"Kuinka Jumala voi olla olemassa, kun maailmassa on niin paljon pahaa?" 

​

Yleisin Jumalan olemassaoloa vastaan esitetty väite perustuu pahan ongelmalle ja kuuluu seuraavasti: 

"Jos hyvä, rakastava, kaikkivaltias Jumala on olemassa, pahaa ei voi olla olemassa.

Paha on olemassa.

Siksi Jumalaa ei ole olemassa." 

​

Tämän väitteen esittäjät olettavat, että pahan olemassaolo on ongelmallinen kysymys vain niille, jotka uskovat Jumalaan. Itse asiassa pahan olemassaolo on paljon suurempi ongelma ateisteille kuin uskoville. 

 

Greg Koukl on sanonut: “Jos torjut Jumalan olemassaolon selvittääksesi pahan ongelman, et ole selvittänyt ongelmaa, vaan torjunut sen mahdollisen ratkaisun.”

​

​

Miksi  pahan olemassaolo on todiste kristinuskon ja Raamatun Jumalan olemassaolon puolesta?

 

Kaikki ihmiset ovat tietoisia siitä, että on asioita, jotka ovat yksiselitteisesti hyviä tai pahoja, aina ja kaikkialla.

Ilman ihmisestä riippumatonta mittapuuta - Jumalaa - emme voisi määritellä hyvää emmekä pahaa.

Jos siis tunnistamme, että jokin on pahaa, tunnustamme samalla, että on olemassa täydellinen mittapuu - joka voi olla vain Jumala.

​

Ateistisen maailmankatsomuksen perusteella ei voi lainkaan valittaa maailman "pahuudesta" - eihän kokonaan aineellisessa maailmassa, jollaiseen ateismissa uskotaan, voi olla mitään ehdottomia, velvoittavia moraaliarvoja ja hyvän ja pahan käsitteitä. Voi korkeintaan olla henkilökohtaisia mielipiteitä siitä, miten pitäisi käyttäytyä.

​

Jos ateisti siis ottaa esiin "pahan ongelman" ja kysyy, kuinka hyvä Jumala voisi sallia pahan, häneltä pitäisi kysyä, millä perusteella hän pitää jotain pahana. Mistä hän tietää, miten asioiden pitäisi olla? Hänellä ei voi olla muuta kuin henkilökohtainen tai oman ryhmänsä mielipide - ja jollakulla toisella voi olla erilainen käsitys siitä, miten asioiden pitäisi olla.

​

Ilman Jumalaa, joka on ehdottoman hyvä, ei voi tietää, mikä on pahaa eli poikkeamaa tästä hyvästä.

 

Ilman Jumalaa,

joka on ehdottoman hyvä,
ei voi tietää, mikä on pahaa

eli poikkeamaa hyvästä.

​

​

Miksi paha on ateismille paljon suurempi ongelma selitettäväksi kuin kristinuskolle?

​

Kristinusko joutuu selittämään vain pahan - ja pystyy selittämään sen.

Ateismi joutuu selittämään sekä hyvän että pahan - eikä pysty selittämään kumpaakaan.

 

Ateismille pahan olemassaolo ja jonkin tiedostaminen pahaksi onkin ylitsepääsemätön ongelma. Ilman Jumalaan perustuvaa hyvän mittapuuta on mahdotonta tunnistaa pahaa ja selittää, miksi se on pahaa eikä hyvää. 

​

Tunnettu kristitty filosofi C.S. Lewis on sanonut näin:

“Minun argumenttini Jumalaa vastaan [kun olin ateisti] oli se, että maailma näytti olevan niin julma ja epäoikeudenmukainen. Mutta mistä olin saanut tämän ajatuksen oikeudenmukaisesta ja epäoikeudenmukaisesta? Eihän voi sanoa viivaa vinoksi, jos ei ole käsitystä siitä, millainen on suora viiva. Mihin vertasin maailmaa, kun sanoin sitä epäoikeudenmukaiseksi?”

 

Moraalia ei voi perustella tieteellä, koska luonnollisesta,
aineellisesta maailmasta ei voi johtaa mitään arvoja. 

​

Havaittavaa todellisuutta tutkiva tiede voi vain kertoa, mitä luonnollisessa maailmassa on olemassa, mutta se ei voi määrätä, miten meidän pitäisi käyttäytyä ja elää, että olisimme "hyviä ihmisiä". 

​

Naturalistisen ateismin mukaan on olemassa vain aineellinen luonto. Aineellisessa luonnossa taas ei voi olla mitään arvoja - ei ole "hyvää ja oikeaa" tai "pahaa ja väärää" puuta, lintua tai kiveä. 

​

Tunnettu ateistibiologi Richard Dawkins myöntääkin, ettei aineelliseen maailmankaikkeuteen sisälly tarkoitusta, hyvää eikä pahaa:

“Maailmankaikkeudessa, jolle ovat ominaista sokeat fysikaaliset voimat ja geenieen kahdentumien, jotkut ihmiset tulevat kärsimään, toiset ovat onnekkaita - eikä tästä ole löydettävissä mitään merkitystä tai tarkoitusta tai oikeudenmukaisuutta. Havainnoimallamme maailmankaikkeudella on juuri ne ominaisuudet, jotka ovat odotettavissa, jos sen olemassaoloon ei liity mitään suunnittelua, ei tarkoitusta, ei pahaa eikä hyvää. Ei muuta kuin sokeaa, säälimätöntä yhdentekevyyttä. DNA ei tiedä eikä välitä. DNA vain on, ja me tanssimme sen musiikin tahdissa.” (Out of Eden, New York: Basic Books, s. 133)

​

Ilman Jumalaa maailmankaikkeudella ja ihmisellä ei ole mitään tarkoitusta - kuten ateistit itse toteavatkin. Silloin ei myöskään voi olla normia ja arviointiperustetta sille, miten asioiden pitäisi olla ja miten pitäisi elää. 

​

Ateismin johdonmukainen seuraus olisikin nihilismi: kaikkien moraalisten periaatteiden hylkääminen ja elämän toteaminen mielettömäksi. Jos ei ole Jumalaa eikä häneen perustuvaa hyvää, koko maailma on vailla arvoja ja tarkoitusta. Mikään pahaksi kokemamme teko ei olisikaan todellisuudessa "paha", koska "hyvää" ja "pahaa" ei ole olemassa. Raiskauksen uhrille voisi sanoa, että hyökkääjä toimi vain oman DNA:nsa sanelun mukaisesti, ja ainoa mittapuu tekojen arviointiin olisi biologia. 

​

Kuitenkin Dawkinsille ja monille muille ateisteille on tyypillistä nimenomaan uskontojen ja eri ilmiöiden moraalinen paheksunta. He ovat kirjoittaneet kokonaisia kirjoja siitä, kuinka pahaa uskonto heidän mielestään on - huolimatta siitä, että heidän oman maailmankatsomuksensa perusteellahan yksinomaan DNA on syynä siihen, että jotkut uskonnolliset ihmiset tekevät sellaista, mistä ateistit pitävät pahana. 

​

Jos uskotaan kuten ateistit,
että maailmankaikkeus on vain aineellinen
eikä sen olemassaoloon liity mitään suunnittelua,

tarkoitusta, hyvää eikä pahaa,

mitään asiaa ei voi paheksua
pahana ja moraalittomana.

​

"Hyvä" ja "paha" olisivat pelkkiä
henkilökohtaisia mieltymyksiä.

​

Kuka määrittelee moraalin?
Jos ihmiset määrittelevät hyvän ja pahan, ketkä ihmiset voivat tehdän sen?

​

Jos ei ole Jumalaa eikä maailmankaikkeus on aineellinen ja tarkoitukseton, hyvälle ja pahalle käyttäytymiselle ei ole muuta mittapuuta kuin se, miten ihmiset asian näkevät ja määrittelevät. Tällöin herää kysymys, ketkä ovat ne ihmiset, jotka voivat määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin.

​

Ei olisi mitään syytä pitää hirmuhallitsijoiden ja kansanmurhaajien käsitystä hyvästä ja pahasta huonompana kuin jonkun muun. Heidän mielestään on hauskaa ja oikein murhata. Jonkun toisen mielipide taas on, että se ei ole oikein. Jokainen voisi tehdä, mitä haluaa ja mitä itse pitää oikeana. 

 

Objektiivinen, yleispätevä moraali tarkoittaa sitä, että jotkut asiat ja käyttäytymistavat ovat itsessään oikeita tai vääriä - riippumatta eri ihmisten näkemyksistä. 

​

Ainoa yleispätevä, ihmisestä riippumaton moraalin mittapuu ja lähde voi olla Jumala. Jumala on samasta syystä suurin este sille, ettemme voi tehdä mitä tahdomme. Jumalan mittapuu osoittaa jotkut tekomme pahoiksi.

​

Kukaan ihminen ei tosiasiassa pysty elämään
ilman objektiivisia moraalisia totuuksia
(yleispäteviä, kaikille samoja totuuksia
hyvästä ja pahasta).

​

Ihminen voi toki tehdä hyvää ja elää korkeamoraalista elämää ilman, että uskoisi Jumalaan. Mutta ne moraaliarvot, joita he noudattavat, eivät kuitenkaan ole perusteltavissa ilman Jumalaa. Ne on "lainattu" maailmankatsomuksesta, jossa on Jumala. Oikeudenmukaisuus, rehellisyys, heikkojen auttaminen, ihmisten kunnioitus voivat ateismissa perustua pelkkään omaan tai ryhmän mielipiteeseen. Epäoikeudenmukaisuus, epärehellisyys ja heikkojen sortaminen olisivat moraalisesti samanarvoisia. Ilman Jumalaa ja Hänen luonnettaan ei voi olla todellista moraalin käsitettä.

 

Tämän vuoksi pahuuden ongelma on ateismille huomattavasti vaikeampi kysymys kuin kristinuskolle, eikä se pysty vastaamaan siihen. Vain kristinuskolla on vastaus.

​

Kristinusko joutuu selittämään vain pahan

- ja pystyy selittämään sen.

Ateismi joutuu selittämään
sekä hyvän että pahan

- eikä pysty selittämään kumpaakaan.

​
​​

Mitä on paha? Loiko Jumala pahan?

​Pahaa ei voi olla olemassa itsessään. Paha on hyvän vastakohta, ja se voi olla olemassa vain hyvän ohella, poikkeamana hyvästä. "Paha" on hyvän puutetta, oikean asenteen ja mielenlaadun puutetta.
​
Jumala ei luonut pahaa, vaan Hän loi olentoja, joilla on vapaa tahto eli voivat totella Jumalaa tai eivät. Paha on vapaan tahdon valitettava, väistämätön sivutuote. 

​

Ilman vapaata tahtoa emme olisi moraalisia olentoja, olisimme vain eläimiä tai robotteja.
 

Jumala ei luonut pahaa,

vaan Hän loi olentoja,

joilla on vapaa tahto.

 

Paha on vapaan tahdon valitettava,
väistämätön sivutuote. 

​

​

"Jos on Jumala, miksi hän sallii pahan?"

​

Jumala halusi antaa ihmiselle vapaan tahdon, joka mahdollistaa aidot moraaliset valinnat ja aidon rakastaminen. Paha on seurausta siitä, että luodut olennot (niin ihmiset kuin enkelit) tekevät vapaasta tahdostaan vääriä valintoja.

 

Vapaa tahto on moraalisesti niin arvokas ja niin välttämätön näiden luotujen olentojen olemukselle ja luonnolle sekä Jumalan suunnitelmalle, että Hänellä oli moraalisesti pätevä syy vapaan tahdon antamiselle ja sille, että se tuottaisi tiettynä maailmankaikkeuden aikakautena myös pahaa.

​

Ateistit käyttävät argumenttina, että on mahdotonta tai epätodennäköistä, että jos on Jumala, hän sallisi näin paljon pahaa. Mutta jotta tätä voisi käyttää argumenttina Jumalaa vastaan, olisi pystyttävä todistamaan, ettei Jumalalla ole moraalisesti riittävän painavaa syytä sallia paha. Eli kyseessä on todistustaakka.

 

Kukaan ateisti ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, ettei moraalisesti riittävää syytä voi olla. Emme mitenkään voi tietää kaikkien asioiden ja tapahtumien yhteyksiä ja seurausvaikutuksia. Tämä argumentti vetoaakin ennen kaikkea tunteisiin.

​

Miksi Jumala sallii pahan joidenkin syyttönienkin ihmisten kohdalla?

 

Jos Jumala olisi säätänyt, ettei syytön voi kärsiä pahaa toisten ihmisten vapaan tahdon seurauksena, Jeesusta ei olisi voitu ristiinnaulita eikä pelastus olisi ollut mahdollista ihmiskunnalle.

​

Osa pahasta, jonka koemme, johtuu fyysisestä olemassaolosta ja luonnonlaeista. Olemme aineellisia, katoavaisia ja elämme maailmassa, jossa on synnin seurauksena sairautta ja monenlaisia vaaroja. 

Luonnonlait koskevat kaikkia ihmisiä, ja kaikki voivat joutua kärsimään pahojen tekojen vuoksi, joita toiset ihmiset tekevät vapaasta tahdostaan. 

​

Jos Jumala olisi säätänyt,
että syytön ei voi kärsiä pahaa
toisten ihmisten
vapaan tahdon seurauksena,
Jeesusta, joka oli syytön,
ei olisi voitu ristiinnaulita

eikä pelastus olisi ollut

mahdollista ihmiskunnalle.

"Miksi Jumala ei lopeta ja poista pahaa?"

​

Jos Jumala poistaisi pahan huomenna klo 12, missä sinä ja minä olisimme klo 12:01?

Meidätkin pitäisi poistaa.

 

Lue lisää alempaa:

​
 

"Eikö Jumala voisi tehdä edes jotakin maailman pahuudelle?"

​

Ajatus, miksi Jumala "ei voisi tehdä jotakin" puuttuakseen asioihin, tulee esiin erityisesti silloin, kun lapset kärsivät ja joutuvat kohtaamaan hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja muuta sanoinkuvaamatonta pahuutta. 

 

Mutta mikä käytännössä olisi "se jokin", mikä Jumalan pitäisi tehdä, ja kenelle ja milloin Hänen tulisi tehdä se? Asia ei ole yksinkertainen, kuten seuraavat vaihtoehdot osoittavat:

​

• Jumala on jo yhden kerran poistanut maailmasta pahan, niin pitkälti kuin se oli mahdollista tuhoamatta koko ihmiskuntaa: Hän hävitti vedenpaisumuksessa koko ihmiskunnan ja jätti jäljelle vain yhden perhekunnan. Pian sen jälkeen pahuus kuitenkin jatkui entiseen tapaan. Syntiin langennut ihminen itse on pahuuden lähde, kuten Jeesus sanoi (Matt. 15:19). 
   

• Pitäisikö Jumalan ensin antaa pahan tapahtua ja sitten vasta rangaista? Tämä ei kuitenkaan estäisi eikä poistaisi pahaa.
   

• Pitäisikö Jumalan puuttua pahaan ja estää se, ennen kuin se on tapahtunut? Pitäisikö Hänen tässä tapauksessa tuhota pahaa aikova henkilö ja näin ollen rangaista häntä siitä, mitä hän ei ole vielä tehnyt? Tämä estäisi pahan - mutta aiheuttaisi ihmisissä jälleen arvostelua, varsinkin jos Jumala poistaisi jonkun heille rakkaan ja tärkeän ihmisien. 
   

• Pitäisikö Jumalan estää paha siten, että ihmiset eivät pystyisi toteuttamaan pahoja tekoja?
  Tämä kuitenkin merkitsisi sitä, että luonnon ja elämän normaalien toimintojen pitäisi lakata aina, kun jotain pahaa on tapahtumassa: lyömään kohoava käsi pysähtyisi kesken kaiken tai kohti onnettomuutta menevä auto lakkaisi tottelemasta ohjausta. Suusta ei tulisi sanoja. Elämä sellaisena kuin sen tunnemme ei olisi mahdollista. 
   

• Pahan teon estäminen ei ole yksinkertaista myöskään siksi, että paha on olemassa jo ajatusten ja sanojen tasolla. On pahaa, jota ihminen tekee omissa oloissaan - esim. pahojen sivustojen katselu. 
   

• Entä mikä on se pahuuden taso, johon Jumalan pitäisi puuttua? Murha? Raiskaus? Varkaus? Valehtelu? Juoruilu? Uhkapelit? Huumeet? Verovilppi? Riitely? Se, että otamme vastaan liian suuren vaihtorahan emmekä sano siitä kaupan kassalle? Se, ettemme rakasta lähimmäistämme kuten itseämme? - Kaikki nämä ja monet muut asiat ovat pahoja Jumalan silmissä. Pitäisikö Jumalan puuttua kaikkiin, vai vain niihin, joita Jumalaa arvostelevat henkilöt pitävät pahoina? 
   

• Ovatko ne, jotka toivovat Jumalan estävän tai poistavan pahan, itse valmiita olemaan Jumalan toiminnan ja rangaistuksen kohteena, kun he itse ovat tekemässä jotain väärää? 
   

• Pitäisikö Jumalan toimia ikään kuin poliisina maailmassa siten, että se olisi edes hieman rauhallisempi ja turvallisempi paikka ihmisille? Tällöin Jumalan pitäisi estää ihmisten väärien valintojen luonnolliset, haitalliset seuraukset ja tehdä mahdolliseksi heidän huonon elämäntapansa jatkuminen. Tämä merkitsisi, että Jumalan pitäisi palkita rauhalla, turvallisuudella ja hyvinvoinnilla myös sellainen elämäntapa ja käytös, joka normaalisti toisi huonoja seurauksia. 

​

Vaikuttaa siltä, että Jumala antaa ihmisen kulkea vapaasti valitsemansa tien loppuun asti, kunnes Hän tuomitsee maailman ja tekee lopun pahuudesta ja alkaa uusi maailmanaika. Niille, jotka haluavat saada oman pahuutensa anteeksi, saada yhteyden Jumalaan ja päästä iankaikkiseen elämään, jossa ei ole pahuutta, Hän on tehnyt sen mahdolliseksi Jeesuksen kautta. 

​

Lähde: Why doesn't God do Something about evil? 

​

Ovatko ne, jotka toivovat

Jumalan estävän tai poistavan pahan,

itse valmiita olemaan

Jumalan toiminnan ja rangaistuksen kohteena,

kun he itse ovat tekemässä jotain väärää?

 

Jos Jumala estäisi pahan siten,

että ihmiset eivät pystyisi

toteuttamaan pahoja tekoja,

luonnon ja elämän normaalien toimintojen

pitäisi lakata toimimasta aina,

kun jotain pahaa on tapahtumassa. 

​

Mitä on luonnollinen paha ja miksi Jumala sallii sen?

 

Esim. maanjäristykset eivät ole oikukkaan Jumalan päähänpistoja, vaan ne kuuluvat planeetan geologiaan ja mannerlaattojen liikkeisiin. Se on välttämätöntä elämän ylläpitämiselle, muuten eroosio tuhoaisi maailmaa. Maanjäristykse vaikuttavat myös ilmakehän kaasuihin. Mutta kun ihmiset joutuvat kärsimään niistä, se on luonnollista pahaa. 

 

Jumala haluaa vetää kaikki ihmiset luokseen. On mahdollista, että ainoastaan onnettomuuksia sisältävässä maailmassa maksimaalinen määrä ihmisiä tulee tuntemaan Jumalan. Tätä taustaa vasten kaikki katastrofit voi nähdä Jumalan suunnitelman puitteissa.

​

 

"Jumala on paras selitys ja syy sille, miksi tapahtuu pahaa: kunniamurhia, homojen murhia, luonnonkatastrofeja."

​

Ei ole näin, vaan Jumala on paras selitys sille, miksi tunnistamme jotkut asiat pahoiksi. 

Jos Jumalaa ei ole, objektiivisia moraalisia arvoja ja velvollisuuksia ei ole. Tällöin emme voisi tietää, että esim. kunniamurha on paha asia.

​

​

"Entä kun uskovalle tapahtuu pahaa?"

​

Kun kohtaamme pahaa, vain Jumalan apu, läheisten tuki, ajan kuluminen ja olosuhteiden muuttuminen voivat lohduttaa ja auttaa käsittelemään asioita. Pahan ongelman järkiperäinen tunteminen ei sinänsä lohduta, mutta se auttaa ymmärtämään, miksi tällaisia asioita voi tapahtua. ​

​

Paha on olemassa oleva tosiasia, se ei tule yllätyksenä

​

• Koko maailma on pahan vallassa, niin kuin talvella koko meitä ympäröivä maailma on pakkasen vallassa. Uskovaa ei talvella ympäröi kesäinen, lämmin kupla, joka seuraa häntä, missä hän liikkuukin. Vastaavalla tavalla uskovaa ei pahan maailman keskellä ympäröi hyvyyden ja vahingoittumattomuuden kupla. Mutta Jumala auttaa selviämään pahasta - "selviämään talvesta".

​

• Uskovat, kuten kaikki ihmiset, voivat joutua kärsimään muiden ihmisten pahoista teoista, joita nämä tekevät vapaasta tahdostaan. Raamattu kehottaa siksi rukoilemaan varjeltumista pahoilta ihmisiltä. Tämä tosiasia tulee selvästi esiin Raamatusta ja myös alkuseurakunnan elämästä. Jeesus itse kärsi syyttömänä teoista, joita toiset tekivät. 

​

• Luonnonlait ja normaalit kemian ja fysiikan syy-seuraus -suhteet (esim. sairauksien synnyssä, ruumiin vanhenemisessa, tapaturmissa, onnettomuuksissa) eivät lakkaa toimimasta uskovan kohdalla. Raamattu kuitenkin kehottaa rukoilemaan varjelusta ja parantumista. Monet ovat kokeneet parantumis- ja muita ihmeitä, joissa Jumala on puuttunut tilanteeseen ja tehnyt asioita, joiden tapahtuminen luonnollisella tavalla olisi epätavallista tai mahdotonta. Ihmeet ovat kuitenkin poikkeuksia siitä säännöstä, että uskovan ruumiillinen elämä on alisteinen luonnollisen maailman laeille.

​

• Pahan ja kärsimyksen lähde ei koskaan ole Jumala, vaan joko ihmisen vapaa tahto tai luonnon lainalaisuudet. Ihmiset aiheuttavat vapaasta tahdostaan ja väärillä valinnoillaan pahaa ja ongelmia sekä itselleen että muille, ja he ovat myös vastuussa niistä. Jumala ei toimi uskovienkaan kohdalla niin, että ihmisten pahoista teoista ei tulisi mitään seurauksia. 

​

• Jumala tietää tulevaisuuden ja voi johtaa asioita niin, että pahan tapahtuessa uskovalla on valmius kohdata se ja tarvittava apu on nopeasti saatavilla. - Monet ihmiset voivat todistaa tällaisesta Jumalan johdatuksesta ja ennakoivasta avusta.

​

Jumala voi käyttää pahojen asioiden seurauksia hyvän saavuttamiseen

​

• Jumala voi johtaa asioita niin, että tapahtuneen pahan seurauksena tapahtuu jotain suurempaa hyvää. Joskus saamme nähdä sen: seuraukset saattavat näkyä päiviä, viikkoja tai vuosia myöhemmin. Joskus emme itse näe niitä, sillä erilaisten tapahtumien seuraukset voivat koskea jotain toista maata ja kansaa. Jumala yksin näkee asioiden koko verkoston. Ei kuitenkaan pidä ajatella niin, että Jumala järjestää pahoja asioita saadakseen aikaan jotain hyvää. Ei, vaan Jumala nivouttaa ja johdattaa asiat, tapahtumat ja henkilökohtaiset kohtalot yhteen sillä tavalla ja sellaisella aikataululla, että Hänen kokonaissuunnitelmansa toteutuu.

​

Iankaikkisuusnäkökulmasta asiat ovat erilaisia

​

• Maanpäällisen elämän päätarkoitus ei ole onnellisuus vaan Jumalan tunteminen. Jos ahdistukset ja kärsimykset johtavat ihmisiä Jumalan tuntemiseen ja pelastukseen, Hänellä on moraalisesti hyväksyttävä syy sallia näitä asioita. Vaikeuksiin sisältyy tällöin mielekkyyttä. Ahdistus maanpäällisen elämän aikana edesauttaa näissä tapauksissa sielun pelastusta ja iankaikkista hyvää. Ahdistukset ja vaikeudet saavat usein aikaan myös henkistä ja hengellistä kasvua, jota ei tapahtuisi helpoissa olosuhteissa. 

​

• Uskovalla on toivo iankaikkisesta elämästä, jossa ei ole pahaa. Uskovien elämässä menetykset eivät ole lopullisia. Uskovilla on kaikkien vaikeuksien keskellä toivo, sillä kärsimykset loppuvat kerran ja iankaikkisuudessa niitä ei enää edes muisteta. Edessä on jotain moninverroin parempaa, jota ei voi edes verrata ajallisiin ahdistuksiin. 

​

Kysymysten aloitussivulle