"En voi uskoa kirjaan, jossa kerrotaan puhuvasta käärmeestä ja puhuvasta aasista."
Raamatun kirjoittajilla ja heidän yleisöllään ei ollut uskomusta, että eläimet voivat puhua. Raamattuun uskova kristitty ei usko, että on olemassa puhuvia eläimiä. Kristitty ei myöskään usko, että on olemassa monipäisiä petoja, joista puhutaan Ilmestyskirjan allegorioissa.
Miten 1 Moos. 1 ja 4 Moos. 22 pitäisi ymmärtää?
Puhuva käärme
Kristinuskon kriitikkojen käyttämä väite "Raamattu opettaa, että käärme voi puhua" viittaa syntiinlankeemuskertomukseen, jonka mukaan käärme puhui Eevalle ja houkutteli hänet syntiin (1 Moos. 3).
Jeesus vahvisti Aadamin ja Eevan historiallisuuden, ja se vahvistetaan myös Jeesuksen sukuluetteloissa. Kertomus ihmisen luomisesta ja lankeemuksesta ei siis ole pelkästään vertauskuvallinen, vaikka Raamatun alkuluvuissa onkin selvästi kaunokirjallisia elementtejä, esim. toistuvat rakenteet ja siinä on myyttikertomusten piirteitä. (Myyttikertomuksella tarkoitetaan kirjallisuudentutkimuksessa maailman ja eri asioiden alkuperää kuvailevia kertomuksia, ei "myyttiä" yleisen ja sitkeän virheellisen uskomuksen merkityksessä.)
Jeesus ja UT vahvistavat myös, että paholainen on persoona, henkiolento, langennut enkeli. Uudessa testamentissa paholaista kutsutaan mm. "vanhaksi käärmeeksi" (Ilm. 12:9). Nimitys on johdettu 1 Mooseksen kirjasta. On ilmeistä, että syntiinlankeemuskertomuksen hahmo on langennut henkiolento, enkeliolento - paholainen.
Sitä, tapahtuiko tällainen paholaisen ja ensimmäisten ihmisten kohtaaminen kirjaimellisesti, on mahdotonta tietää. On todennäköisempää, että kysymyksessä on samantapainen symboliikka ja allegoria kuin Ilmestyskirjan kertomuksissa. Niissä puhutaan esim. monipäisestä merestä nousevasta pedosta, joka tarkoittaa valtioliittoa.
Syntiinlankeemuskertomus välittää sen opetuksen ja tiedon, että paholainen tavalla tai toisella houkutteli ensimmäiset ihmiset syntiin.
Miksi paholaisen sitten piti houkutella ihmistä tottelemattomuuteen? Miksei hän vain odottanut, että ihminen vapaasta tahdostaan rikkoisi Jumalaa vastaan?
On mahdollista, että viattomuuden tilassa olevan ihmisen mieltä oli ulkoisesti viekoiteltava, että hän syyllistyisi syntiin - tai ainakin että hän syyllistyisi siihen riittävän nopeasti, ennen kuin syntyisi seuraava sukupolvi. Me, jotka olemme jo lankeemuksen tilassa, teemme syntiä itsestämme ilman että kukaan houkuttelee, ja pahat ajatukset nousevat omasta mielestämme kaiken aikaa.
Vaikuttaisi myös siltä, että paholainen nimenomaan tavoitteli sitä, että ihminen lankeaisi tottelemaan toista, Jumalan vastaista auktoriteettia, paholaista itseään. Myös sen vuoksi oli saatava aikaan kiusaustilanne, ja se taas edellytti suoraa kommunikaatiota.
Uudessa testamentissa paholainen kiusaa vastaavasti myös Jeesusta. Jää avoimeksi, millä tavalla hän ilmestyi Jeesukselle - ruumiillisessa hahmossa, enkelinäkynä vai miten. Joka tapauksessa paholainen puhui Jeesukselle, joka oli lihallisessa ruumiissa kuten mekin. Evankeliumin kirjoittajat eivät ole tästä tapauksesta voineet saada tietää muualta kuin Jeesukselta itseltään - eikä hän kertonut enempää yksityiskohtia. Kysymyksessä ovat joka tapauksessa toisiinsa verrattavat kiusaustilanteet. Ensimmäinen Aadam lankesi, "toinen Aadam" ei (Room. 5)
Puhuva aasi
Sen ajan ihmiset tiesivät yhtä hyvin kuin mekin, että eläimet eivät puhu. Sen takia tämä ennenkuulumaton tapahtuma onkin mukana ja siitä mainitaan 4. Mooseksen kirjassa.
Tapahtuman todistajina olivat Bileamin kaksi palvelijaa ja muut seuralaiset, Mooabin päämiehet, 4 Moos. 22. Myös tässä kertomuksessa, kuten 1 Moos. kirjan luvussa 3, mukana on enkeli.
Jakeissa 22-24 mainitaan enkeli seisomassa miekka kädessään tarkoin määritellyssä paikassa, mm. solassa viinitarhojen välillä, jossa oli kiviaita kummallakin puolella. Tämän jälkeen enkeli asettui ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle. Tällöin aasi pysähtyi, laskeutui alas, ja Gideon jatkoi sen lyömistä, jolloin aasi puhui (ts. enkeli puhui aasin kautta tai rinnalla).
Henkilö tai henkilöt, jotka tapahtumasta ovat todistaneet, siis näkivät enkelin ja koko tapahtumasarjan ja sen, että aasi pelkäsi enkeliä. Lopulta Gideonkin näki enkelin. Kertomuksen varsinainen ydin on siinä, että Bileam vastasi aasille, mikä kertoo hänen järjenvastaisesta paatumuksestaan, joka juuri olikin syynä koko hänen matkaansa Israelin kansaa kiroamaan.
Jumala salli tässä tapauksessa vastustajalleen konkreettisen, yliluonollisen näytön voimastaan. Paikallaolijat olivat riittävän vakuuttuneita näkemästään kertoakseen tämän erittäin erikoisen asian muillekin.
Juuri tällaisia konkreettisia, järisyttäviä näyttöjä Jumalalta ateistit usein toivovat. Mutta kun Jumala lähettää enkelin näkyvällä tavalla tai tekee jotain erikoista, sitä vähätellään.