JÄRKI JA LOGIIKKA
Mitä on järki?
Järki on älyllistä päättely- ja ajattelukykyä.
Järjellisyys, järkevyys on älyllisen mielen ja päättelyn ominaisuus: älyllinen mieli päättelee järkevästi.
Järki, älyllinen toiminta, on persoonallisen, hengellisen olennon välttämätön piirre.
Mitä järki ei tarkoita:
Järki ei tarkoita samaa kuin tieteellinen lähestymistapa eikä myöskään samaa kuin tieto tai inhimillinen kirjatieto.
Järjellinen ei ole yliluonnollisen vastakohta.
Järjellisyyden ja älyllisyyden ominaisuus on korkeimmalla mahdollisella tavalla Luoja-Jumalalla, joka on persoonallinen kaikkitietävä, äärettömän älykäs ja myös viisas (kykenevä ymmärtämään kokonaisuuksia ja soveltamaan tietoa parhaalla mahdollisella tavalla.)
Jumala on meille annetun elämän, hengen, persoonallisuuden ja älykkyyden lähde.
Miksi järjellinen ajattelu on itsessään todistus Jumalasta?
Ilman Jumalaa ei voisi olla aivoja, jotka on tarkoitettu järjellistä ajattelua varten, ei vapaata, persoonallista tietoisuutta eikä myöskään logiikan lainalaisuuksia, joille järkevä ajattelu perustuu. Jumala on ainoa riittävän selitysvoimainen perustelu tällaisten asioiden ja ilmiöiden olemassaololle.
C. S. Lewis on sanonut kuuluisassa sitaatissaan:
"Jos maailmankaikkeuden takana ei olisi älyä eikä luovaa mieltä, silloin kukaan ei olisi suunnitellut aivojani sitä tarkoitusta varten, että niillä ajatellaan. Kun atomit pääkalloni sisäpuolella - jostain fysikaalisesta tai kemiallisesta syystä - järjestyvät tiettyyn järjestykseen, siitä tulisi sivuvaikutuksena tuntemus, jota kutsun ajatukseksi.
Mutta kuinka silloin voisin luottaa siihen, että ajatteluni on oikeaa? Se on sama kuin työntäisi maitokannun kumoon odottaen, että maito läikyttäisi ja levittäisi itsensä Lontoon kartan muotoon. Mutta jos en voisi luottaa omaan ajatteluuni, silloin en tietenkään voisi luottaa myöskään argumentteihin ateismin puolesta eikä minulla silloin olisi syytä olla ateisti eikä mitään muutakaan.
Jos en usko Jumalaan, en voi uskoa ajatteluun: näin ollen en koskaan voi käyttää ajattelua epäuskon pohjana." (The Case for Christianity, 1943, s. 32)
Samasta aiheesta on kirjoittanut myös Alvin Plantinga käsitellessään evoluutioon perustuvaa argumenttiansa naturalismia vastaan (Where the Conflict Really Lies: Science, Religion, and Naturalism, 2011. Lue lisää esim. tästä: Plantinga's evolutionary argument against evolution, Reasonable Faith.)
Johtopäätöstä, että naturalistisessa maailmankaikkeudessa ei ole edellytyksiä luotettavalle ajattelulle, on yritetty selittää pois sanomalla, että evoluutio ei ole puhtaasti sattumanvarainen. On kuitenkin tämän kysymyksen kannalta merkityksetöntä, onko kyseessä "sattuma" vai "luonnonvalinta", koska kumpaankaan ei sisälly tarkoituksellisuutta, jonka perusteella aivot olisivat olemassa järjellistä ajattelua varten.
Ajattelua" ei voisi olla persoonallisena, tietoisena, vapaana, logiikan lakien mukaan ohjattuna toimintana. Naturalistisen näkemyksen mukaan ei voisi olla logiikan lakeja eikä persoonallista tietoisuutta.
Olisi todellakin vain pelkkiä reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin, kuten Lewis toteaa, ja näin ollen sekä ateistien ja uskonnollisten ihmisten ajatukset ja puheet olisivat kirjaimellisesti yhtä lailla "mieltä vailla".
Miksi järjen olemassaoloa perustellaan juuri sillä, että on oltava Jumala? Miksei jollain muulla syyllä? - Vastaus on tämä: Kaikki ne tekijät, joita tarvitaan logiikan lainalaisuuksien, tietoisuuden, persoonallisuuden ja älyllisyyden olemassaoloon, ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita voi olla vain Jumalaksi kutsutulla olennolla. Siksi on toivotonta odottaa, että tiede joskus löytäisi jonkin muun selityksen - mikään muu selitys kuin Jumala ei ole riittävän selitysvoimainen.
Aiheesta lisää osiossa Argumentit Jumalan puolesta
Mitkä ovat järkevän ajattelun tunnusmerkit?
Järkevän ajattelun tunnusmerkit ovat loogisuus ja totuudenmukaisuus.
Tämä tarkoittaa sitä, että päättely perustuu oletuksiin, jotka vastaavat todellisuutta ja että johtopäätökset tehdään logiikan muuttumattomien, itsestäänselvien lakien mukaisesti.
Todellisuutta vastaavan ajattelun perustana ovat viime kädessä itsestäänselvät perususkomukset olemassaolosta ja tietämisestä ("First principles"). Ne ovat kiistämättömiä, perimmäisiä ja erittäin yksinkertaisia totuuksia, joita ei tarvitse todistaa.
Itsestäänselviä totuuksia tietämisestä:
1. Jotain voidaan tietää.
2. Kaikki ei voi olla väärin.
Itsestäänselviä totuuksia olemassaolosta:
1. Jotain on olemassa = Olemassaolon totuus ("Olemassaolo on olemassa").
2. Olemassaolo on olemassaoloa = Identiteetin periaate (yksi logiikan perusleista)
3. Olemassaolo ei ole olemassa olemattomuutta = Kielletyn ristiriidan periaate (yksi logiikan peruslaeista)
4. Joko olemassaolo tai olemassa olemattomuus = Poissuljetun komannen periaate (yksi logiikan peruslaeista - jokin väite voi olla vain tosi tai epätosi, ei ole kolmatta vaihtoehtoa.)
5. Olemassa olemattomuus ("ei-mikään") ei voi aiheuttaa olemassaoloa ("jotakin") = Syyn ja seurauksen periaate
6. Riippuvainen oleminen ei voi olla riippuvaisen/sattumanvaraisen olemisen alkusyy = Riippuvuuden periaate (eli ei-välttämätön ei voi aiheuttaa ei-välttämätöntä, vaan se on riippuvainen jostain välttämättömästä).
7. Vain välttämätön oleminen/olento voi saada aikaan riippuvaista (ei-välttämätöntä) olemista. = Positiivinen modaliteetin periaate. (Modaliteetti tarkoittaa olemisen tapaa, joka voi pohjimmiltaan olla "välttämätön", "ei välttämätön", "mahdollinen" tai "ei mahdollinen"). (Tässä kohdassa, kuten myös kohdassa 9, viitataan maailmankaikkeuden perimmäiseen olemukseen. On selvää, että esim. eläin, jonka olemassaolo maailmankaikkeudessa ei ole välttämätön, voi synnyttää toisen eläinyksilön, jonka olemassaolo ei ole välttämätön.)
8. Välttämätön olento ei voi aiheuttaa/aikaansaada välttämätöntä olentoa = Negatiivinen modaliteetin periaate.
9. Jokaisen riippuvaisen (ei-välttämättömän) olennon alkusyynä on välttämätön oleminen/olento. = Olemassaolon syy- ja seuraussuhteen (kausaliteetin) periaate.
10. Välttämätön oleminen/olento on olemassa. = Olemassaolon välttämättömyyden periaate
11. Ei-välttämätön oleminen on olemassa. = Riippumattoman olemassaolon periaate
12. Välttämätön oleminen on samankaltaista aiheuttamansa ei-välttämättömän olemisen kanssa (kumpikin esim. on olemassa) = Analogian (samankaltaisuuden, vastaavuuden) periaate.
(Norman L. Geislerin esittämä jaottelu, Encyclopedia of Christian Apologetics, 1999. Katso myös artikkeli "First principles and God's existence")
Kohdassa "Miten totuus Jumalan olemassaolosta voidaan tietää" on selitetty, miten näiden olemassaolon perusperiaatteiden pohjalta voi loogisesti päätellä, että Jumala on olemassa.
Mitä on logiikka?
"Logiikka" tarkoittaa sekä pätevän päättelyn tutkimusta että pätevän päättelyn lainalaisuuksia. Kun sanomme "Tässä ei ole mitään logiikkaa", se tarkoittaa, että kyseinen ajattelu on jollakin tavoin virheellistä ja järjenvastaista.
Oppialana logiikka liittyy kolmenlaiseen tutkimukseen: filosofiaan, matematiikkaan ja tietojenkäsittelytieteen. Nämä logiikan alat ovat tiiviissä yhteydessä, eikä niiden välille voi tehdä tarkkaa rajanvetoa.
Erityisesti logiikassa tutkitaan deduktiivista päättelyä eli päättelyn muotoa, jossa oikeista lähtöperusteista (premisseistä) seuraa paikkansapitävä johtopäätös. Yleisistä tosiasioista johdetaan yksittäistä kysymystä koskeva johtopäätös. Premissit ja johtopäätökset muodostavat väittämiä (argumentteja), jotka ovat joko tosia tai epätosia. Kun johtopäätös seuraa välttämättä lähtöperusteista, väittämä on loogisesti pätevä. Johtopäätöksen on mahdotonta olla epätosi, jos sen premissit, lähtökohdat, ovat tosia.
A Kirjasto on kiinni sunnuntaisin.
B Tänään on sunnuntai.
C Siksi kirjasto on kiinni.)
Symbolisessa logiikassa käytetään apuvälineenä symboleja ("aakkostoa) ja "lauseenmuodostussääntöjä".
Esimerkiksi päättelyn
- Suomi voittaa tai Ruotsi voittaa
- Suomi ei voita
- Ruotsi voittaa
voi esittää logiikan symbolikielellä näin:
- A tai B
- ei A
- B
Logiikka tutkii myös sisällöltään oikeaa päättelyä ja päättelyvirheitä, joihin kuuluvat esim. kaltevan pinnan argumentti, "olkiukko", virheellinen yleistys. (Erilaisia argumentointivirheitä on kymmeniä.)
- Kööpenhamina on Tanskan pääkaupunki
- Tukholma on Ruotsin pääkaupunki
- Helsinki on Suomen pääkaupunki
Kaksi premissiä ovat tosia, mutta päättely ei silti ole pätevä, koska johtopäätös ("Helsinki on Suomen pääkaupunki") ei ole niiden looginen seuraus.
Ylläolevat esimerkit koskivat deduktiivista päättelyä. Deduktion ohella toinen keskeinen päättelyn muoto on induktio, jossa yksittäisten tapausten perusteella päätellään yleisiä säännönmukaisuuksia. Induktio on aina jossain määrin epävarmaa, toisin kuin deduktio, jonka johtopäätökset ovat varmoja. Induktio on keskeinen päättelyn muoto tieteessä: tutkija tekee havaintoja yksittäisistä tapauksista ja tekee niiden perusteella johtopäätöksiä yleisistä tosiasioista.
Kolmas päättelyn muoto on abduktio, parhaan selityksen muodostaminen paitsi käytettävissä olevan tiedon perusteella myös olettamalla muita asioihin vaikuttavia tekijöitä, joista ei ole vielä tietoa. Abduktio on "valistunutta arvausta" ja kokonaiskuvan etsimistä, ja sitä käytetään mm. tieteellisessä hypoteesin muodostuksessa.
Lue lisää:
Markus Pantsar, Johdatus logiikkaan
Ronald Brooks, Norman Geisler. Come, Let Us Reason: An Introduction to Logical Thinking
Moreland, James Porter; William Lane Craig. Philosophical Foundations for a Christian Worldview
Mitä tarkoittavat logiikan perususkomukset?
Ilman logiikan perususkomuksia emme pystyisi ajattelemaan järkevästi. Ne ovat itsestäänselviä olemassaoloon ja todellisuuteen kuuluvia totuuksia, aksioomia.
Logiikan perustotuuksiin kuuluvat:
-
Kielletyn ristiriidan laki: Kaksi vastakkaista väitettä ei voi olla totta yhtä aikaa samassa merkityksessä.
-
Identiteetin laki: Kaikki oliot ovat itsensä kanssa identtisiä (A=A).
-
Poissuljetun kolmannen laki: Väite voi olla vain tosi tai epätosi. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. (joko A tai ei-A).
-
Loogisen päättelyn rakenteelliset periaatteet (säännöt, joilla totuuksia johdetaan toisista totuuksista)
Mikä on loogisen ajattelun alkuperä?
Joskus väitetään, että jos Jumala on luonut logiikan lait, ne ovat riippuvaisia hänestä ja Hän voi muuttaa ne milloin vain. Logiikka ei kuitenkaan ole Jumalan luomaa, vaan se perustuu siihen, mitä Jumala tietää ja ajattelee itsestään ja omasta olemuksestaan.
Logiikka siis perustuu Jumalan omaan mieleen. Loogisuus on Jumalan oman ajattelun ominaisuus.
Logiikka heijastaa Jumalan mieltä, kuten hyvyys heijastaa Hänen luonnettaan. (Vastaavalla tavalla Jumala ei myöskään ole luonut eettistä käsitettä hyvästä ja oikeasta, vaan sekin heijastaa Hänen luonnettaan.)
Jumala ei siis voisi luoda nelikulmaista ympyrää tai Hän ei voisi säätää, että ei-A on A, koska se olisi ristiriidassa Hänen oman luontonsa - perimmäisen olemassaolon - kanssa ja siis Hänen itsensä kanssa. (Jumala on kolmiyhteinen. Ensimmäinen persoona ei ole identtinen toisen persoonan, toinen persoona ei ole identtinen kolmannen kanssa, jne.)
Vain usko Jumalaan antaa
riittävän hyvät perustelut logiikan olemassaololle.
Ateismissa itse asiassa lainataan
logiikan lakeja Jumalalta
eikä tiedosteta sitä, että järkevä ajattelu,
on riippuvainen Hänen olemassaolostaan
- myös se päättely, jolla Jumala yritetään kieltää.
Miksi järkeä ja logiikkaa ei voi perustella naturalistisella näkemyksellä, jonka mukaan maailmankaikkeus on vain ainetta ja energiaa?
Järkeä ja järjellisyyttä ei voi selittää tutkimalla aivojen rakennetta ja toimintoja.
Järjellinen ajattelu kohdistuu ulkoiseen, objektiiviseen (omista näkökulmasta riippumattomaan, kaikille samaan) todellisuuteen, ja tällaisessa ajattelussa on kysymys kyvystämme ymmärtää tätä todellisuutta.
Logiikan olemassaoloa ei voi kiistää, koska kiistämisen voisi tehdä vain loogisella väitteellä.
Jos naturalismi on totta ja todellisuus on kokonaan aineellinen, se merkitsee, ettei järjellisyyttä voi perustaa ulkoiseen, objektiiviseen totuuteen - ja tästä taas seuraa, ettei tällaista ajattelua voi kutsua järjelliseksi. Se voisi merkitä myös sitä, että olemme vain kuvitelleet, että on olemassa "järki" ja "järjellisyys".
Loogisella ajattelulla on seuraavat kolme tunnusmerkkiä:
1. Tietoinen, vapaa toimija arvioi väitteitä
2. joistakin asioista
3. sen perusteella, miten ne vastaavat universaaleja, muuttumattomia totuuksia.
Alla on selitetty, miksi nämä kolme tunnusmerkkiä eivät olisi mahdollisia, jos maailmankaikkeus olisi kokonaan aineellinen, kuten naturalismissa uskotaan:
1. Naturalismin mukaan ei voi olla tietoista, vapaata toimijaa vaan pelkästään erilaisiin ärsykkeihin reagoivia aivosoluja.
2. Naturalismin mukaan aine on olemassa vain omalta pohjaltaan, itsessään. Aineelliset reaktiot eivät sisällä abstrakteja (konkreettisesta todellisuudesta irrotettuja) ajatuksia jostakin muusta (englanninkielinen termi tälle on "aboutness").
3. Naturalismin mukaan ei ole olemassa kiinnekohtaa, jolle voisi perustaa yleispäteviä, aina voimassa olevia abstrakteja ja välttämättömiä totuuksia. Aineellinen maailmankaikkeus ei ole välttämätön eikä muuttumaton.
Kristillisen maailmankatsomuksen mukaan logiikan lait ovat olemassa ilman luotua maailmaakin, koska ne perustuvat Jumalan olemukseen, mieleen ja ajatteluun.
Logiikka perustuu viime kädessä siihen, mitä persoonallinen, iankaikkinen Jumala tietää itsestään.
(Esim. identiteetin laki, kielletyn ristiriidan ja poissuljetun kolmannen laki perustuvat Jumalan olemukseen, koska, kuten edellä todettiin, kolminaisuuden jäsenet Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole samoja persoonia, vaan ovat identtisiä vain itsensä kanssa ja ei-identtisiä toistensa kanssa.)
Jumalan luoma maailmankaikkeus ja sitä koskeva looginen ajattelu siis noudattavat näitä Hänen omaan mieleensä ja olemukseensa perustuvia totuuksia. Ei siis ole niin että logiikan totuudet johdetaan maailmankaikkeuden aineellisista objekteista, vaan juuri päinvastoin.
Lue lisää: True Reason: Confronting the Irrationality of the New Atheism. Gilson and Weitnauer, eds., 2013.
Voiko logiikka olla suhteellista?
Voiko eri ihmisryhmillä olla erilainen logiikka?
Logiikka ei ole ihmisten "keksimää", ja siksi se ei voi olla suhteellista eikä muuttuvaa.
(Koko tämä kysymys on itsensä kumoava: On käytettävä yleispätevää logiikkaa, että voisi kumota yleispätevän logiikan.)
Logiikan lait ovat todellisuuden ominaisuuksia, jotka havaitsemme. Emme keksi niitä, eivätkä ne ole mikään inhimillinen keksintö tai perinne. Niitä ei voi muuttaa. Miten voisi esim. muuttaa identiteetin lain? Miten voisi muuttaa itsestäänselvän järjellisen tosiasian "Minä olen minä" muotoon "Minä en ole minä"?
Kun puhutaan "idän ja lännen logiikasta", sillä yleensä tarkoitetaan, että eri kulttuureissa ajatellaan eri tavoin ja lähdetään liikkeelle erilaisista käsityksistä ja uskomuksista.
Kulttuurien erilaiset arvot eivät kuitenkaan voi kumota logiikan lakeja ja järkevän ajattelun perususkomuksia.
Siitä huolimatta postmodernissa ajattelussa esiintyy väitteitä, että itse logiikan lait voisivat olla muuttuvia. Postmodernismiin todellisuuskäsitykseen kuuluu mm. se, että ei ole ole olemassa ehdottomia totuuksia. Mutta tällaisenkin väitteen esittämisessä on käytettävä logiikkaa, jotta voisi kumota logiikan.
Kaikki logiikkaa kyseenalaistavat väitteet ovat itsensä kumoavia.
Katso video: Is logic a human invention? (Stand to Reason, Greg Koukl)
Käytännön esimerkki:
Ravi Zacharias, intialaissyntyinen maailmankuulu apologisti, puhui eräässä amerikkalaisessa yliopistossa. Puheen jälkeen yksi professoreista huomautti hänelle, ettei Zacharias tunne idän logiikkaa (vaikka siis on kotoisin Intiasta): “Tri. Zacharias, väitteenne, että Kristus on ainoa pelastustie on intialaisen ajattelun mukaan virheellinen, koska te käytitte siinä 'joko-tai' -logiikkaa. Idässä ei käytetä tätä logiikkaa, se edustaa länsimaista ajattelua. Idässä käytetään 'sekä että' -logiikkaa. Siksi pelastus ei ole 'joko Kristuksen kautta tai sitä ei ole ollenkaan' vaan 'sekä Kristuksen kautta että myös muilla tavoilla'."
Zachariaan mielestä oli erikoista, että länsimaalainen professori sanoi, ettei hän intialaisena ja siellä kasvaneena tuntenut intialaista ajattelua. Kun professori kutsui hänet lounaalle, hän otti kutsun mielellään vastaan voidakseen keskustella lisää aiheesta.
Heidän seuraansa liittyi lounaalla toinenkin professori, joka lautasliinoja hyväksi käyttäen havainnollisti, että on olemassa kaksi eri logiikkaa - läntinen ja itäinen.
“Ette voi tarkoittaa sitä," Zacharias sanoi.
“Ehdottomasti tarkoitan", professori vastasi.
Aterian jälkeen Zacharias sanoi: “Professori, uskon, että voimme ratkaista tämän ongelman nopeasti esittämällä yhden ainoan kysymyksen."
"Minkä?" professori kysyi.
Zacharias kumartui eteenpäin, katsoi suoraan professoria silmiin ja kysyi: "Oletteko siis sitä mieltä, että kun olen Intiassa, minun pitää käyttää joko "sekä-että -logiikkaa" tai ei mitään muuta?"
Professori katsoi Zachariasta hämmentyneenä. Tämä toisi kysymyksen.
Professori katsoi kollegaansa ja totesi: "Vastaus näyttäisi kallistuvan "joko-tai" -vaihtoehdon suuntaan..."
Tähän Zacharias lisäsi: "Kyllä. Myös intialaiset katsovat kumpaankin suuntaan, ennen kuin ylittävät kadun - koska seurauksena on "joko minä tai bussi" - ei "sekä minä että bussi".
TOTUUS JA SEN TIETÄMINEN
Miten saamme tietoa?
On olemassa neljä tiedon peruslähdettä:
1. Tietoisuus: Saamme itsehavainnoinnilla (introspektiolla), tietoa omasta mielentilastamme. Tämä on suoraa, ehdottoman varmaa tietoa, ja tiedämme oman sisäisen tilamme tavalla, jolla kukaan muu ei voi sitä tietää.
2. Havainto. Saamme tietoa aistihavainnoilla. (Havainnot ovat riippuvaisia tietoisuudesta, koska emme voi havaita mitään ilman että olemme tietoisia.)
3. Järki: Pelkästään loogisesti päättelemällä pystymme tietämään joitakin asioita, vaikka meillä ei olisi niistä havaintoa, esim. voimme päätellä, että jotkut ovat serkuksia, kun heillä on samat isovanhemmat.
4. Muisti: Muisti ei itsessään tuota tietoa, mutta se ylläpitää tietoa. Ilman sitä ei olisi sitä, mitä ajattelemme "tietonamme", ja se on perustava lähde tiedon päättelemiseksi oikeaksi. Järjellinen päättely riippuu osittain muistista.
Viides tärkeä tiedon lähde on todistustieto (toiselta henkilöltä saatu tieto). Se ei kuitenkaan ole perustavaa laatua oleva tiedon lähde siten kuin neljä edellistä.
Lue lisää:
- Internet Encyclopedia of Philosophy
- Robert Audi. The Sources of Knowledge. In Oxford Handbook of Epistemology. Edited by Paul K. Moser. 2002.
Voiko totuuden tietää, ja jos voi, miten se voidaan tietää?
Totuus voidaan tietää päättelemällä loogisesti ja lähtemällä liikkeelle asioista, jotka jo tiedämme. Emme voi tietää kaikkea, mutta voimme tietää jotakin (=realismi).
On olemassa perususkomuksia, joita ei voi todistaa, mutta jotka voi tietää riittävän suurella varmuudella. Ne ovat ajattelumme pohjana.
Tällaisia perususkomuksia ovat esim. "olen olemassa", "ympäröivä maailma on olemassa", "kaksi on suurempi kuin yksi", "murhaaminen on väärin".
Kun epäillään sitä, voiko totuuden tietää, on olemassa kahdenlaista kielteistä suhtautumista totuuden tietämiseen:
Agnostisismi - "en tiedä" tai "ei voi tietää".
Agnostisismia on kahdenlaista: ollaan sitä mieltä, että totuus jostain asiassa ei ole tiedossa tai, voimakkaamman agnostisismin mukaan, totuutta on mahdotonta tietää. Ajatus, että mitään ei voi tietää varmasti, on kuitenkin itsensä kumoava ajatus: Mistä voi tietää varmasti, että mitään ei voi tietää varmasti? - Toisin sanoen agnostikkokin väittää tietävänsä, että ei voi tietää. Tämä on erittäin rohkea väite ja tuo mukanaan ylivoimaisen todistustaakan. Agnostisen asenteen taustalla on ennen kaikkea uskomus, että että ei ole tärkeää henkilökohtaisesti päättää suhtautumisesta totuuteen.
Skeptisismi (skeptismi) - epäillään, voiko mitään tietää.
Immanuel Kant on sanonut, että emme voi tietää todellisuudesta. Tämäkin väite on kuitenkin itse itsensä kumoava, minkä voi osoittaa kysymällä yksinkertaisesti: "Epäiletkö omaa olemassaoloasi?" Jos epäilet, sinun on oltava olemassa, että voit epäillä! Jos et epäile olemassaoloasi, on ainakin yksi asia, jonka voit tietää varmasti. Ristiriita on siinä, että epäilijä ei epäile ajatustaan siitä, että on epäiltävä, eli hän uskoo voivansa tietää sen.
(Lue lisää osiosta Ateismi, agnostisismi, skeptisismi.)
Realismi: Voimme tietää jotain, vaikka emme voikaan tietää kaikkea. Voimme tietää jotain myös Jumalasta.
Miten totuus Jumalan olemassaolosta voidaan tietää?
Totuus Jumalan olemassaolosta voidaan tietää kuten muutkin totuudet: päättelemällä loogisesti ja lähtemällä liikkeelle asioista, jotka jo tiedämme.
Jumalaa ei voi tutkia suoraan, kuten ei voi painovoimaakaan, mutta voi tutkia asioita, jotka todistavat Hänestä.
Jumalan olemassaolon voi päätellä olemassaolon perususkomuksista, jotka esiteltiin ylempänä kohdassa "Mitkä ovat järkevän ajattelun tunnusmerkit". (Siinä esitellyt perususkomukset on mainittu seuraavassa päättelyketjussa suluissa.)
1. Jotain on olemassa (perususkomus nro 1)
2. Minä olen riippuvainen (ei-välttämätön) olento (nro 11 ).
3. Olemassa olemattomuus ("ei-mikään") ei voi aiheuttaa olemassaoloa (nro. 5).
4. Vain välttämätön olento voi saada aikaan riippuvaista (ei-välttämätöntä) olemista. (nro. 7).
5. Siksi minun olemassaoloni on riippuvainen välttämättömästä olennosta.
6. Olen persoonallinen, järjellinen ja moraalinen olento (koska olen tietoinen persoonastani, kykenen ajattelemaan järjellisesti ja tunnistan moraaliset arvot).
7. Välttämättömän olennon, josta olemassaoloni on riippuvainen, on analogian periaatteen vuoksi myös oltava persoonallinen, järjellinen ja moraalinen (nro. 12).
8. Välttämätön olento ei voi olla olemisessaan millään tavalla riippuvainen, koska se olisi ristiriitaista (nro 3).
9. Siksi välttämätön olento on persoonallinen, järjellinen ja moraalinen välttämättömällä, ei riippuvaisella tavalla.
10. Tämä olento on myös ajasta riippumaton, ilman alkusyytä, muuttumaton, rajaton ja ainoa laatuaan, koska välttämätön olento ei voi alkaa olla olemassa tai olla jonkin muun aiheuttama, muuttua, olla jonkin mahdollisuuden tai ehdon rajoittama. Välttämättömiä olentoja ei voi myöskään olla enempää kuin yksi, koska kaksi olentoa rajoittaisivat toisiaan eivätkä voisi siksi olla rajoittamattomia.
11. Siksi on olemassa välttämätön, ikuinen, mistään alkusyystä riippumaton, rajoittamaton, järjellinen, persoonallinen ja moraalinen olento.
12. Tätä olentoa nimitetään jumalauskoisessa maailmankuvassa "Jumalaksi, koska välttämättömän olennon ominaisuudet ovat samat kuin Jumalan.
13. Siksi Jumala on olemassa.
Norman L. Geisler, Encyclopedia of Christian Apologetics, 1999
Mistä lyhyesti sanottuna tiedämme, että kristinusko on totta ja Jumala on olemassa?
Kristinuskon ilmoittama Jumala on paras selitys sille, miten asiat ovat.
Kristinuskon kyky selittää asiat, jotka tiedämme, näemme ja koemme, on ylivertainen verrattuna kaikkiin muihin selityksiin.
Kristillinen jumalausko selittää moraalisuuden. Se selittää maailmankaikkeuden olemassaolon syyn. Se selittää, miksi maailma näyttää suunnitellulta: maailma todella on suunniteltu. Kristinusko selittää myös se, miksi ihmisessä on niin paljon hyvää ja kaunista mutta myös niin paljon pahaa ja särkynyttä: meidät on luotu Jumalan kuvan mukaan, mutta olemme langenneet syntiin. Kristinusko antaa samalla ratkaisun ihmisen särkyneeseen tilaan. (Greg Koukl, Stand to Reason)
Lue lisää: The best one sentence answer to show why God is true (Stand to Reason)
"Ei ole totuutta" - Miksi tämä väite on itse itsensä kumoava ja osoittaa itsessään, että on olemassa ainakin 14 totuutta?
"Ei ole totuutta" on usein kuultu väittämä, joka kuitenkin on itse itsensä kumoava. Henkilö, joka sanoo ettei ole totuutta, nimittäin uskoo, että tämä väite on totta. Mutta jos se on totta, silloin se ei ole totta: On olemassa siis ainakin yksi totuus.
Mutta jotta voisi edes sanoa väittämän "ei ole totuutta", on lähtökohtaisesti uskottava useiden muidenkin totuuksien olemassaoloon. Seuraavassa on osoitettu, että niitä on ainakin 14 - eli totuuden olemassaolon kiistävät henkilöt eivät ole ajatelleet väitettään tarkemmin.
Totuus 1. "Olen olemassa ja epäilen" -Descartes 1800-luvulla totesi: Voin epäillä kaikkea, mutta ainoa asia, jota en voi epäillä, on se tosiasia, että epäilen. Näin hän teki kuuluisan päätelmän: "Ajattelen, siksi olen olemassa." (Cogito, ergo sum)
Totuus 2: On olemassa aika - mennyt, tämä hetki ja tuleva. Lauseen "ei ole totuutta" ilmaiseminen sisältää toinen toistaan edeltäviä ja seuraavia äänteitä, joiden tuottaminen tapahtuu ajassa.
Totuus 3: On olemassa käsitejärjestelmä, joka erottaa yksittäiset käsitteet toisista.
Totuus 4: Käsite "totuus" on olemassa - muuten sen kieltäminen olisi mahdotonta.
Totuus 5: On olemassa kielellinen järjestelmä, joka yhdistää kielen osat toisiinsa.
Totuus 6: Kielessä on olemassa sekä myönteinen että kielteinen ilmaisutapa.
Totuus 7: Kirjainmerkit ovat olemassa ja ne mahdollistavat tämän lauseen esittämisen kirjallisessa muodossa.
Totuus 8: Puheen äänteet ovat olemassa.
Totuus 9: On olemassa se nimenomainen kieli, jolla tämä väite lausutaan.
Totuus 10: On olemassa ainakin yksi lause "Ei ole totuutta".
Totuus 11: On olemassa muita ihmisiä ja mieliä, joilta puhuja on omaksunut tämän kielen ja joille väittämä on osoitettu.
Totuus 12: Matemaattiset käsitteet ovat olemassa, koska lauseesta voi erottaa kolme toisistaan eroavaa yksikköä.
Totuus 13: Tämä lause on väittämä (propositio), joten on olemassa ainakin yksi väittämä.
Totuus 14: Logiikan lait (ajattelun lait) ovat olemassa:
On olemassa ristiriidan laki, jonka mukaan väitelause ja sen kielto eivät molemmat olla totta. Jos väite "ei ole totuutta" on totta, silloin sen vastainen väite ("on olemassa totuus") on väärä.
On olemassa identiteetin (samuuden) laki: Tämä väite on identtinen itsensä kanssa ja eroaa kaikista muista mahdollisista väitteistä.
On olemassa poissuljetun kolmannen laki: Tämä väite voi olla vain tosi tai epätosi, ei ole olemassa kolmatta vaihtoehtoa.
Lue lisää: Gregory Koukl, Stand to Reason, There is no Truth?
"Tiede on ainoa varman tiedon lähde."
Tämä väittämä perustuu väärään teoriaan tiedosta (epistemologinen naturalismi). Näkemys on liian rajoittava ja kumoaa itsensä. "Tiede on ainoa tiedon lähde" ei itsessään ole tieteellinen vaan filosofinen väittämä.
Jotta voisi vertailla tiedettä ja muita tietolähteitä toisiinsa, asiaa on katsottava tieteen ulkopuolelta - mutta siellä ei tämän väittämän mukaan ole pätevää tietoa.
Maalaisjärki riittää sen toteamiseksi, että tiede ei ole ainoa varman tiedon lähde. Esim. voin tietää varmasti omaan suoraan kokemukseeni viittaavan muistitietoni perusteella, että söin aamulla kaurapuuroa. Siihen ei tarvita vatsahuuhtelua ja mahalaukun sisällön tieteellistä tutkimusta.
(Huomautus: Epistemologinen naturalismi ei välttämättä edellytä metafyysistä naturalismia eli käsitystä ettei mitään aineetonta ole olemassa. Jotkut naturalistit esim. tunnustavat, että matemaattiset käsitteet, jotka siis ovat aineettomia, ovat olemassa.)
Näkemys, että tiede on ainoa varman tiedon lähde, on tyypillinen tieteisuskolle (tiedeusko, skientismi).
Lue lisää tieteisuskosta osiosta "Usko ja tiede".
Onko olemassa yksi vai monta totuutta? Onko totuus suhteellista?
Meidän aikamme ajattelulle on tyypillistä, ettei totuutta ja moraalia pidetä yleispätevinä ja kaikkia ihmisiä samalla tavoin koskevina (objektiivisina) vaan henkilökohtaisina ja suhteellisina (subjektiivisina ja relativistisina). Tällaiseen ajatteluun on vaikuttanut voimakkaasti postmoderni filosofia.
Perinteinen totuuden määritelmä on, että totuus on se, mikä vastaa asioiden todellista tilaa. Voi olla vain yksi asioiden todellinen tila.
Suhteellisen totuuskäsityksen mukaan totta on se, mikä sopii yhteen muiden käsitysten kanssa - eli ei tarvitse tai ei voi olla ehdotonta totuutta.
“Mikä on totta yhdelle, ei ole totta toiselle" on usein kuultu toteamus maailmankatsomuksellisista kysymyksistä ja kristinuskosta. Tämäntyyppinen väittämä on itsensä kanssa ristiriidassa. Siihen voi vastata: "Onko tuo väite totta vain sinulle, vain onko se totta kaikille?"
"Ihmisiä kiinnostaa ennen kaikkea se,
mikä saa vastakaikua
heidän omassa tunne-elämässään ja
mikä "toimii" heidän kohdallaan -
ei niinkään se, mikä on totta.
Mutta totuuden torjumisella on aina seurauksensa.
— John Lennox, Against the Flow: The Inspiration of Daniel in an Age of Relativism
TIEDON JA USKON SUHDE
Ovatko järki ja usko toisilleen vastakkaisia? Onko tieto uskon vihollinen?
Tieto ei ole uskon vihollinen paitsi siinä tapauksessa, että usko on virheellisesti määritelty "sokeaksi" - eli uskotteluksi ilman perusteita tosiasioiden vastaisesti. Raamatun tarkoittama usko ei ole sokeaa, vaan luottamista tosiasioihin, faktatietoon.
Uskon vastakohta ei ole tieto tai järki, vaan epäusko (uskon puute).
Katso video: Is knowledge the enemy of faith? (Stand to Reason)
Uskon vastakohta
ei ole tieto tai järki,
vaan epäusko (uskon puute).
Agnostinen suhtautuminen:
"Haluan olla neutraali. Siksi sanon etten tiedä, onko Jumala olemassa."
Ei ole neutraalia aluetta suhteessa Jumalaan ja ateismiin.
Agnostinen vaihtoehto "en tiedä" on itsessään kannanotto Jumalasta.
Agnostikkokin tosiasiassa väittää tietävänsä jotain, ja hän uskoo johonkin: Hän uskoo, ettei ole tärkeää päättää henkilökohtaisesta suhtautumisesta totuuteen, vaan asian voi sivuuttaa ja jättää käsittelemättä.
Vaihtoehdot Jumalan olemassaolon suhteen ovat:
- Jumala on - Tämä väite on perusteltava.
- Jumalaa ei ole - Tämä väite on myös perusteltava.
- "En tiedä". Tämä agnostinen näkemys on myös perusteltava: On osoitettava, miksi ei tiedä. Eikö Jumalasta voi saada tietoa? Jos ei, miksi ei voi? Vai onko niin, että Jumalasta voi saada tietoa, mutta minulla ei ole sitä. Jos ei, miksi ei ole? On erittäin uskallettua sanoa, että jos on Jumala, hänestä ei voi saada tietoa.
Agnostikon on myös perusteltava se erikoinen elämänasenne, että hän mahdollisesti haluaa estää muita saamasta sitä tietoa, mitä hänellä ei ole.
"Miksi uskoa mihinkään?"
Ajatus, ettei uskoisi mihinkään, on järjetön.
Eläminen maailmassa on käytännössä mahdotonta, jos ei usko tosiin asioihin.
Toki kaikki koko ajan uskomme johonkin - ja pitääkin uskoa asioihin, jotka ovat tosia.
"Onko väärin epäillä uskoa ja Jumalaa koskevia asioita?"
On kahdenlaisia epäilijöitä:
1. Sellaisia, jotka eivät haluakaan saada vastauksia ja joille mikään vastaus ei riitä.
2. Toisaalta sellaisia, jotka haluavat oikeasti tietää ja etsivät perusteluja.
Jos olet epäilijä, käytännöllinen tapa määritellä, kumpaan ryhmään kuulut, on:
Jos olet ylpeä epäilyksistäsi, olet vääränlainen epäilijä.
Sakariaalle ja Marialle (Luukkaan evankeliumin luvussa 1) kummallekin ilmestyi enkeli Gabriel, jolla oli heille samantapainen viesti lapsen syntymisestä luonnollisesti mahdottomalla tavalla. Sakarias vaati todisteita, Maria halusi vilpittömästi ymmärtää.
Epäilijän on hyvä epäillä myös omia epäilyksiään ja miettiä, ovatko ne perusteltuja.
Se, että on olemassa teoreettinen mahdollisuus,
että jokin asia, johon olet uskonut, on väärä,
ei merkitse sitä, että uskomus
todella on väärä
ja että sitä on perusteltua epäillä.
Osa oman henkilöhistoriamme ja tavallisen elämänkin asioista, samoin kuin monet varmana pitämämme muut asiat, voivat teoreettisesti olla vääriä.
Omien epäilyjen tarkoituksellinen ruokkiminen on väärin kysymyksissä, joista on selvä Raamatun ilmoitus ja muuta vakuuttavaa näyttöä, josta on saatavissa runsaasti tietoa.
Jos epäilykset vaivaavat mieltäsi ja taistelet vastaamattomien kysymysten kanssa, etsi ja lue sellaista kirjallisuutta, joissa näihin kysymyksiin vastataan - ei sellaista kirjallisuutta, jonka kirjoittajilla itselläänkin on samoja epäilyksiä eivätkä he ole ole perehtyneet vastauksiin.
Kysy niiltä, jotka osaavat vastata - ei niiltä, jotka eivät itsekään tiedä tai joiden elämäntehtävänä ja kirjallisen tuotannon nimenomaisena tavoitteena on syventää toisten epäilyksiä ja johtaa heidät pois uskosta.
Jos sinulla on epäilyksiä, kysy niiltä, jotka osaavat vastata.
Älä kysy niiltä, jotka eivät itsekään tiedä
tai joiden nimenomaisena tavoitteena on
syventää toisten epäilyksiä ja johtaa heidät pois uskosta.
Ei sinänsä ole väärin epäillä ja esittää kysymyksiä
Jumalasta ja uskosta.
Mutta on väärin tarkoituksellisesti ruokkia omia epäilyjään
ilman että yrittää vakavissaan etsiä vastauksia sieltä,
mistä ne olisivat löydettävissä.
Millaisessa suhteessa tieto ja usko Jumalaan voivat olla keskenään?
Realismi - Voimme tietää Jumalasta jotain järjellisesti hyväksyttävällä tavalla.
(Termi viittaa tieto-opilliseen näkemykseen, jonka mukaan on olemassa todellinen asioiden tila ja todellisuus, joka on riippumaton ihmisen mielestä, näkemyksistä ja kielestä ja jossa ovat voimassa logiikan lait.) Kristillinen usko Jumalaan, samoin kuin tiede, perustuvat nk. perususkomuksille, itsestäänselville totuuksille, esim. että oma tietoisuuteni ja muut ihmiset ovat olemassa ja että olemassa tällainen ulkoinen, loogisesti ymmärrettävä maailma.
Rationalismi (järkeisajattelu): Rationalismin mukaan kaiken totuuden voi määritellä loogisesti.
Rationalistin heikkous on se, että jos loogisen päättelyn lähtöperusteet ovat virheelliset, johtopäätöskin on väistämättä väärä. Rationalismissa ei ole välttämätöntä ottaa huomioon ulkopuolisia todisteita. Ei ole esim. loogisesti välttämätöntä, että olen olemassa, koska sitä ei voi todistaa.
Fideismi - "Vain uskon kautta voi tietää Jumalasta".
Fideismin mukaan uskonnolliset uskomukset ovat "uskonasioita", eivätkä edellytä järjellisiä todisteita tai perusteluja. Fideismin heikkoutena on, että "uskoa johonkin" on eri asia kuin "uskoa, että". Fideismi ei erota, mitä on "uskoa johonkin" ja "uskoa että" ("believe in" vs. "believe that") . Søren Kierkegaard edusti tätä näkemystä.
Lue lisää:
Usko ja järki - kolme mallia. Areiopagi-verkkolehti
Norman Geisler, When Skeptics ask
Tapio Puolimatka: Usko, tieto ja myytit (2005)
J.P. Moreland & William Craig, Philosophical Foundations for a Christian Worldview (2003)
Miten voimme tietää, että tieto Jumalasta on todellista?
Itsestään selvät logiikan periaatteet ja olemassaoloa koskevat perususkomukset ovat kaiken tiedon perusta.
Totuus perustuu kiistattomille perusolettamuksille.
Logiikan ja Jumalasta kertovan näytön avulla voidaan vahvistaa, että Jumala on olemassa ja Jeesus on Hänen Poikansa.
Katso edellä kohta "Miten totuus Jumalan olemassaolosta voidaan tietää"
Voiko vain aineelliset asiat tietää?
Onko aineeton tai yliluonnollinen vain uskon asia?
Jotkut aineettomat asiat voi tietää jopa paremmin kuin aineelliset. Tiedän varmemmin tietoisuuteni olemassaolon kuin materian olemassaolon.
Tieto aineettomasta tulee ennen kuin tieto aineellisesta.
Tiedän että olen olemassa ja ajattelen. En voi pohtia, olenko olemassa, jos en ole olemassa. Tiedän itseni olemassaolon.
Mutta olemme yhteydessä ulkomaailmaan vain aistiemme kautta. On myös mahdollista, että aistini voivat osaksi pettää minut.
Katso video: Can we know immaterial things? (Greg Koukl)
Tiedän varmemmin
tietoisuuteni olemassaolon
kuin aineen olemassaolon.
Tieto aineettomasta
tulee ennen kuin
tieto aineellisesta.
Voiko kuoleman rajan takaisesta tietää mitään?
Mistä voi tietää, että iankaikkinen elämä on totta?
Kristinuskoa kritisoitaessa käytetään myös väitettä, ettemme voi todella tietää mitä on kuoleman rajan takana.
1. Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on todiste kuolemanjälkeisestä elämästä.
Kristinusko syntyi nimenomaan kun Jeesus nousi kuolleista. Jeesuksen elämä, kuolema ristiinnaulittuna, hautaus ja ylösnouseminen olivat julkisia, historiallisia tapahtumia, joille oli runsaasti todistajia. Hän ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen yli 500 henkilölle.
Kuten silminnäkijät todistivat, Jeesuksen ylösnousemus ei ollut pelkästään hengellinen, vaan hänellä oli ruumis. Jeesuksen ylösnousemus vahvistaa myös Raamatun opetuksen siitä, että tämän maailmanajan lopussa tulee olemaan ruumiillinen ylösnousemus. Sielun, "sisäisen ihmisen" olemassaolo jatkuu kuoleman jälkeen, ja tulemme myös saamaan kuolemattoman, iankaikkiseen elämän soveltuvan ruumiin.
2. Jeesus ja koko Raamattu opettavat kuolemanjälkeisestä tuomiosta ja syntien rangaistuksesta ja toisaalta iankaikkisesta elämästä Jumalan luona.
Jeesuksen ylösnousemus monien muiden seikkojen ohella vahvistavat, että Raamattu on luotettava Jumalan ilmoitus. Raamattu sisältää sekä varoituksen syntien rangaistuksesta kuoleman jälkeen että lupauksen iankaikkisesta elämästä Jumalan luona niille, jotka ottavat vastaan syntien anteeksiantamuksen.
Kristinuskossa uskotaan se, mitä Jeesus on ilmoittanut tuonpuoleisesta todellisuudesta. Jeesus, jonka sana siis on luotettava, vahvisti myös Vanhan testamentin.
On järkevämpää uskoa sitä, mitä Jeesus on ilmoittanut kuoleman jälkeisestä elämästä - koska hän on kuollut ja noussut ylös - kuin uskoa ihmisiä, joilla ei ole asiasta sen enempää kokemusta kuin itsellämmekään mutta jotka silti esittävä siitä väitteitä.
3. Ihmisen sisäinen moraalinen laki ja velvoite on myös osoitus siitä, että lain antaja - Jumala - on myös oikeudenmukainen tuomari, jolle ihmiset ovat vastuussa eletystä elämästään.
Ihmisen tietoisuus hyvästä ja pahasta, samoin kuin sisäinen velvoite toimia oikein ja väärin tekemisestä seuraava syyllisyydentunto ovat osoitus siitä, että on olemassa ihmiskunnan ulkopuolinen moraalilain säätäjä ja tuomari.
Jos kuolemanjälkeistä elämää ja tuomiota ei olisi, siitä, miten elämme elämämme, ei viime kädessä olisi seurauksia. Jotkut pahat ihmiset eivät joutuisi koskaan vastuuseen teoistaan. (Tätähän he juuri toivoisivatkin: että itsekkäästi ja moraalittomasti eletyn elämän jälkeen he yksinkertaisesti lakkaisivat olemasta.) Vastaavasti oikein eletystä elämästä ei olisi mitään lopullista hyötyä tai palkintoa, jos kaikki päättyisi kuolemaan.
4. Iankaikkisen sielun olemassaolo ja persoonallisen tietoisuuden jatkuminen kuoleman jälkeen on looginen ajatus.
Jokaisella ihmisellä on selkeä, omakohtainen kokemus siitä, että hänellä on "sisäinen ihminen", persoonallinen itsetietoisuus, joka jatkuu kautta elämän.
Ihminen pysyy samana henkilönä, vaikka hänen ruumiinsa muuttuu ja sen solut asteittain vaihtuvat elämän aikana ja hänen olosuhteensa muuttuvat. Ajatus sisäisen ihmisen olemassaolon jatkumisesta samalla tavalla myös kuoleman jälkeen on looginen.
5. On runsasta kliinistä näyttöä siitä, että tietoisuus jatkuu jälkeen.
On lukuisia tapauksia, joissa lähellä kuolemaan ollut henkilö on sairaalaoloissa useiden todistajien läsnä ollessa vironnut tiedottomuudesta ja kertonut nähneensä ja kuulleensa tosiksi todettuja asioita. Ollessaan tilassa, jossa sydän oli pysähdyksissä pitemmän aikaa, hän oli esim. nähnyt näki ruumiinsa, tapahtumat hoitohuoneessa tai sen ulkopuolella ja jopa sairaalarakennuksen ulkopuolella. On myös joitakin tapauksia, että hänellä ei ollut enää havaittu aivotoimintaa.
Gary Habermas toteaa, että joissakin tapauksissa tällaisesta tilasta vironnut henkilö on kertonut asioita, jotka tapahtuivat pitkän välimatkan päässä ja joita ei olisi voinut havaita paikasta, jossa hän oli ruumiillisesti vaikka hän olisi ollut terve ja hänen aistinsa olisivat toimineet normaalisti.
On tapauksia, että sokeat henkilöt ovat tarkasti kuvanneet ympäristöään, jonka he olivat pystyneet näkemään kuolemanrajakokemuksensa aikan ja jota he siis eivät vammansa vuoksi olleet voineet nähdä ennen sitä eikä sen jälkeen.
(Lähde: Gary Habermas William Dembskin ja Michael Liconan kirjassa Evidence for God: 50 Arguments for Faith from the Bible, History, Philosophy, and Science (2010, s. 25)
Nämä tapaukset osaltaan vahvistavat, että on olemassa aineeton hengen ulottuvuus eikä naturalismi siis ole totta. Maailmankaikkeus ja ihminen eivät ole pelkästään aineellisia.
Lisätietoa:
Gary Habermas & J. P. Moreland (Contributor): Beyond Death: Exploring the Evidence for Immortality. 2004
Katso video, jossa kerrotaan esimerkkejä: Gary Habermas - Near Death Experiences. A look at the profound evidence of NDEs and the supernatural afterlife
