Perusteita sielun olemassaololle

 

Aineella ei voi olla tietoisuutta

Materia voi olla kovaa, sillä voi olla tilavuus, muoto, tiiviys, kemiallisia ym. ominaisuuksia. Tietoisuus ei ole aineelle tyypillinen ominaisuus.

​

Tietoisuuteen kuuluvia asioita ovat:
persoonallisen minuuden tiedostaminen,
erilaiset tuntemukset, äly, tahto, ajatukset

​

Tietoisuutta ja henkisiä ominaisuuksia on vaikea määritellä, koska tiede ei pysty mittaamaan niitä. Niistä on kuitenkin helppo antaa esimerkkejä:

​

 

• Tuntemukset ja aistimukset: värit, äänet, tuoksut, kivut ym. tietoisen minän kokemukset. Ne ovat eri asia kuin niiden aiheuttaja aineellisessa maailmassa, ja niiden olemassaolo edellyttää tietoisen kokijan.

• Asenteet - erilaiset tietoisuudentilat - toiveet, pelot, ajatukset

• Tahto: tietoisen minän tekemiä valintoja
   

Aivoilla on fysikaalisia ominaisuuksia. Hermojärjestelmän tapahtumat voidaan määritellä yksityiskohtaisesti,
ja ulkopuolinen voi havaita ja mitata ne.  Mielellä (sielulla) on henkisiä, aineettomia ominaisuuksia.
Vain ihminen itse tietää,  mitä ajattelee, kokee ja tuntee.

Minä en ole sama asia kuin tuntemukseni
- minä olen se, jolla on tuntemuksia

 

Fysikalismi: "Ei ole sielua." 

 

Fysikalismi väittää, että on vain ruumis, aivot. Mielen toiminnot voidaan sen mukaan selittää aivotoiminnalla.    

​

Fysikalismi ei voi voi kuitenkaan selittää mielen tiloja: Jos olen iloinen tai surullinen, se ei ole fysikaalinen tila vaan mielen tila. Eivät aivot ole onnellisia, vaan "minä" olen onnellinen.

    
Fysikalismi ei voi selittää vapaata tahtoa: Luonnon lait ja toiminnot määräävät silloin kaiken.  Vapaa tahto on silloin illuusio.     

Fysikalismi ei voi selittää persoonallista tietoisuutta, identiteettiä joka jatkuu vuodesta toiseen.

    
Elämän tärkeimmät kysymykset liittyvät asioihin, jotka ovat aineettomia:

Rakkaus, onnellisuus, ystävyys ja tieto eivät ole fysikaalisia asioita asioita.

​

 

Dualismi: Ihmisellä on ruumis ja sielu, joiden välillä on yhteys. 

Ihmisen kokemukset vaihtuvat ja ruumiissa tapahtuu muutoksia, mutta minuus pysyy. Tietoinen minä on se olento, jolla on henkisiä kokemuksia. Minä en ole sama asia kuin tuntemukseni ja ajatukseni - minä olen se, jolla on tuntemuksia ja ajatuksia.

 

Jos identiteettini olisi sama asia kuin tuntemukseni, ajatukseni ja muistini, lakkaisin olemasta joka hetki ja joka hetki syntyisi uusi kokonaisuus. Minun olisi turha pelätä huomista hammaslääkäriä, koska se tuntemusten kokonaisuus, joka huomenna kohtaa lääkärin, olisi eri kuin tämänpäiväinen. Ketään ei voisi rangaista mistään, koska rikoksen tehnyt minuus ei olisi se sama, joka tänään on olemassa.

Tuntemukset ja tietoisuudentilat vaihtuvat,
mutta minä pysyn silti omana itsenäni
kautta elämäni

Minä olen se tietoinen henkiolento,
jolla on henkinen elämä.

Minä en ole sama asia kuin ruumiini
- minä olen se, jolla on ruumis

 

Minä olen myös tietoinen olento, jolla on ruumis, "En ole tyytyväinen kehooni" on tavallinen toteamus. Jos minä olisin sama kuin kehoni, kuka olisi se, jolla on tämä tyytymättömyyden kokemus ja sanoo nämä sanat?

Ruumiin solut vaihtuvat lähes kokonaan seitsemän vuoden välein. Jos minä olen pelkkä ruumis, identiteettiäni on mahdoton määritellä, koska se vaihtuu ja muuttuu jatkuvasti.

Henkilökohtainen identiteetti
on mahdollinen vain siksi,
että ihminen itse muuttuvassa kehossaan 
on muuttumaton, 
ainutlaatuinen henkiolento.

​

Sielu on oma substanssinsa - sielu ei ole ruumiin ominaisuus

Substanssi on itsenäinen yksikkö. Esim. omena on substanssi. Se eroaa kaikista muista yksiköistä eikä voi olla yhtä aikaa useammassa paikassa .

Substanssi on myös jatkuva yksikkö, eli se pysyy koko ajan omana itsenään. Esim. puun lehti voi muuttua vihreästä punaiseksi, mutta ominaisuuksien muutosten jälkeen se silti pysyy omana itsenäisenä lehtiyksikkönään. Substanssi voi muuttua, mutta ominaisuus ei voi muuttua. Punaisuus on aina punaisuutta eikä voi muuttua vihreydeksi. Mutta jos lehti vaihtaa väriä, sen olemassaolo lehtenä jatkuu silti.

Substanssi on olemassa itsessään. Se ei voi sisältyä johonkin muuhun tai sitä ei voi omata. Esim. omenalla on punaisuuden ominaisuus, mutta omena ei ole silti sama asia kuin punaisuus. Omena ei voi sisältyä johonkin muuhun niin kuin punaisuus sisältyy omenaan.

Sielu on itsenäinen, jatkuva yksikkö,
joka on olemassa itsessään.
 

Vapaata tahtoa ei voi olla olemassa, jos ihmisellä ei ole sielua

 

Jos ihminen on pelkkä aineellinen ruumis, vapaata tahtoa ei ole olemassa eikä ihminen voi missään tilanteessa valita vapaasti eri vaihtoehtojen väilltä. Jokin fysikaalinen tila olisi aina valinnan syynä. Minä olisin pelkästään erilaisten fysikaalisten syy ja seuraus -suhteiden kokonaisuus.

Vapaa tahto on kuitenkin jokaisen ihmisen jokapäiväinen kokemus. Ihmisille on itsestään selvää, että meillä on moraalisia kykyjä ja vastuuta. Kukaan ei toimi tai elä siinä vakaumuksessa, etteivät mitkään omat valinnat ole mahdollisia.

Vapaa tahto on jokaisen ihmisen 
jokapäiväinen kokemus.
Koska vapaa tahto
sielun on oltava olemassa.
 

 

Lähde:
Habernas, Moreland: Immortality. The Other Side of Death

< Takaisin