Miten Israel liittyy kristinuskoon?
Raamatun selitys Israelin erityisasemalle
Jotta yksi Jumalan kolmesta persoonasta, Poika (Jeesus), olisi voinut syntyä ihmiseksi ja ihmiskunnan syntien sovittajaksi, tarvittiin kansa, jolla oli riittävästi tietoa Jumalasta ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, niin että lapsi saattoi kasvaa tämän kansan keskellä tietyssä perheessä ja myöhemmin astua konkreettisesti tehtäväänsä.
Oli välttämätöntä, että tämä kansa tietäisi, kuka ja millainen Jumala on ja että sen keskuudessa palveltiin ja kunnioitettiin tätä Jumalaa. Tämän kansan tehtävänä oli myös tallentaa ja säilyttää kirjoitettu tieto Jumalan toiminnasta historiassa, samoin kuin tulevaa Vapahtajaa koskevat ennustukset. Kun Jeesus syntyi, hänet kasvatettiin näiden kirjoitusten tuntemiseen ja hän myös täytti nämä ennustukset, jolloin hänet voitiin tunnistaa Vapahtajaksi.
Kukaan ei voi syntyä ilman etnisyyttä. Jeesuksella oli juutalainen etnisyys.
Jumalan "pelastusnäytelmässä" oli tarjolla vain yksi pääosa - yhdelle kansalle ja etnisyydelle. Juutalaisen kansan valmistaminen ja asettaminen tehtäväänsä oli täysin Jumalan oma, vapaa valinta. Hän olisi voinut valita myös jonkin toisen kansan.
Juutalaisen kansan valinta erityisrooliin oli tarkoitettu koko ihmiskunnan pelastukseksi. Tämän kansan tehtävänä oli säilyttää Jumalan sana, ja sen keskuudesta syntyisi Vapahtaja. Valintaa ei tehty vain yhden kansan edun vuoksi.
Valitun kansan pitäminen erillään vaikutteista, jotka tulivat ympäröiviltä, epäjumalia palvelevilta ja moraalittomia käytäntöjä harjoittavilta kansanryhmiltä, oli välttämätöntä. Muutoin ei olisi voinut olla Jumalaa tuntevaa kansaa, johon ihmiskunnan Vapahtaja voisi syntyä. Tämä selittää Mooseksen lain ruoka-, vaate- ym. määräykset, jotka edesauttoivat Israelin kansan pysymistä erillään muista kansoista ja sitä, että kansa ymmärsi olevansa erilainen.
Israelin kansan muista poikkeava asema Jumalan suunnitelmassa selittää myös Mooseksen lain ankarat rangaistukset erilaisista rikkomuksista. Tämän erityssuhteen vuoksi Israelia ovat kohdanneet erityiset rangaistukset, mm. karkotus Babyloniin ja maailmanlaajuinen hajaannus, joka alkoi Jerusalemin hävityksestä v:sta 70 ja jatkuu osittain edelleen nykyisen Israelin valtion perustamisesta huolimatta.
Suhtautuminen Israelin kansaan
Israelin kansan ja Jumalan välillä on siis ollut alusta asti erityinen suhde.
Ankaramman kohtelun ohella tähän suhteeseen kuuluu myös erityisiä siunauksia - mm. maa-alue, joka on suorasanaisesti luvattu tälle kansalle, sekä tulevaisuuteen kuuluvia siunauksia. On huomattavaa, että maa-aluetta koskeva lupaus ei sisältänyt mitään ehtoja ja vaatimuksia Israelille, joka oli asetettu tähän asemaan.
Jumalan vastustajat ovat kautta historian vihanneet tätä valittua kansaa. Jos Jumala olisi valinnut toisen kansan tähän rooliin, vihan ja tuhoamisyritysten kohteeksi olisi joutunut tämä toinen kansa.
Uskovat ihmiset kunnioittavat Jumalan tahtoa ja valintoja, ja he tahtovat toimia niiden mukaisesti. He tunnistavat ja tunnustavat myös Israelin erikoisaseman. Siksi he myös pyrkivät ottamaan selvää Israelia koskevan tiedotuksen oikeellisuudesta ja objektiivisuudesta. Tämä ei ole tunnepohjaista "intoilua" vaan Jumalan suunnitelman ymmärtämistä ja olennaiseen faktatietoon perustuvaa ajattelua.
Voiko uskova olla kuitenkin jollain tavoin "yli-innostunut" Israelista? Suhtautuminen Israeliin saattaa olla tunnepitoisesti ylikorostunutta esimerkiksi silloin, kun ei-juutalaiset kristityt yli-ihannoivat juutalaista kulttuuria, musiikkia, ruokaa ym., pyrkivät samaistumaan juutalaisiin tapoihin tai omaksumaan juutalaista identiteettiä yli oman kulttuurinsa ja kansallisen identiteettinsä.
Suhtautuminen Israeliin on tiedollisesti ja teologisesti virheellistä, jos kristilliseen uskoon ja elämään pyritään opilliselta pohjalta ottamaan mukaan aineksia Mooseksen laista, joka ei ole koskaan koskenut muuta kuin tiettyä juutalaista ihmisryhmää tiettynä, jo päättyneenä ajanjaksona.
Suhtautuminen Israeliin voi olla virheellistä myös siinä tapauksessa, että yleistetään Israelille tarkoitettu ilmoitus, lupaukset ja ehdot sellaisenaan koskemaan myös kaikkia muita kansoja.