja asiaintiloista. Tämän tavoitteena on uusi tieto. (Tämä perinteinen käsitys juontaa juurensa Francis Baconiin 1500-1600 -luvulle.)
-
Seurausten johtaminen oletuksesta käsin - hypoteettis-deduktiivistinen menetelmä: Tämän käsityksen mukaan tieteessä on olennaista se, että ensin muodostetaan hypoteesejä (oletuksia), ja sitten testataan niiden seurauksia kokeisiin perustuvilla havainnoilla. (Tätä menetelemää toi esiin mm. Carl Hempel 1900-luvun puolivälissä).
Tieteelliseen menetelmään ja työskentelyyn kuuluu siis se, että
-
Havainnoidaan, määritellään ja mitataan asioita.
-
Selitetään asioita oletettujen mallien perusteella.
-
Ennustetaan, mitä selitysmallien perusteella tapahtuu.
-
Testataan edellä mainittuja asioita.
Hypoteesien muodostamisen periaatteet - eli miten etsitään ja löydetään selityksiä
-
"Valistunut arvaaminen" - abduktiivinen päättely, "alhaalta ylös", on parhaan selityksen etsimistä ilman, että selityksestä on aiempaa tietoa tai näyttöä. Päättely etenee "alhaalta ylös". Lähdetään liikkeelle havainnosta ja etsitään syytä sille.
- Havaitaan A. - Jos B olisi totta, siitä seuraisi A. - Siksi B voi olla totta.
Tämän päättelyn pohjalta laaditaan hypoteesi: Jos B on totta, se aiheuttaa A:n.
-
Päättely "ylhäältä alas" laajemman näkemyksen ohjaamana (deduktiivisesti): Tutkijaa ohjaa laajempi näkemys tai teoria siitä, miten asiat ovat (esim. metafyysinen käsitys).
-
Sattuma: Joskus selitykset löytyvät tieteellisessä tutkimuksessa sattumalta.
Mitä tarkoittaa "tieteellinen metodi"?
"Tieteellinen metodi" määritellään filosofian pohjalta: verrataan eri tapoja havainnoida ja selittää asioita ja pohditaan, mikä on tieteen tapa havainnoida ja selittää. Eroaako tieteen tapa muista tavoista, ja jos eroaa, miten? Kuinka tieteellinen teoria selittää asioita? Kuinka havainnot vahvistavat teorian? Jos teoria ennustaa ja jäsentelee havaintoja onnistuneesti, merkitseekö se, että se on varmasti totta, jne.
"Tieteellinen metodi" on filosofinen ja järkevään päättelyyn liittyvä periaate, jota käytetään tieteen tuottamiseen. Tämä periaate itsessään ei ole siis tieteen tuottama.
"Tieteellinen metodi" ei myöskään tarkoita vain yhtä käsitystä tai käytäntöä, jota esiintyisi vain tieteellisen tutkimuksen piirissä. Tieteellisten menetelmien periaatteita sovelletaan myös tieteen ulkopuolella. Vastaavasti ei pystytä vetämään selvää filosofista, periaatteellista rajaa tieteellisen ja ei-tieteellisen tiedon välille, koska kummassakin on samankaltaista päättelyä ja kumpikin voivat periaatteessa olla luotettavia.
Tieteellisen tutkimuksen menetelmälliset lähestymistavat
On olemassa erilaisia tieteenfilosofisia näkemyksiä siitä, millaisia tieteellisen tutkimuksen menetelmien pitää olla ja miten tiede etsii selityksiä asioille:
-
"Kaikki selitetään vain luonnollisilla syillä" - Menetelmällinen (metodologinen) naturalismi
Tämä valistusajasta asti sovellettu periaate on ollut viimeisten yli sadan vuoden ajan vallitseva lähestymistapa. Metodologinen naturalismi perustuu metafyysiselle naturalismille, jonka mukaan ei ole olemassa muuta kuin aineellinen, luonnollinen todellisuus ("nature"). Ei siis ole mitään "yliluonnollisia" tai hengellisiä olentoja tai ilmiöitä. Tämä sulkee lähtökohtaisesti pois ajatuksen, että maailmankaikkeudella ja elämän eri muodoilla voi olla Luoja ja suunnittelija tai että ihmeitä (kuten Jeesuksen ylösnousemus) voi tapahtua.
Metodologinen naturalisti ei välttämättä kannata kaikenkattavaa naturalismia, vaan saattaa ajatella pelkästään, että tieteessä ei tule ottaa huomioon muita kuin naturalistisia selityksiä. Usein kuitenkin metodologinen ja metafyysinen naturalismi liittyvät toisiinsa.
-
"Selityksiä voi etsiä myös luonnollisen todellisuuden ulkopuolelta" (Menetelmällinen supranaturalismi).
Tämän lähestymistavan filosofinen perusta on se, että aineellinen todellisuus ei ole ainoa, mitä on olemassa. Jos oletetaan, että on olemassa myös sen ulkopuolinen todellisuus, löydetään selitysvoimaisempia malleja monille ilmiöille. - Naturalistinen maailmankatsomus on tieteessä kuitenkin niin vallitseva, että metodologinen supranaturalismi yleensä torjutaan jyrkästi.
-
"Kaikki tieteellinen tieto on tarkistettavissa ja periaatteessa kumottavissa havaintojen pohjalta" (falsifikationismi, fallibilismi, kriittinen rationalismi) - Karl Popperin (1902-1994) esiintuoma näkemys, jonka mukaan tieteen ja ei-tieteen välille vedetään raja sen perusteella, että tieteellinen teoria voidaan todistaa vääräksi havainnoilla ja kokemuksella. Teoria luokitellaan tieteelliseksi vain jos se on periaatteessa kumottavissa kokemuksellisesti. Niin kauan kuin teoriaa ei ole kumottu, se on mahdollisesti tosi.
Vaikka tämä näkemys ei periaatteessa ota kantaa "luonnolliseen" ja "yliluonnolliseen", on selvää, että aineettoman todellisuuden asioita ei voi todistaa havainnoilla. Falsifikationismia pidetään nykyään liian rajoittuneena näkemyksenä. Se on myös periaatteena itse itsensä kumoava, koska väitettä "falsifikationismi on totta" ei voi todistaa todeksi kokemusperäisesti.
-
"Tieteen teoriat eivät kerro totuutta, mutta niistä on käytännön hyötyä" - Instrumentalismi. Tämä lähestymistapa torjuu tieteellisen totuuden käsitteen ja keskittyy siihen, onko teorioista hyötyä ilmiöiden selittämisen ja ennustamisen välineinä.
-
"Ihmistieteet eroavat luonnontieteistä, koska ihmisen toiminnan, kulttuurien ja tuotteiden tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ja tulkita niitä" - Hermeneuttinen tulkintamenetelmä
Karl-Otto Apel (1922-) ja analyyttiset hermeneutikot G. H. von Wright (1916-) ja Peter Winch (1926-) korostivat, että luonnontieteet ja ihmistieteet poikkeavat metodisesti toisistaan: luonnontieteessä tavoitteina on ilmiöiden selittäminen, ihmistieteissä ymmärtäminen. Humanistiseen tutkimukseen soveltuu hermeneuttinen eli tulkintamenetelmä. Se ei olennaisesti poikkea hypoteettis-deduktiivisesta mallista.
-
"Tieteellisessä tutkimuksessa ovat olennaisia vakiintuneet ajattelu- ja toimintatavat (paradigmat)t ja niiden muutokset" - Paradigmanäkemys. Thomas Kuhn (1922-1996) käsitteli tiedettä sen kehittymisen ja murrosten näkökulmasta. Jokapäiväistä tutkimusta ohjaa alan kulloinenkin paradigma, perusnäkemys. Siihen kuuluvat metafyysiset oletukset, metodologiset periaatteet, yhteiset arvostukset (esim. mitä tutkitaan) sekä yhteinen tiedollinen ja kokemuksellinen tausta. Tieteellinen murros merkitsee paradigman vaihtumista. Muutokseen ei välttämättä liity tiedollista edistystä.
Lähteet ja lisätietoa:
- Moreland & Craig. Philosophical Foundations for a Christian Worldview
- Ilpo Halonen, Johdatus tieteenfilosofiaan
- Ilpo Halonen, Tieteenfilosofia ja argumentaatio
- Stanford Encyclopedia of Philosophy
- Tomi Kokkonen, Tieteen kehitysdynamiikka (Filosofia.fi)
Tieteenalojen jaottelu. Onko teologia tiedettä?
Tieteenalat voidaan jakaa eri perustein esim. seuraavasti:
-
Luonnontieteet (luonnon ilmiöihin liittyvät) ja humanistiset (ihmistieteet - ihmisen käyttäytymiseen ja ihmisen toiminnan tuotoksiin liittyvät tieteenalat)
-
Käsitteelliset tieteet (matematiikka ja logiikka) ja reaalitieteet (luonnontieteet ja ihmistieteet)
-
Perustieteet ja soveltavat tieteet: Perustieteen pohjana on ihmisen luontainen tiedonhalu ja pyrkimys ymmärtää todellisuutta - tieto tiedon itsensä vuoksi. Soveltavien tieteiden tarkoituksena on ratkaista käytännön ongelmia.
Onko teologia tiedettä?
Tieteen määritelmä, joka rajoittaa "tieteen" käytännössä vain luonnontieteisiin, on liian kapea. Se sulkee ulkopuolelleen teologian ja muitakin ihmistieteitä.
Perinteisen tiedon määritelmän perusteella teologian tutkimusta voi pitää tieteenä.
-
Siinä on tietty tutkimuskohde,
-
Se käsittelee objektiivisia asioita (ei tutkijan tai kristityn henkilökohtaisia tuntemuksia). Sillä on tietty tutkimusmetodologia sekä metodi väitteiden todentamiseksi.
-
Sen tutkimuskohdetta koskevat väitteet ovat keskenään yhteensopivia.
Samalla teologialla on oma erityinen asemansa. Se tutkii ainoalaatuisia kohteita sekä käsittelee muiden tieteiden kanssa yhteisiä kohteita ainoalaatuisella tavalla.
Lähteet ja lisätietoa:
- Moreland,Craig, Philosophical Foundations for a Christian Worldview.
- Millard Ericson, Christian Theology
- Tieteen termipankki (Toivo Salonen, filosofian sanat ja konseptit)
Mitä tarkoittavat "tosiasia", "totuus", "hypoteesi", "teoria" ja "mielipide"?
Tosiasia, tosiseikka (fakta) on todellinen asiantila, jota ei voi loogisesti kiistää. Faktat todetaan, havaitaan; niitä ei luoda tai keksitä.
Totuus: Totuus on ajatus, joka on totta - se on väitelause, joka on totuusarvoltaan positiviinen eli tosi. Ajatuksen tekee todeksi se, että se vastaa faktoja (tosiseikkoja, todellisia asiaintiloja).
Totuus on siis filosofinen käsite. Totuus vasta sitä, miten asiat ovat. Väite: "Tuossa kaapissa on keksipaketti" on totta (totuus), jos asiaintila (fakta) on se, että kaapissa on keksipaketti
"Tosiseikka" on siis eri asia kuin "totuus" eli ajatus, joka vastaa todellisuutta. (Näitä termejä kuitenkin usein käytetään samassa merkityksessä, varsinkin arkikielessä.)
On olemassa aineellista maailmaa koskevia totuuksia, ja on myös abstrakteja totuuksia: matemaattisia totuuksia, totuuksia käsitteistä ja ideoista. Nämä totuudet ilmaisevat paikkansapitävästi sitä, miten asiat ovat näillä todellisuuden alueilla.
Hypoteesi on olettamus ja ehdotettu selitys jollekin asialle tai ilmiölle. Hypoteesin paikkansapitävyyttä koetellaan tutkimuksen avulla.
Yksittäiset tosiasiat eivät yleisesti ottaen selitä ilmiöitä ja asiantiloja vaan kuvaavat niitä. Ilmiöille etsitään selitystä muodostamalla hypoteesejä ja teorioita.
Teoria on yleinen, monia yksittäistapauksia yhdistävä tietorakennelma.
Hypoteesin ja teorian ero on siinä, että hypoteesi on oletettu selitys jollekin ilmiölle, kun taas teoria on hyvin perusteltu ja koeteltu selitys eli oikeaksi todennettu hypoteesi. Termit ovat lähellä toisiaan, koska hypoteesikin tehdään hyvin perustein. Teorioiden varmuusaste vaihtelee. Ne edustavat tieteen suurinta varmuutta tai yksimielisyyttä omalla alueellaan
"Tieteellinen totuus" konsensuksena: Tieteellinen konsensus tarkoittaa tiedeyhteisön vallitsevaa mielipidettä (joskaan ei ehdotonta yksimielisyyttä) - sitä, mitä kyseisenä ajankohtana enemmistö pitää totena. Tämä näkemys perustuu paradigmoille (vallitseville teorioille, metodeille ja perusoletuksille: esim. evoluutioteoria ja metodologinen naturalismi).
Mielipide: Arviointi, näkökanta, väite, joka ei välttämättä perustu tosiasioille tai niiden oikeaan tulkintaan. Kaikki, mitä tiedemiehet sanovat, ei ole tiedettä.
Millainen on tieteen ja filosofian suhde?
Filosofia on järjestelmällistä pohdintaa, jonka avulla selvitetään perimmäisiä olemassaolon, todellisuuden, tietämisen ja itse ajattelun ja kokemisen kysymyksiä. Nämä ovat asioita, jotka ovat olemassa ennen tiedettä ja muuta inhimillistä toimintaa.
Filosofia oppialana tutkii sellaisia alueita, joille tiede ei ulotu. Filosofian avulla arvioidaan myös itseään tiedettä. Tieteenfilosofian avulla tutkitaan ja arvioidaan tieteen tavoitteita, menetelmiä, ja tieteellisen tiedon luonnetta, hankintaa ja pätevyyttä sekä tieteellisen tutkimuksen etiikkaa.
Lue tästä enemmän osiosta Uskon järkevä perustelu: Mitä on filosofia ja mihin sitä tarvitaan?
Tieteellinen tutkimus perustuu tietyille välttämättömille filosofisille uskomuksille maailmasta: On olemassa maailma, jota voimme havainnoida objektiivisesti, ja jossa on järjestys. Voimme tietää asioita luotettavasti, jne. Näitä asioita ei voi todistaa tieteellisesti, vaan ne kuuluvat filosofian alueelle.
Filosofian alueelle kuuluvat myös kysymykset "Onko olemassa muuta kuin aineellinen todellisuus?", "Onko olemassa Jumala?", "Onko olemassa aineeton sielu?", "Onko olemassa vapaa tahto?", "Mitä on tarkoituksellisuus?", "Miten voimme luotettavasti tietää asioita?" Tiedemiehillä on näistä kysymyksistä oma filosofinen näkemyksensä, joka voi vaikuttaa siihen, millaisia selitysvaihtoehtoja he pitävät omalla tutkimusalallaan mahdollisina.
Kun tiedemiehet tutkivat maailmankaikkeutta, luontoa ja ihmistä, he ottavat usein kantaa kysymyksiin, jotka eivät kuulu tieteen vaan filosofian alueelle. Heidän lausuntonsa ovat toisinaan filosofisesti asiantuntemattomia ja puutteellisia.
Filosofiaan perehtyneet ateistitkin ovat kritisoineet tunnettujen tiedeuskoisten ateistitiedemiesten kuten Dawkinsin, Hawkingin ja Kraussin kirjoituksia ja lausuntoja.
Mitä on tiedeusko?
Tiedeusko (tieteisusko, skientismi) on maailmankatsomus, jossa tieteellistä tietoa yliarvostetaan ja siitä pidetään auktoriteettiasemassa kaikkeen muuhun tietoon nähden ja sen uskotaan tuovan ratkaisun ihmiskunnan ongelmiin.
Vahvan tiedeuskon mukaan kokemusperäinen tutkimus, joka perustuu havainnointiin tai mittaamiseen, on ainoa pätevä tapa saada tietoa maailmasta.
Maltillisen tiedeuskon mukaan kokemusperäinen tutkimus on paras tietolähde.
Tiedeuskon perusväittämiä ovat:
1. Vain tieteellisin menetelmin vahvistettavissa oleva tieto on pätevää. Kaikki muu on vain mielipiteitä tai uskomusta.
2. Tieteen menetelmiä ja perusoletuksia voi soveltaa kaikkeen tutkimukseen, myös sosiaaliseen ja humanistiseen.
3. Tieteen avulla voidaan ratkaista ihmiskunnan ongelmat.
Tiedeusko sisältää perusoletuksia, jotka koskevat kaiken olevan perimmäistä luonnetta (metafyysisiä oletuksia): Tiedeusko edellyttää naturalistista (materialistista) maailmankuvaa. Sen mukaan maailma koostuu pelkästään aineesta ja noudattaa tiettyjä lakeja, ja siitä seuraavat kaikki ilmiöt.
Tiedeuskon aatteelliset juuret:
Nykyinen tiedeusko heijastaa näkemyksiä, jota tulivat tyypillisiksi valistusajalla (1600-luvun lopun ja 1700-luvun aatesuuntaus, jossa torjuttiin mystiikka ja korostettiin järkeä, tiedettä ja ihmiskunnan edistystä niiden vaikutuksesta).
Valistusajan tavoitteet nousivat uudelleen esiin loogisessa empirismissä, 1920-30 -luvun filosofisessa suuntauksessa. Siihen kuului verifikaatioperiaate: sellaiset lauseet, joita ei voi testata havaintojen ja logiikan perusteella, ovat vailla merkitystä (esim. "Jumala on rakkaus"). 1900-luvun lopulla looginen empirismi hylättiin.
Toinen 1900-luvun filosofinen näkemys, joka sittemmin hylättiin, oli "ateistinen perusoletus". Sen mukaan jumalatodisteiden puutteen vuoksi on oletettava, että Jumalaa ei ole. Ateismia pidetään neutraalina perusnäkemyksenä, ja todistustaakka on Jumalaan uskovilla, ei ateisteilla. Kummankin näkemyksen muunnelmia esiintyy nykyisinkin uusateistisessa tiedeuskossa.
Nykyinen tiedeusko korostaa, kuten aiemmat samantapaiset suuntaukset, vapautusta vanhoista metafyysisistä järjestelmistä sekä uskoa järjen ja kokemusperäisen tieteen voimaan maailman ja perimmäisten kysymysten ymmärtämiseksi.
Tiedeuskon tunnetuksitekijä Steven Pinker on sanonut:
"Jo lähtökohtaisesti tieteen tutkimustulosten perusteella kaikkien maailman perinteisten uskontojen ja kulttuurien uskomusjärjestelmät ja käsitykset elämän alkuperästä, ihmisistä ja yhteisöistä ovat faktoiltaan virheellisiä."
Pinkerin mukaan moraalisuus on sitä, että "olemme sosiaalisia olentoja, ja mennessämme toistemme alueelle sovimme käyttäytymiskoodeista, jotka maksimoivat ihmisten ja muiden tuntevien olentojen hyvinvointia."
Pinker torjuu kritiikin tiedeuskoa kohtaan ja pitää koko skientismi-termiä kriitikoiden ja uskonnollisen fundamentalistien keksimänä. Tiedeusko on hänen määritelmänsä mukaan älyllistä ymmärrettävyyttä eikä siinä ole kysymys reduktionismista. Valistusajasta alkaen kaikki suuret ajattelijat ovat hänen mukaansa olleet tiedeuskoisia. Tiede, sellaisena kuin hän sen kuvaa, antaa parhaan perustan kaikelle ihmisen toiminnalle, mukaan lukien moraalin. (Lähde: Science is not your enemy)
Aiempia ja nykyistä tiedeuskon muotoja on kritisoitu siitä, että pyrkiessään korvaamaan filosofian ja soveltaessaan tieteen metodeja kaikkeen, ne antavat liian yksipuolisen kuvan todellisuudesta.
Tiedeusko on tyypillistä uusateismille
Monet tunnetut ja suositut tieteen popularisoijat edustavat tiedeuskoa.
Heidän kuulijansa eivät välttämättä tiedosta, että nämä näkemykset edustavat filosofisesti vanhentunutta ja kestämätöntä ääriajattelua.
Esimerkkejä:
Carl Sagan on sanonut, että avaruus on kaikki, mitä on.
Stephen Hawking on sanonut, että filosofia on kuollut;
Lawrence Krauss on sanonut, että mitä enemmän maailmankaikkeutta tutkii tieteellisesti, sitä vähemmän tarkoitusta siitä löytyy.
Neil deGrasse Tyson on sanonut, että ihminen on kirjaimellisesti pelkkää tähtipölyä.
Mitä ongelmia on tiedeuskossa?
Materialistisena maailmankatsomuksena ja ideologiana tiedeusko on monessa suhteessa ongelmallinen. Tiedeusko on itsensä kanssa ristiriidassa ja sulkee pois monet todellisuuden alueet.
Millä tavoin tiedeusko on itsensä kanssa ristiriidassa?
1. Tiedeuskon perusajatus on itse itsensä kumoava.
Väittämä "kokemusperäinen tieteellinen tutkimus on ainoa luotettavan tiedon ja totuuden lähde" ei itsessään ole tulosta kokemusperäisestä tieteellisestä tutkimuksesta, vaan se on puhtaasti filosofinen väite, joka koskee tiedettä.
2. Ihmisen mieli sellaisena kuin tiedeusko sen ymmärtää ei voi tietää totuutta - eikä näin ollen voida tietää esim. sitä, että tiedeusko edustaa totuutta. Tiedeusko kumoaa itse itsensä oman deterministisen näkemyksensä vuoksi, jonka perusteella emme voi luottaa ajattelukykyymme.
4. Tiedeusko sulkee pois monet olennaiset todellisuuden alueet.
Tieteen menetelmin voi saada tietoa sen omalta, rajalliselta alueelta. Koska tiedeusko pitää luotettavana vain tieteellistä tietoa, se sulkee pois esim. perususkomukset, joita ei voi todistaa.
5. Tieteellistä tutkimusta ei voi olla olemassa ilman totuuksia, jotka kuuluvat tiedeuskon pois sulkemille alueille. Tästä lisää kohdassa "Mitä tiede ei pysty tutkimaan".
Tiedeuskossa on uskonnollisen oikeaoppisuuden piirteitä
Tiedeuskossa on piirteitä, joiden vuoksi se muistuttaa itseään oikeaoppisena pitävää uskonollista instituutiota (vakiintunutta, yhteisössä toimivaa organisaatiota):
1) Tiede toimii uskonnon vaihtoehtona tai korvikkeena. Tiedeuskossa on usein "sekulaarin uskonnon"piirteitä. Sillä on omia juhlapäiviä, esim. Darwin Day ja "evankeliointitapahtumia" kuten Reason Rally (joka tätä kirjoitettaessa v. 2016 peruutettiin vähäisen kiinnostuksen vuoksi).
2) Tiede nostetaan epäilysten yläpuolelle. Terveellä tavalla epäilevä ja kyseenalaistava asenne on tieteen edistykselle olennaisen tärkeää. Toimitaan tieteen omia periaatteita vastaan, jos edellytetään jonkin näkemyksen kritiikitöntä hyväksymistä. Tieteellisellä kielellä voidaan esittää asioita, joiden pohjaksi ei ole riittävää näyttöä. Onkin sanottu, että ihmiset saadaan uskomaan mitä vain, kun asia sanotaan siten, että se kuulostaa tieteelliseltä.
3) Tieteelle halutaan yhteiskunnallista valta-asemaa. Korostetaan tieteen arvovaltaa erilaisissa kysymyksissä, samoin kuin tieteen kykyä ratkaista ongelmia. Tiedeusko sekoittuu poliittisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin, kun monitahoisissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä vedotaan tieteen auktoriteettiin ja vastakkaiset näkemykset leimataan epätieteellisiksi.
Tällaisen kehityksen vastapainona ihmisten epäilys tieteen puolueettomuutta ja tutkimusten luotettavuutta kohtaan kasvaa. Keskenään ristiriitaiset tieteellisen tutkimustiedon tulkinnat esim. ravitsemus, ilmasto- ja lääketieteellisissä kysymyksissä viittaavat siihen, että tutkimukseen vaikuttavat monet tieteen ulkopuoliset tekijät eikä tiede näin ollen kykene täyttämään roolia, joka sille annetaan tiedeuskossa.
Lähteet ja lisätietoa:
- Moreland, James Porter; William Lane Craig. Philosophical Foundations for a Christian Worldview
- Richard N. Williams, Daniel N. Robinson, Scientism, the New Orthodoxy
- James M. Rochford, The Shortcomings of Scientism
- C.S. Lewis Foresaw Rise of Scientism as Religion Today
- Onko tiedeuskovaisuus itsensäkumoavaa (Areiopagi)
- Mitä se tiedeusko sitten oikein on? Tässä kolme esimerkkiä (Areiopagi)
- Tiedeuskon ateistista kritiikkiä esim. Massimo Pigliucci, Steven Pinker embraces scientism.
Tiede ei sano mitään - tiedemiehet sanovat.
Se, että jonkin asian on sanonut tiedemies, ei tee sitä oikeaksi, moraaliseksi tai puolueettomaksi.
Tiedemiehet voivat tehdä hyvinkin erilaisia tulkintoja: Saman tiedon pohjalta saatetaan tehdä eri johtopäätöksiä ja muodostaa eri koulukuntia. Tutkimus voi myös olla heikosti tehtyä ja perustua puutteellisten ja riittämättömään aineistoon.
Ollakseen kriittistä ja itse itseään korjaavaa, tieteellisen tutkimuksin tulisi olla itsenäistä ja riippumatonta (autonomista). Tutkimus voi kuitenkin olla riippuvaista rahoittajista ja muista ulkopuolisista tahoista siinä määrin, että se vaikuttaa tutkimustulosten puolueettomuuteen. Tiedemiehilläkin on omia inhimillisiä uratoiveitaan ja myös heillä voi olla poliittisia ja ideologisia tavoitteita.
Tiedemiesten maailmankatsomukselliset käsitykset voivat jo lähtökohtaisesti rajoittaa tutkimusta ja vaikuttaa sen tuloksiin.
Tutkimusmenetelmät tai tavoitteet voivat olla eettisesti arveluttavia tai tuomittavia. Se, että jokin asia on teknisesti mahdollista, ei tee siitä hyväksyttävää ja oikeaa.
Lue lisää: “Science” doesn’t say anything—scientists do (Crossexamined.org)
Mitä tiede ei pysty tutkimaan?
Väite, että tiede on ainoa luotettavan tiedon lähde, ei pidä paikkaansa. On myös muita luotettavan tiedon lähteitä kuin tiede: looginen päättely, suora kokemus, oma tietoisuus, muisti, todistustieto. On monia asioita, joista tieteellinen tutkimus ei pysty lainkaan antamaan tietoa.
Ei tarvita tieteellistä tutkimusta selvittämään minulle, mitä söin aiemmin tänään lounaaksi. Ilman verikokeita ja mahalaukun tutkimustakin minulla on siitä oma kokemusperäinen tieto, ja muisti on pätevä tietolähde.
Tiede ei lainkaan pysty selittämään eikä käsittelemään mm. seuraavia asioita:
-
Omia perusteitaan: Ei voi todistaa tieteellisesti, että luonto seuraa säännönmukaisuutta ja että havainnoista voi tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä. Tieteen perustelu tieteellä on itse itsensä kumoavaa. Tieteen lähtökohdat ja metodit perustellaan filosofisesti, tieteen lähtökohtia ei voi tietää eikä todistaa havainnoilla. On myös monia asioita, joita tiede ei voi suoraan havainnoida (esim. menneisyyden tapahtumat, kuten "alkuräjähdys" ja oletetut alkeishiukkaset, mutta joiden se päättelee tapahtuneen tai olevan olemassa.)
-
Fysiikan lakeja: Maailmankaikkeudessa on perusvoimia (painovoima, sähkömagneettinen voima, heikko ydinvoima ja vahva ydinvoima) ja lakeja (esim. termodynamiikan lait) jotka ovat kuuluneet sen perustavanlaatuisiin säännönmukaisuuksiin alkuhetkestä asti. Tiede tutkii maailmaa, joka perustuu niille, mutta ei yksin pysty selittämään näiden voimien ja lakien alkuperää.
-
Matemaattisia totuuksia - Tiede ei voi kokeellisesti osoittaa, että 2 + 2 on 4. Matemaattiset totuudet ymmärretään intuitiivisesti. Tiede tarvitsee matematiikkaa, mutta matematiikka ei tarvitse tiedettä.
-
Loogisia totuuksia, esim. identiteetin lakia (mikään ei voi olla A ja ei-A). Loogiset totuudet ovat kaiken tieteen perusta.
-
Metafyysisiä totuuksia (Miten ulkoinen maailma vastaa ajatuksiamme siitä? Onko meillä vapaa tahto?)
-
Tietoisuutta. Tieteellinen analyysi ei voi kertoa, millaista on kokea rakkautta tai vihaa. Aivotutkimuksella ei saada tällaista tietoa. Kysymyksessä on yksityinen, henkilökohtaisen tietoisuuden kokemuksellinen tieto, johon tieteen menetelmät eivät ulotu.
-
Merkityksiä: Merkitykset liittyvät aineettomiin mielikuviin ja edellyttävät aineettoman mielen kykyä tunnistaa ja tulkita ne.
-
Moraalisia arvoja. Tiede voi tutkia ja kuvailla, miten asiat ovat, mutta se ei voi määritellä, miten ihmisen pitäisi toimia, jotta toiminta olisi moraalisessa mielessä oikeaa. Tiede ei lainkaan ulotu tällaisille alueille.
-
Esteettisiä arvoja: Kauneusarvot ovat aineettomia laatuominaisuuksia. Kauneuden olemassaoloa ei voi havainnoida tai todistaa tieteellisesti, mutta sen tunnistaminen ja tavoittelu on silti yleisinhimillinen, kiistaton kokemus.
-
Elämän tarkoitusta: Tiede pystyy kuvailemaan ihmisen ruumista, ihmisen käyttäytymistä, ihmisyhteisöjä ja ihmisen toiminnan historiaa, mutta se ei pysty määrittelemään elämän tarkoitusta.
Missä ovat fysiikan rajat?
Monet tunnetut tiedeuskon ja ateismin edustajat ja tunnetuksi tekijät ovat fyysikkoja. Missä kulkevat fysiikan rajat maailmankaikkeuden ja sen ilmiöiden selittämiseksi?
Filosofi Edward Feser toteaa, että fysiikka kuvaa fysikaalisen todellisuuden matemaattista rakennetta. Se ei ulotu alueille, joita ei voi ilmaista määrällisesti. Jos siis todellisuuden kuvauksessa, minkä fysiikka tarjoaa, ei näy jotakin, se ei merkitse, ettei tämä jokin sisälly todellisuuteen.
Ovathan banaanitkin todellisuudessa keltaisia, vaikka niistä piirrettäisiin kuva mustalla värillä. Pelkän mustan kynän käytöstä väistämättä seuraa, että muita värejä ei pysty tuomaan esiin, vaikka ne olisivat olemassa. Samoin pelkkä matematiikan kieli ei riitä kuvaamaan aineellisen todellisuuden kaikkia alueita ja ominaisuuksia.
Entä jos todellisuus todella koostuu vain matemaattisesti mitattavasta rakenteesta? - Tämä ei voi pitää paikkansa, koska matemaattiset totuudet itsessään ovat pelkkä abstraktio eivätkä ole itsessään olemassa. (Myöskään kaikki matemaattiset rakenteet eivät sovi aineelliseen maailmaan.) Fysiikka ei pysty kuitenkaan kertomaan, millainen tämä mittauksen ulottumattomissa oleva todellisuus on.
Fysiikka on yksi hyvä työkalu todellisuuden kuvaukseen - mutta se ei ole työkalulaatikon ainoa työkalu.
Lue lisää: Why is scientism false, part 1 ja Why is scientism false, part 2
Voiko tiede todistaa Jumalan? Voiko tiede todistaa ateismin?
Tiedemiehet eivät ole todistaneet, ettei Jumala ole olemassa he ovat vain olettaneet niin. He ovat saaneet suuren yleisön uskomaan sen itsestään selvänä totuutena ja toimineet tämän näkemyksen pohjalta. Tosiasiassa he ovat tuoneet esiin vain oman, perusteita vailla olevan mielipiteensä. — Greg Koukl
Jumalaan liittyvät kysymykset kuuluvat filosofian (metafysiikan) alueelle, eivät tieteen.
Esim. kosmologia ei voi todistaa Jumalan olemassaoloa tai olemassaolemattomuutta. Mutta se pystyy tuottamaan merkittäviä todisteita ja näyttöä sellaisille filosofisten argumenttien lähtöoletuksille (premisseille), joista voidaan johtaa teologisesti merkittäviä johtopäätöksiä. Kosmologinen tutkimustieto esim. tukee sitä, että maailmankaikkeudella on alku.
Lue lisää: God of the gaps (Reasonable Faith)
Mitä tarkoittaa älyllisen suunnittelun teoria (ID-teoria)?
Onko se tiedettä?
Suunnitteluteoria laajempana tutkimusohjelmana
Suunnitteluteoria (design-teoria) on uusi tieteellinen tutkimusohjelma, jonka mukaan älykkäät syyt ja tarkoitukselliset järjestelmät ovat kokemusperäisesti (empiirisesti) havaittavissa.
On olemassa hyvin määriteltyjä menetelmiä, joiden perusteella pystytään luotettavasti erottamaan älykkäät syyt ohjaamattomista luonnollisista syistä. Mm. oikeuslääketieteessä, tekoälytutkimuksessa, arkeologiassa ja maapallon ulkopuolisen älyn etsinnässä on kehitelty menetelmiä tämän eron tekemiseksi.
Älykkään suunnittelun teoria (Intelligent Design) biologiassa
Biologiassa design-teoria koskee elämän alkuperää ja kehitystä. Älykkään suunnittelun teorian mukaan tietyt maailmankaikkeuden ja elollisten olentojen ominaisuudet selittyvät parhaiten älyllisellä syyllä eivätkä sattumanvaraisilla prosesseilla kuten mutaatio ja luonnonvalinta.
Suunnittelu luonnossa voidaan todeta kokemusperäisesti, mikä vastaa tieteellisen työskentelyn ja tutkimuksen menetelmiä ja päättelytapoja.
ID asettuu siten tieteellisesti sitä evoluutioteorian ydinväittämää vastaan, että elollisissa järjestelmissä ilmenevä tarkoituksellisuus ja suunnittelu olisi pelkästään näennäistä.
Lähteet:
- William A. Dembski, Älykkään suunnitelman idea, 2002
- Intelligentdesign.fi
Runsaasti suomenkielistä lisätietoa:
Älykkään suunnitelman idea. Intelligent design -teorian suomalainen portaali
Mistä voi todeta luonnon älykkään suunnittelun?
Luonto näyttää suunnitellulta ateistien ja tiedemiestenkin silmissä
Jopa sellaiset ateistit kuin evoluutiobiologi Richard Dawkins myöntävät, että luonto näyttää suunnitellulta, ja evoluutiobiologian tarkoituksena on selittää, miksi se näyttää sellaiselta. Francis Crick, joka v. 1962 sai Nobelin palkinnon yhdessä muiden DNA-molekyylin rakenteen selvittäjien kanssa, on sanonut: "Biologien täyttyy jatkuvasti pitää mielessään, että se, mitä he näkevät, ei ole suunnittelun vain evoluution tulosta."
Evoluutiobiologialla ei voi kuitenkaan selittää luonnon monimutkaisia rakenteita. Molekyylibiologi Douglas Axe toteaa: "Äärimmäisen hienorakenteisista molekyylikoneista alkaen, aina kokonaisiin organismeihin asti, eliöt eivät ainoastaan näytä nerokkaasti suunnitelluilta — ne ovat nerokkaasti suunniteltuja." (Undeniabledesign.com)
Kun havaitsemme jossakin kohteessa piirteitä, jotka ovat selvästi tyypillisiä ainoastaan älylliselle suunnittelulle, on järkevää päätellä, että ne todella on suunniteltu.
Kolme selitystä: luonnonlaki, sattuma tai suunnittelu
Filosofian ja matematiikan tohtori William Dembski on kehittänyt matemaattisloogisen teorian suunnittelun havaitsemiseksi. Hän toteaa, että voimme selittää tarkastelun kohteena olevan asian joko luonnonlain, sattuman tai suunnittelun avulla.
Jotta voimme päätyä johtopäätökseen, että asia on suunniteltu, sen tulee olla
1. vapausasteinen (ei jonkin luonnonlain välttämättä tuottamatta),
2. monimutkainen (ei sattuman synnyttämä) ja
3. täsmennetty
Suunnittelu todetaan, kun on eliminoitu luonnonlaki ja sattuma jonkin asian selityksinä. Kysytään seuraavat kysymykset:
-
Tapahtuiko asia välttämättömästi luonnonlain vuoksi (kuten esineiden putoaminen painovoiman vaikutuksesta) vai olisiko jotakin muutakin voinut tapahtua? (Esimerkiksi Tuntematon Sotilas -romaanin tekstiä ei määrää luonnonlaki. Teksti on siis vapausasteinen.)
-
Jos selitettävä asia tai tapahtuma ei ollut välttämätön vaan vapausasteinen, kysymme, onko se monimutkainen, eli olisiko sen syntyminen sattumalta epätodennäköistä. (Tuntematon sotilas - romaani on monimutkainen. Sen satunnaisen synnyn todennäköisyys on olematon.)
-
Mikäli tapahtuma oli riittävän epätodennäköinen, kysymme, onko se riippumattomasti täsmennettävissä, eli onko siinä jokin merkityksellinen malli? Puhdas kaaos voi olla monimutkainen, mutta siinä ei ole merkityksellistä mallia. Puhdas järjestys taas on ennustettava ja toistaa samaa mallia uudelleen (esim. kristallin muodostus) eikä sinä ole riippumatonta merkitystä. - Satunnaisgeneraattorikin olisi pystynyt tekemään monimutkaisen kirjainsarjan, mutta Tuntematon sotilas -romaani on täsmennetty: Se on oikeaa ja ymmärrettävää suomen kieltä ja sisältää merkityksellisen kuvauksen tietyistä tapahtumista.
Koska romaani on vapausasteinen, monimutkainen ja täsmennetty, se on älykkään suunnittelun tulosta.
"Suunnittelijan puuttumista" ei voi todeta biologisista faktoista
- se on uskonvarainen filosofinen näkemys
Kirjassaan The Blind Watchmaker, Dawkins toteaa, että biologeilla on vaikeuksia selittää sellaiset rakenteet kuin DNA. Hänen mielestään suunnittelija on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto eikä selittäisi mitään, koska suunnittelijan pitäisi itse olla vielä monimutkaisempi kuin sen, mitä hän on suunnitellut.
Tällaisessa näkemyksessä on kuitenkin seuraavat ongelmat.
1. Väitettä, että ei ole suunnittelijaa, ei ole johdettu biologian omista, havaittavista faktoista. Väite on tehty niistä riippumatta uskonvaraisesti.
2. Voimme todeta, että jokin on älyllisesti suunniteltua, ilman että tiedämme kaiken suunnittelijasta
Alvin Plantinga esittää seuraavan esimerkin havainnollistaakseen Dawkinsin virheellistä ajatusta siitä, ettei älykkään suunnittelijan teoria selittäisi mitään:
Tutkijaryhmä laskeutuu kaukaiselle planeetalle ja löytää sieltä koneilta näyttäviä rakenteita, jotka ovat näöltään ja toiminnaltaan aivan kuin traktori. Retkikunnan johtaja toteaa: "Tällä planeetalla täytyy olla älyllisiä olentoja - katsokaa noita traktoreita." Retkikuntaan kuuluva tuore filosofian opiskelija ei ole samaa mieltä: "Hetkinen! Ette ole selittäneet mitään! Minkä tahansa älyllisen elämänmuodon, joka suunnitteli nuo traktorit, pitäisi olla ainakin yhtä monimutkainen kuin ne!"
Tässä tilanteessa ei ollut tarkoitus antaa perimmäistä selitystä täsmennetylle monimutkaisuudelle tai yleistä selitystä järjestäytyneelle monimutkaisuudelle - tarkoituksena oli selittää yksi tietty täsmennetyn monimutkaisuuden ilmentymä (ne traktorit). Tällöin on täysin asianmukaista ja oikeaa tehdä johtopäätös, että kohde on suunniteltu, vaikka suunnittelijasta ei ole tarkkaa tietoa.
Älykkään suunnittelun puuttumista
ei voi päätellä ja perustella havainnoilla
luonnon todistusaineistosta.
Se on uskonvarainen väite.
Älykkään suunnittelun tuntomerkit sen sijaan
voi päätellä ja perustella havainnoilla
luonnon todistusaineistosta.
Älykkään suunnittelun toteaminen ei ole uskonvaraista.
Lue lisää: Intelligent Design is Testable. Is Darwinism?
3. Jumala ei ole samanlainen kuin luomakuntansa eikä sidottu sen ehtoihin. Jumala on aineeton ja kuuluu aivan omaan luokkaansa. Dawkinsin jumalakuva ei vastaa sitä, mitä filosofiassa ja kristinuskossa tarkoitetaan Jumalalla, joka on kaiken alkusyy.
Jos - kuten ateismissa uskotaan - luontoa ei ole suunniteltu, vaikka se näyttää suunnitellulta, miltä sitten näyttäisi sellainen luonto, jotka todella olisi suunniteltu?
- Se näyttäisi siltä kuin nykyinenkin, joka ateistien ja tiedemiestenkin mielestä siis näyttää suunnitellulta? Nykyistä luontoa suurempaa todistetta suunnittelun puolesta ei voi olla eikä tarvita.
Does the cumulative case for design point to a divine designer?
Does the appearance of design in biology require an intelligent designer?
Alvin Plantinga, Where the Conflict Really Lies: Science, Religion, and Naturalism
Onko älykkään suunnittelun teoria kristinuskoa valepuvussa?
Älykkään suunnittelun teoria lähestyy objektiivisella tavalla luonnossa olevia suunnittelun tuntomerkkejä. Johtopäätökset tehdään havaintojen perusteella.
Näiden havaintojen tuloksia, niin kuin minkä tahansa tutkimuksen tuloksia, voi käyttää lähtöoletuksena argumenteissa, joista johdetaan Luoja-Jumalan olemassaolo.
Vastaavalla tavalla esim. "Big Bang" -teoriaa, joka perustuu astronomian ja fysiikan tutkimustuloksiin ja osoittaa omalta osaltaan, että maailmankaikkeudella on alku, voidaan käyttää lähtöoletuksena argumentissa Luoja-Jumalan olemassaolon puolesta.
Jos voidaan todeta havaintojen perusteella, että luonnossa on älykkään suunnittelun merkkejä ja että luonnon toiminnat ovat liian monimutkaisia, että ne olisivat voineet syntyä ilman ohjausta, kysymyksessä on sama näkemys kuin Raamatussa. Raamattu ilmoittaa, että maailmankaikkeudella on älykäs suunnittelija, Luoja-Jumala. Raamatun väittämät siis vastaavat todellisuutta - ja jos jokin totuusväite vastaa asioiden tilaa, se on totta.
Älykkään suunnitelman teoria (ID) vastaa sitä,
mitä näemme todellisuudessa.
Samoin kristinuskon näkemykset vastaavat sitä,
mitä näemme todellisuudessa.
Tämä ei tee älykkään suunnitelman teoriasta
"uskonnollista" tai "kristillistä"
- se osoittaa vain, että sekä ID että
kristinusko molemmat vastaavat todellisuutta.
Miten tiede ja teologia voivat toimia yhdessä?
Kysymys on monitahoinen, koska teologia itsekin täyttää tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkit, kun tiede ymmärretään laajemmin kuin vain luonnontieteet.
(Lue lisää kohdasta Onko teologia tiedettä?)
On eri näkemyksiä siitä, voivatko teologia ja muut tieteet toimia yhdessä.
A. Tiede ja teologia tutkivat omia erillisiä alueitaan - Tämän näkemyksen mukaan toinen tutkii aineellista ja luonnollista, toinen hengellistä ja yliluonnollista eikä niillä ole yhtymäkohtaa. Solujen rakenne ja syntien anteeksisaaminen kuuluvat todellisuuden eri aluielle.
B. Tiede ja teologia voivat tutkia samoja, saman todellisuuden asioita, mutta ne selittävät omasta näkökulmastaan ja eri terminologialla. Kumpikin selitys on kattava oman alansa kehyksissä, mutta se on silti vain osittainen kuvaus todellisuudesta. Esimerkkinä tästä ovat luonnolliset prosessit ja luonnonilmiöt, joita Jumala saattaa käyttää joissakin tilanteissa.
C. Tiede ja teologia voivat tarjota toisilleen lisätietoa puuttuvia yksityiskohtia varten. Esimerkiksi jos teologian tutkimuskohteena on Raamatun jae, jossa sanotaan, ettei isien tule saada aikaan tai provosoida lapsissaan vihaa (Ef. 6:4), psykologia voi tarjota tietoa eri luonnetyyppien reagointitavoista sekä käytännön sovelluksia.
D. Teologia tarjoaa tieteelle sen metafyysisen ja epistemologisen perustan, mitä tieteellinen tutkimus välttämättä tarvitsee: Ei voi tehdä tieteellistä tutkimusta olettamatta, että maailmankaikkeudessa on järjestys ja sen lakeja ja syy-yhteyksiä voidaan ymmärtää. Ajatus, että lait ovat olemassa ilman mitään syytä, ei ole järkevä. Tieteen perususkomukset ovatkin sopusoinnussa kristillisen maailmankatsomuksen kanssa, mutta ristiriidassa naturalismin kanssa, koska naturalismi ei voi perustella niitä. Kristillinen teismi (jumalausko) ei ainoastaan ole yhteensopiva tieteen välttämättömien oletusten kanssa, mutta se on niille myös paras selitys ja perustelu.
F. Tieteen ja teologian näkemyksiä voi käyttää toistensa tueksi. Esim. teologinen näkemys että maailmankaikkeudella on alku, saa tukea alkuräjähdysteoriasta.
E. Tiede määrittelee rajat, joissa teologia voi toimia. Tiede voi antaa tietoa teologialle, mutta teologia ei voi antaa tietoa tieteelle. - Tämä näkemys kuuluu tiedeuskoon eikä se ole teologisesti eikä filosofisesti hyväksyttävä yhteistyön malli.
Lähde: Moreland & Craig. Philosophical Foundations for a Christian Worldview (pp. 350-351)
Lue lisää teologian ja tieteen suhteesta:
Science owes debt to theology (Come Reason Ministries)
Siirry osioon USEIN ESITETTYJÄ VÄITTEITÄ USKOSTA JA TIETEESTÄ