”Jumala ei tarvitse itselleen puolustajaa” - yleinen ajattelutapa

”On tärkeä tiedostaa, että Jumala ei tarvitse itselleen puolustajaa. Kaikkivaltias Luoja pystyy kyllä osoittamaan oman olemassaolonsa riittävän vakuuttavasti ennen pitkää niin Richard Dawkinsille kuin muillekin uusateisteille.” (1)
 

Näin totesi päätoimittaja Leevi Launonen elokuussa 2013 hyvässä kirjoituksessaan, jossa hän käsitteli ajankohtaista kysymystä siitä, kuinka uusateismi on levinnyt median tuella, sekä siitä, miten kristityt toimijat voivat yhdessä vastata näihin maailmankatsomuksellisiin haasteisiin ja millainen kristillinen mediakampanja on suunnitteilla.

Launonen totesi yllä siteeratun ajatukseen jälkeen, että vaikka Jumala ei tarvitse itselleen puolustajaa, ”kristittyjen ei tarvitse olla hiljaa silloin, kun heidän maailmankatsomustaan vastaan hyökätään epä-älyllisin ja kestämättömin väittein”.

Tämä ajatus, että Jumala ei tarvitse itselleen puolustajaa, oli artikkelin sisällön kannalta itse asiassa tarpeeton ja hieman epäjohdonmukainenkin - puhuttiinhan artikkelissa juuri siitä, että kristityt suunnittelevat yhteisiä, järjestelmällisiä toimia kristillisen uskon ja maailmankuvan puolustamiseksi siitä huolimatta, että Jumala ei tarvitse puolustajaa.

Mutta toisaalta juuri tämä asetelma heijastaa kysymystä, jota monet pohtivat: Miten seurakunnan pitäisi suhtautua ja toimia, kun Jumalaa ja Raamattua pilkataan?
 

Pitäisikö jättää Jumalan ja Hänen asioidensa puolustaminen Hänen itsensä hoidettaviksi?

Vai pitäisikö kristinuskon vastaisten voimien noustessa näin näyttävästi sittenkin joillakin tavoin puolustaa kristinuskon asiaa, siis tavallaan puolustaa Jumalaa?
 

Ajattelutapa ”Jumala ei tarvitse itselleen puolustajaa” on varsin yleinen. Eräs seurakunnan työntekijä kertoo blogissaan, kuinka hän keskustelussa toisen uskovan kanssa mainitsi opiskelevansa apologetiikkaa, jolloin tämä totesi:

“Ai sinä olet yksi niistä, joiden mielestä Jumalaa täytyy puolustaa. Mutta ei häntä tarvitse puolustaa, hän ei tarvitse ketään puolustamaan itseään.” (2)
 

Tämä samaisen mentaliteetin vuoksi kaikissa kristillisissä suunnissa ei ole edes koettu teologian opetusta ja opinkappaleide muotoilua tarpeelliseksi ja on ajateltu, että Jumala kyllä osaa tarvittaessa itse puolustaa itseään ja uskon totuutta. (3)

​

 

Mikään ei toki voi uhata Jumalan asemaa

Jumala ei tietenkään tarvitse puolustajaa siinä mielessä, että Häntä olisi autettava, ettei kukaan pääsisi ottamaan Hänen asemaansa maailmankaikkeuden hallitsijana.

 

Ajatuskin on absurdi. Koko maailmankaikkeushan on riippuvainen Jumalasta, joka yksin on riippumaton. Mitään ei olisi olemassa, jos suvereeni Jumala ei olisi vapaasta tahdostaan päättänyt luoda maailmankaikkeutta. Leibnitzin kosmologinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta, ”Argument from Contingency”, perustuu juuri tälle riippuvuussuhteelle:

”Kaikella mikä on olemassa, on olemassaoloonsa selitys joko oman olemuksensa tai ulkopuolisen syyn perusteella.” (4)
 

Maailmankaikkeuden olemassaolo ei ole itsessään välttämätön, ja siksi sille on oltava ulkopuolinen syy, joka ei voi olla muu kuin Jumala.

Tähän Jumalan iankaikkiseen, ihmiskuntaan nähden ylivertaiseen asemaan ei vaikuta millään tavalla, vaikka joku heristäisi täällä nyrkkiä Häntä vastaan ja kirjoittaisi Jumalaa solvaavia kirjoja.

​

Jes. 40:15: ”Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän.”

 

Koko maailmankaikkeus, jossa me asutamme häviävän pientä planeettaa ja jossa oma elämänpiirimme on vielä häviävämpi piste, on Jumalan luoma. Hänen tahtonsa ja sanansa ylläpitää sitä.

 

Ps.8:4-5: Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat--

Kol. 1:16-17 Sillä hänessä (Kristuksessa) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
 

Tämän vuoksi monet kristityt ovatkin sitä mieltä, että Jumala valtasuuruudessaan ei tarvitse meidän inhimillisiä puolustuspuheitamme. Ajatellaan, että suvereeni maailmankaikkeuden Luoja ja ihmiskunnan Tuomari voi pyyhkäistä vastustajat hetkessä pois ja sulkea pilkkaajien suut.

 

Miksi Jumala ei estä vastustajiaan ja pyyhkäise heitä pois?

- Hän on pitkämielinen ja antaa aikaa mielenmuutokseen

Raamattu opettaa, että Jumala on pitkämielieen. Hän ei rakkaudessaan ja laupeudessaan halua, että kukaan hukkuu vaan että kaikki tulevat tuntemaan totuuden ja pelastuvat.

Hes. 33:11 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.

2. Piet. 3:9: Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

Jonathan Edwards, Amerikan ensimmäisen suuren herätyksen keskeinen vaikuttaja ja tunnettu reformoitu teologi, julisti hätkähdyttävässä saarnaassaan v. 1741 ”Syntiset vihaisen Jumalan kädessä” Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja armosta:

”Sinä olet rikkonut Jumalaa vastaan ja loukannut häntä äärettömän paljon enemmän kuin kukaan kapinallinen alamainen koskaan ruhtinastaan - ja kuitenkin juuri Hänen kätensä on ainoa, mikä estää sinua juuri nyt syöksymästä kadotuksen liekkeihin.”
 

Edwards vetosi kuulijoihinsa sanoen, että tänä armonaikana Jumala vielä kutsuu syntisiä luokseen, mutta ennemmin tai myöhemmin aika loppuu. Luuk. 13:7-8:ssa viinitarhan omistaja sanoi viinitarhurille hedelmättömästä puusta:

'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?' Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.”

- "Oikeuden miekka on jo ojennettu vastustajia kohti - ainoastaan Jumalan armo ja hyvä tahto pidättävät sitä.” Edwards julisti hiljaiselle kuulijakunnalleen.(5)

Viimeistään kuoleman rajan takana siirryttäessä ajasta iäisyyteen, jokaisen silmät aukeavat. Tähän viittasi myös Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta:

Luuk. 16:23”Ja kun rikas mies nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.”
 

Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa järkyttävästä hetkestä, jolloin syntinen ihmiskunta kohtaa Tuomarinsa:

Ilm. 20:11-12 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

Kerran siis koittaa totuuden hetki, jolloin ateistikin havaitsee olevansa iankaikkinen sielu, joka on tilivelvollinen iankaikkiselle Jumalalle. Kukaan meistä ei kuitenkaan toivo kellekään, että hänen silmänsä aukeaisivat tilassa, jossa hän havaitsee olevansa ikuisesti erossa Jumalasta, hyvyyden lähteestä, jota vastaan hän erehtyi eläessään taistelemaan. Päinvastoin, monet rukoilevat ateistien ja jumalauskon aktiivisten vastustajien puolesta.
 

 

Jumala ei estä vastustajia, koska mahdollisuus pilkata sisältyy ihmiselle annettuun vapaaseen tahtoon.

Kun luemme Raamattua ja tarkkailemme historiaa, ympäröivää maailmaa ja omaa elämäämme, näyttää ilmeiseltä, että teot, joita toiset ihmiset tekevät vapaan tahtovalintansa pohjalta, voivat varsin laajoissa rajoissa vahingoittaa myös uskovia. Jos siis joku vapaasta tahdostaan päättää solvata ja vahingoittaa kristittyjä, hän usein saa myös toteuttaa aikeensa ilman, että Jumala estää häntä. Miksi on näin?
 

Kuinka on mahdollista, että Jumala sallii omaa pyhää nimeään ja sitä avuksi huutavia lapsiaan solvattavan ja häväistävän niin suuresti?

Kuinka Hän sallii mitä hirvittävimpiä uskovien vainoja?

Vaikka Hän monessa tilanteessa myös varjelee omiaan ihmeellisesti, miksei tämä varjelus ole kaikenkattava?
 

Jos Jumala olisi säätänyt, ettei toisen ihmisen vapaan tahdon valinta voi koitua vanhurskaan ja syyttömän vahingoksi, Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema ihmiskunnan lunastamiseksi ei olisi ollut mahdollinen. Hänen ristiinnaulitsemisesa ja kuolemansa olivat juuri seurausta teoista, jotka vastustajat tekivät hänelle vapaasta tahdostaan.

Solvaus ja väkivalta ihmisen taholta saattoivat siis kohdistua itseensä ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan muiden ihmisten joukossa. Samalla tavalla me hänen seuraajinaan voimme joutua kärsimään vastustajien vapaista tahtovalinnoista.

Joh. 15:20 Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat”

Jumala ei sulje pilkkajien suita, koska heille vastaaminen kuuluu meidän vastuualueeseemme ja on osa Jumalan yhteistyötä ihmisen kanssa.

 

Tämä juuri siteerattu jae, Joh. 15:20, jatkuu näin:

”-- jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.”

Jeesus viittaa tässä seurakunnan todistus-, julistus- ja opetustehtävään. Tämä tehtävä on selvemmässä muodossa Lähetyskäskyssä:

Matt 28:18-20: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
 

Jeesukselle siis on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä - ja hän käytti sitä ehkä yllättävältä tuntuvalla tavalla: delegoimalla julistus- ja opetustehtävän meille!

Joh. 20:21: "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."

 

Tämä valtuuksien delegointi perustuu Jumalan säätämykselle siitä, että Hän toimii maan päällä yhteistyössä ihmisen kanssa. Jumalan ja ihmisen yhteistyö periaate kulkee punaisena lankana läpi Raamatun. Säätämänsä yhteistyön vuoksi Jumala tarvitsee ihmistä täyttämään sen roolin, jonka on tälle tarkoittanut:
 

- Jumala tarvitsi uskollisia miehiä ja naisia.
- Jumala tarvitsi kansan, jonka kautta toimia
- Jumala tarvitsi proeettoja
- Jumala tarvitsi tuomareita
- Jumala tarvitsee ihmisen käsiä laitettaviksi sairaiden päälle, ihmisen äänen julistamaan, ihmisen jalat toimittamaan asioitaan.
- Jumala tarvitsi ihmiseksi syntyneen Messiaan.(6)

Joskus kuulee sellaisiakin ajatuksia, että kaikkivaltias Jumala ei varsinaisesti tarvitse meitä mihinkään, edes evankelioimaan. Esirukouksenkin tehtävä on tämän ajattelutavan mukaan lähinnä vaikuttaminen rukoilijaan itseensä hiljentymistä ja nöyrtymistä ja hengellistä rikastumista Jumalan yhteydessä - mutta esirukous ei vaikuta maailmaan, sillä Jumala tietää jo etukäteen rukoilijan esiintuomat tarpeet ja tulee joka tapauksessa toimimaan tahtonsa mukaan. Pidetään lähes harhaoppisena ajatusta, että kaikkivaltias, riippumaton Jumala voisi tarvita ihmistä johonkin, ja sanotaan:

”Kaikki meidän evankeliointimme ja työmme on kuin lasten puuhastelua. Jumala vain antaa omilleen erilaisia haasteita opettaakseen heille jotain itsestään ja opettaakseen heille luottamusta ja kurinalaisuutta - samaan tapaan kuin isä, joka antaa pikkupoikansa pidellä vasaraa, ja tämä luulee tekevänsä jotain hyödyllistä. Tosiasiassa vain hidastamme Jumalan työtä, pikemminkin häiritsemme kuin edistämme sitä.”

Tällainen näkemys merkitsisi samalla sitä, että Jeesuksen lähetyskäsky olisikin epäaito. Tosiasiassa hän olikin vain lähettävinään ja valtuuttavinaan meidät. Meillä ei todellisuudessa olekaan mitään valtuuksia, ja on yhdentekevää, menemmekö vai emme.

Tämän ajattelutavan mukaan Kaikkivaltias Jumala kyllä puolustaa itseään ja sanaansa ja on voimallinen kutsumaan yhteyteensä ne, jotka haluaa:

 

”Jumala kyllä pystyy puuttumaan asiaan, jos Häntä vaivaa pilkkaaminen ja evankeliumin polkeminen, jos ei aiemmin, niin viimeisellä tuomiolla. Mutta koska hän on pitkämielinen, hän antaa pilkkajien pilkata, kuten 2 Piet. 3:3-9, Juud. 1:18 toteavat, ja siksi mekään emme puutu näihin pilkkaamisiin ja vääriin opetuksiin. Jumala voi laittaa vaikka tekstin taivaalle, jos niin haluaa, ja tehdä vaikka mitä kiistattoman vakuuttavaa, ja Hän pystyy estämään harhaoppien ja pilkkapuheidenkin leviämisen.”

 

 

Ateistit ovat sitä mieltä, että ateismi tarvitsee julistajia ja puolustajia

 

Juuri tämä edellä kuvattu mentaliteetti - ”Jumala puolustaa itse itseään ja oppiaan” - on osaltaan mahdollistanut uusateismin nousun. Monet ateistit nimittäin ovat sitä mieltä, että ateismi tarvitsee julistajia ja puolustajia, ja toimivat aktiivisesti sen edistämiseksi!
 

Sillä aikaa kun me uskovat odotamme, että Jumala ottaa hoitaakseen seurakunnan todistus- ja opetustehtävän, ateistit ”todistavat”, ettei Jumalaa ole.

Ateistit ovat saavuttaneet sen lähetyskentän ja kuulijakunnan, jota meidän piti opettaa.
 

Kyllä uusateismin haasteeseen on vastattukin. Kristillinen filosofia ja apologetiikka ovat viime vuosikymmeninä olleet voimakkaassa nousussa. William Craig toteaa, että mitä tulee angloamerikkalaiseen filosofiaan, teistinen näkemys on kokenut renessanssin ja on noususuunnassa, ateismi taas selvässä laskusuunnassa, vaikka se vielä lieneekin amerikkalaisissa yliopistoissa vallitseva maailmankatsomus. (7)

 

(Tässä yhteydessä on todettava myös, että sitä sekulääriä humanismia ja uusateismia kohtaan, jota mm. Dawkins edustaa voimakkaalla kielenkäytöllään, on nousemassa keskustelutavaltaan vähemmän arrogantti ”uus-uusateistinen” kritiikki. (8)

Ongelmana on kuitenkin se, että siinä, missä uuateistinen retoriikka vetoaa laajoihin massoihin, kristillinen apologetiikka tavoittaa toistaiseksi vain rajoitetun määrän ihmisiä. Launonen toteaa samassa kirjoituksessaan:

”On helppo havaita, että Richard Dawkinsilla on hyvin puutteelliset tiedot ja pinnallinen käsitys kristinuskosta. Hän niputtaa kaikki uskonnot samaan koriin huomioimatta niiden eroja. Myös moraalin synnyn ja merkityksen selittämisessä Dawkins sortuu tiedemiehenä uskomattomaan naiviuteen.

-- Tästä kaikesta huolimatta Dawkins on merkittävä vaikuttaja arvojen ja maailmankatsomusten markkinoilla -- Hän on onnistunut hyvin sekä tieteen pelisääntöjen unohtamisessa että uusateismin kansantajuistamisessa.”    

 

Edes seurakunta itse ei kokonaisuudessaan tunne uskon puolustuksen perusargumentteja eivätkä ne yleensä sisälly seurakunnassa annettavaan perusopetukseen - eli niitä ei ole kansantajuistettu uskoville itselleenkään, puhumattakaan ulkopuolisista. Asiasta kiinnostuneen on itse hankittava tietoa muualta.

Uusateistien sanoma myös vetoaa ihmisiin, jotka haluavat eroon syyllisyyden- ja synnintunnostaan tai jotka etsivät oikeutusta enemmän tai vähemmän paheellisille elämäntavalleen. Näytelmäkirjailija Ariane Sherine Englannissa ideoi bussien ja junien kylkiin ateistisen iskulausekampanjan ja sai siihen tukea British Humanist Associationilta ja Richard Dawkinsilta. Sherine oli harmissaan kristillisistä ilmoituksista, joissa oli linkki iankaikkisesta synnin rangaistuksesta varoittaville nettisivuille. Hän halusi sen vastapainoksi levitykseen toisenlaisen viestin:

“Todennäköisesti Jumalaa ei ole olemassa. Ole huoleti ja nauti elämästä!” - ”There's probably no God. Now stop worrying and enjoy your life.” (9)

 

Toisin sanoen voit jatkaa huoletta elämistä niin kuin itse haluat ja harrastaa erilaisia nautintoja, jotka kristinuskon mukaan ovat synnillisiä.

Tämä uusateistien esittämä kuva Raamatun Jumalasta ja heidän propagoimansa asetelma (10) on juuri päinvastainen kuin Edwardsin parannussaarnassa: Jumala, ei syntinen ihminen, on se epämoraalinen osapuoli; Jumala häiritsee ja kiusaa ihmistä; ihmistä on loukattu, ja Jumala ominaisuuksineen on ihmisen silmissä vastenmielinen.

​

 

Jumala astuu tuomarina näyttämölle tämän maailmanajan lopussa. Seurakunta on uskonpuolustajana näyttämöllä tässä maailmanajassa.

Se, että totuus lopulta voittaa ja aikojen lopussa ”Herra yksin on oleva korkea” (Jes. 2:17) ja Hänen kunniansa ja tuomionsa tulevat ilmeisiksi kaikille, ei olennaisesti liity tai vaikuta siihen, mikä on seurakunnan ja jokaisen uskovan tehtävä tässä maailmassa tällä hetkellä. Siitä ei voi johtaa seurakunnalle toiminta- tai toimimattomuusmallia.

Siinä vaiheessa kun kirjat aikojen lopussa avataan, seurakunnan tehtävä on päättynyt. C.S. Lewis toteaa, että kun kirjailija astuu näyttämölle, näytelmä on ohi - ja kun tämä tapahtuu maailmalle ja Jumala ”astuu näyttämölle”, kyseessä on tämän maailmanajan loppu.(11)

Seurakunnan ja yksilöuskovien kutsumus on elää Jumalan kunniaksi ja toimia niin, että Hän tulee kaikessa ylistetyksi. Kun Jeesusta ja Hänen luonnettaan ja uhrityötään häväistään, Jumalan nimeä ja Raamatun sanaa pilkataan ja kristinuskosta ja kristityistä levitetään virhekäsityksiä, se tuottaa meille murhetta ja saa meidät toimimaan niin yhdessä kuin kukin kohdallamme.
 

​

Paavalin esimerkki ja opetus suhtautumisesta toisaalta Jumalan valtasuuruuteen, toisaalta julistus- ja uskonpuolustustehtävään

​

Paavali, jos kuka, oli kokenut henkilökohtaisesti, että Jumala pystyy kyllä käsittelemään vainoojia, vastustajia ja pilkkajia ja ilmestymään heille. Damaskon tien kokemus matkalla pidättämään ja surmaamaan kristittyjä merkitsi hänelle järkyttävää pysäytystä ja heräämistä. Tässä hänen oman kertomuksensa kuningas Agrippan edessä siitä, mitä tapahtui:

 

Apt. 26: 9. Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
10. ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
11. Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
12. Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,
13. näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä,
14. ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'
15 Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

 

​

Paavalin, ”pilkkaajan ja vainoajan ja väkivallantekijän” (1 Tim. 1:13) koko elämä muuttui. Hänen omat hengelliset silmänsä avautuivat, ja hän sai tehtäväkseen avata toistenkin silmiä ja kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Jeesukseen.

Hän myös oppi syvästi tuntemaan ja kunnioittamaan Jumalan valtasuuruutta ja myös jakoi tätä viisauttaan ja tietämystään seurakunnille kirjoittaessaan Jumalan iankaikkisesta voimasta, näkymättömästä, transsendentista olemuksesta ja käsittämättömästä viisaudesta (Room. 1:20, 11:33-36).

Paavali kuitenkin tiedosti, että hänen oma järisyttävä heräämis- ja pelastuskokemuksensa kaikkivaltiaan Jumalan yliluonnollisesti puuttuessa hänen elämäänsä oli erittäin poikkeuksellinen ja liittyi hänen erityiseen kutsumukseensa pakanoiden apostolina. Kun hän kirjoitti siitä, miten ihmiskunta eri tavoin saa tietoa Jumalasta, hän ei opettanut, että jokaiselle välähtää valo taivaasta ja Herra ilmestyy kaikille ja pysäyttää jokaisen tämän pahoilla teillä (Room. 1-2).

Sen sijaan hän korosti julistuksen ja opetuksen merkitystä (Room. 1:15-16, 10:14), ja hän itsekin omistautui evankeliumin julistamis-, puolustamis- ja vahvistamistehtävälle.

Apt. 18:5 Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.

Fil. 1:7. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani (kreik. ”apologeo”) ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

Paavali, kuten muutkin apostolit, puuttui voimakkaasti harhaopetuksiin, jotka vääristelivät Jumalan sanaa:

Gal. 2:4-5 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, -- me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
 

Paavalille oli tärkeää, että hänen ja hänen työtoveriensa elämässä ja toiminnassa ei ollut aihetta ulkopuolisten moitteille. Hän kirjoittaa korinttilaisille, että murheen ja monenlaisten koetusten keskellä hän ja muut Jeesuksen todistajat kantoivat niin hengellisiä hyökkäys- kuin puolustusaseita (alla olevassa sitaatissa jae 7, jossa viitataan miekkaan oikeassa ja kilpeen vasemmassa kädessä) (12). Riippumatta siitä, puhuttiinko heistä hyvää tai pahaa, he pysyivät totuudessa ja pitäytyivät uskovalle sopivassa mielenlaadussa.

Siksi heidän julistus- ja puolustuspuheellaan oli Jumalan valtuutus ja siunaus, monet ottivat sen vastaan ja se kantoi hedelmää yhä useampien hengelliseksi rikastumiseksi meidän päiviimme saakka.

2 Kor. 6:3. Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,
4. vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5. ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;
6. puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7. totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;
8. kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
-- 10. murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä--

Paavali toteaa Filippiläiskirjeessä, että Herra Jeesus voi voimallaan tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi (Fil. 3:21), että kaikki polvet kerran notkistuvat hänen nimeensä ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil 2:9-11). Mutta samassa kirjeessä Paavali kirjoittaa myös, että yksi hänen tehtävistään on puolustaa evankeliumia, joka kertoo tästä korkeimmasta nimestä ja auktoriteetista:

Fil 1:7 -- sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani
Fil. 1:16. -- minut on pantu evankeliumia puolustamaan
 

Myös filippiläisille hän korostaa samaa kuin edellä korinttilaisille, että yhteisessä taistelussa uskon puolesta heidän tuli toimia evankeliumin arvon mukaisesti:

Fil. 1:27-28 Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.

Heidän tuli osoittaa samaa mielenlaatua kuin Kristus itse. Ennen jakeita, joissa Paavali totesi, että kaikkien on kerran tunnustettava Jeesukseni herraus, hän kirjoitti:

 

Fil 2:5-8. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
 

Johtopäätös

 

Minkä johtopäätöksen voimme tehdä näistä Paavalin kirjoituksista ja muista Raamatun teksteistä?

Puolustaako Jumala itseään tässä ajassa ennen viimeistä tuomiota?

Kyllä puolustaa - tähän tehtävään valtuuttamansa seurakunnan kautta, herättämällä itselleen ja Sanalleen puolustajia, joilla on Hänen mielenlaatunsa ja joiden motiiviena ovat rakkaus, kunnioitus ja uskollisuus Jumalaa kohtaan ja syvä, itsensä uhraava huoli kanssaihmisistä.

________

LÄHTEET:

1) Launonen Leevi. 2013. Seurakuntalainen.fi:n kolumni Tieteellistä tutkimusta vai aatteellista aivopesua. http://www.seurakuntalainen.fi/kolumnit/3625/tieteellista_tutkimusta_vai_aatteellista_aivopesua

2) Blog "Walk Good", http://joshfults.com/2013/05/15/apologetic-wednesday-god-doesnt-need-defending/

3) Tennent Timothy C., 2007. Theology in the Context of the World Christianity. Printed in the U.S.A. Kindle Edition: Zondervan. S. 173.

4) Craig, William Lane, Article "The New Atheism and Five Arguments for God",
http://www.reasonablefaith.org/the-new-atheism-and-five-arguments-for-god#ixzz2e8fLNv1q

5) Christian Classics Ethereal Library. http://www.ccel.org/ccel/edwards/sermons.sinners.html

6) Sheets Dutch, 1996. Intercessory Prayer, Printed in the USA: Regal Books. Sivu 29.

7) Craig, William Lane, Artikkeli Theistic Critiques Of Atheism, http://www.reasonablefaith.org/theistic-critiques-of-atheism#ixzz2e8WkX7QW

8) Artikkeli “Richard Dawkins has lost: meet the new new atheists”The Spectator 13.4.2013. (http://www.spectator.co.uk/features/8885481/after-the-new-atheism)

9) The Daily Mail, 7.1.2009. http://www.dailymail.co.uk/news/article-1106924/Theres-probably-God--stop-worrying-enjoy-life-Atheist-group-launches-billboard-campaign.html

10) Dawkins, Richard, 2006 The God Delusion, Printed in the United States: Houghton Mifflin Company. sivu 51

11) Lewis, C.S., Mere Christianity. Harper-Collins E-books. Sivu 65

12) The NetBible Commentary of 2 Cor. 6:7.

< Takaisin