Kristinuskolle on ominaista paitsi sen perustuminen historian tapahtumille myös yliluonnollinen ihmeiden ulottuvuus 

 

Jeesuksen persoonaan ja työhön liittyi kaksi merkittävää ihmettä, jotka ovat keskeisiä ja olennaisia kristinuskolle: Hänen syntymänsä neitsyestä ja ruumiillinen ylösnousemus kuolleista.

Raamatun moniin muihin ihmeisiin lukeutuvat Vanhassa Testamentissa mm. Egyptin vitsaukset (2 Moos. 7-12), Punaisen meren ylitys (2 Moos. 14), manna erämaassa (2 Moss. 16), Jordanin ylitys (Joos. 3), Elia ja tulen lankeaminen taivaasta Karmelin vuorella ( 1 Kun. 18), Danielin kolmen ystävän pelastuminen tulisessa pätsissä (Dan. 3).

Uuden testamentin ihmeistä ovat esimerkkejä Nainin lesken pojan ja Lasaruksen herättäminen kuolleista (Luuk. 7, Joh. 11), syntymästään saakka sokean parantaminen (Joh. 9), kaksitoista vuotta kumarassa olleen naisen parantaminen (Luuk. 13), ramman miehen parantaminen (Apt. 3), Elymaksen sokeutuminen tietyksi ajaksi (Apt. 13), veden muuttaminen viiniksi (Joh. 2), ruuan enentyminen tuhansien ruokkimiseksi (Matt. 14).

Luonnollisen selityksen etsiminen ja historiallisuuden kieltäminen 

Raamattuun skeptisesti suhtautuvat tutkijat ovat pyrkineet selittäneet siinä kuvattuja ihmeitä kahdella tavalla: etsimällä epätavallisille tapahtumille luonnollisia selityksiä ja kieltämällä, että ne ovat todella tapahtuneet.

 

Filosofisesta näkökulmasta nämä ovat juuri kaksi päätapaa kieltää jonkin asian tai ilmiön olemassaolo:
1. korvataan ilmiö jollain muulla ilmiöllä (esim. usko tapahtuman historiallisuuteen korvataan uskolla sen mytologisuuteen), tai
2. tulkitaan se alemman tason ilmiöksi (- Ihme ei olekaan ihme vaan sille on luonnollinen selitys).

Kun skeptisyys ihmeitä kohtaan kasvoi 1800-luvulla, alettiin etsiä näitä vaihtoehtoisia selityksiä, ja myöhemmin kyseenalaistettiin koko tapahtumien historiallisuus ja leimattiin ne myyttisiksi. - ”Jumala on pelkkä mielikuvitusolento ja Raamattu on satukirja”, on usein kuultu skeptinen mielipide. 

 

Ihmeen määritelmä suhteessa luonnonlakeihin 

 

Skeptisyys ihmeiden mahdollisuutta kohtaan juontaa juurensa 1600-1700 -lukujen filosofiaan. 1600-luvun lopulla Benedict Spinoza kirjoitti, että luonnonlait ovat muuttumattomia ja oletetut ihmeet luonnonlakien vastaisia ja siksi mahdottomia. Hänen käsityksensä mukaan luonto oli osa jumaluutta, ja koska jumaluus ei voi tahtoa jotakin itsensä vastaisesti, luonnonlait ovat muuttumattomia. Ihmeet olisivat osoitus jumaluuden sisäisestä ristiriidasta ja siksi todistus Jumalan olemassaoloa vastaan. Raamatun ihmeille oli Spinozan mielestä luonnnollinen selitys, tai kysymys oli vain kuvakielestä.

Käsitykseen ihmeiden mahdottomuudesta luonnonlakien vastaisena toi lisää vaikutteita 1700-luvun newtonilainen maailmankuva: Maailmankaikkeus on monimutkainen, tasapainoinen ja itsessään toimiva suljettu järjestelmä, kuin kone. Se perustuu Jumalan asettamille laeille, joita ei voi rikkoa.

Modernin fysiikan kehittyessä käsitys luonnonlaeista muuttui: luonnonlait ovat olemassa, mutta se tapa, jolla tiede niitä kuvaa, ei välttämättä ole lopullinen. Tietomme ja kuvauksemme luonnonlaeista perustuu kokemukselle luonnon tapahtumista ja niiden ennustettavuudesta, sekä yksittäistapausten yleistämiselle. Luonnonlakeja ei nähdä ”lakeina” sanan tiukassa, määräävässä merkityksessä.

Ihmeitä on yritetty puolustaa toteamalla, että jos jokin selittämätön asia on tapahtunut, sekin on vain osa luonnon mahdollisuuksien kokonaisuutta - sillä jos se kerran on tapahtunut, se ei voi olla järjestelmän vastainen. Tällä lähestymistavalla ei kuitenkaan voi tehdä tyhjäksi sitä, että luonnon toiminnassa on olemassa ilmeinen ennustattavuus.

Kun ihmettä määritellään, on toisaalta pyrittävä eroon vanhentuneesta luonnonlakikäsitteestä, toisaalta otettava huomioon se, että ihme on ennustettavasta poikkeava tapahtuma. Ihme voidaankin määritelmä seuraavasti: ”Ihme on luonnollisesti mahdoton tapahtuma.”

Periaatteessa ihmeiden “kannattajat” ja “vastustajat” ovat samaa mieltä tästä perusmääritelmästä: Anthony Flew, yksi 1900-luvun tunnetuimpia ateisteja, joka elämänsä lopulla 2000-luvun puolella ilmoitti tunnustavansa Jumalan olemassaolon, ilmaisi asian näin: "lhme on jotakin, mikä ei koskaan olisi tapahtunut luonnon omien mekanismien seurauksena.”

Ihmeiden kannattajat perustavat näkemyksensä ihmeiden mahdollisuudesta sille, että koska luonnon järjestys on Jumalan vapaasti tahtoma ja asettama, ihme Jumalan vapaasti tahtomana ja tekemänä on yhtä mahdollinen ja uskottava kuin mikä tahansa luonnollinen tapahtuma.

Toisin sanoen se, että ihme on luonnollisesti mahdoton, ei tee see siitä loogisesti mahdotonta. Geisler ja Turek määrittelevät ihmeen kristilliseltä pohjalta Jumalan erityiseksi toimeksi, joka poikkeaa normaalista asioiden kulusta.
 

Ihmeelle ei siis ole luonnollista selitystä, vaan sillä on yliluonnollinen, luonnon oman kapasiteetin ulkopuolinen aiheuttaja. Alvin Plantinga, yksi tämän hetken tunnetuimmista kristityistä filosofeista, toteaa, että tiede pystyy ainoastaan ennustamaan, mitä tapahtuu ilman Jumalan puuttumista asioihin, jos kaikki tunnetut tekijät ovat vakaita. Mutta jos Jumala puuttuu asioihin ja tapahtuu ihme, luonnonlaki ei tule rikotuksi, koska ihme ei olemukseltaan ole lain rikkomista, vaan se ylittää luonnon oman kapasiteetin.

 

Ihmeiden suhde yleiseen kokemukseen 

 

Toinen tapa lähestyä ihmeitä on yleinen kokemus siitä, että ihmeitä ei tapahdu ja että ihmeet eivät siksi voi olla todellisia historian tapahtumia.

1700-luvulla David Hume esitti kuuluisan ihmeidenvastaisen näkemyksensä, jossa tarkasteltiin ihmeen todentamista kokemuksen perusteella ja joka heijastuu nykyisiinkin näkemyksiin: Luonnonlait kuvaavat tavanomaisia tapahtumia, kun taas ihme on luonteeltaan epätavanomainen. Tavanomainen on aina todennäköisempää kuin epätavanomainen, minkä vuoksi on järkevämpää olla uskomatta ihmeisiin.

1900-luvun alun tunnettu uskonnon ja historian filosofi ja liberaaliteologi Ernst Troeltsch sovelsi historiantutkimukseen samantapaista analogian periaatetta: Jos jotakin ei voi tapahtua nykyään, sitä ei ole voinut tapahtua ennenkään. Siksi mm. Raamatun ihmeet, mukaanlukien Jeesuksen ylösnousemus, eivät voi olla todellisia historian tapahtumia.

On kuitenkin niin, että tavanomainen ei aina ole todennäköisempi selitys. Jeesuksen ylösnousemusta ja Raamatun parantumisihmeistä ei voi selittää luonnollisesti ja tavanomaisesti, mutta siitä huolimatta niiden todistajat - paikalliset, todelliset, tunnetut ja nimeltä mainitut henkilöt, joista osa ei edes tunnustanut Jeesusta - totesivat omakohtaisesti, että tapahtui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Se, että tapahtumat olivat hämmästyttäviä, ei merkitse sitä, että ne olivat mahdottomia. - Kukin tapahtuma on tulkittava niiden faktojen pohjalta, mitkä liittyvät siihen - ei sen pohjalta, mitä on yleensä tapahtunut aiemmin tai sen jälkeen.

Humen ja Troeltschin kehäpäätelmissä ihmeiden torjunta ei ole evidenssille perustuva johtopäätös vaan pohjautuu lähtökohtaiselle uskomukselle, että ihmisten yleinen kokemus sulkee ihmeet pois. Tämä periaate sulkee pois periaatteessa kaiken, mikä on nykyisen kokemuksemme ulkopuolella eivätkä uudet löydöt ole mahdollisia.

Kokemuksen ja kristillisten ihmeiden välillä ei ole ristiriitaa. Ihmeet poikkeavat yleisestä kokemuksesta, mutta ne eivät ole ristiriitaisia sen kanssa.
 

​

Suorat ja epäsuorat ihmeet

 

Ihmeet voidaan ymmärtää laajasti tai suppeasti sen perusteella, katsotaanko yliluonnollinen vaikutus suoraksi vai epäsuoraksi.

 

- Vaikutus on suora, kun tapahtuu jotain luonnollisesti mahdotonta (esimerkiksi veden päällä kävely)

- Vaikutus on epäsuora, kun Jumala käyttää jotain luonnollista asiaa - sumua, sadetta, jonkun ihmisen paikalletuloa tai erilaisia ”yhteensattumia” - esim. vastauksena rukoukseen. Suppean ihmekäsityksen mukaan nämä eivät yliluonnollisesta johdatuksesta huolimatta ole ihmeitä.

 

Sen, mitä tarkoitetaan yliluonnollisella vaikutuksella, voi havainnollistaa laatikkomallin avulla:

 

- Jos maailmankaikkeus on kuin suljettu laatikko, eikä aineellisen ulottuvuuden ulkopuolella ole mitään mikä voisi vaikuttaa siihen ja aiheuttaa asioita, silloin luonnonlait ovat ainoa määräävä tekijä.

 

- Mutta jos maailmankaikkeus on kuin avoin laatikko ja aineellisen todellisuuden ulkopuolella on hengellinen todellisuus, johon myös Jumala Luojana kuuluu, laatikon sisältöä voi järjestellä ja käsitellä ulkopuolelta.

 

Jumalan olemassaolosta seuraa, että myös maailmankaikkeus on Hänen manipuloitavissaan. Koko ”laatikon” olemassaolohan on itse asiassa ensimmäinen ihme. Raamatun ihmeet ja muut ihmeet eivät ole Hänelle ongelma.

Ihme on näin ollen tapahtuma, jolloin Jumalan käsi suoraan manipuloi laatikon sisältöä. - Usko Jumalan olemassaoloon ei silti sulje pois näkemystä, että laatikko on suljettu. Newtonin maailmankonenäkemyksessä Luoja ei puutu luomaansa järjestelmään vaan on sulkenut laatikon niin tiukasti, ettei itsekään avaa sitä. On myös kristittyjä, jotka tunnustavat Raamatun ihmeet julistajan ja julistuksen vahvistavina merkkeinä, mutta joiden mielestä Raamatun aikojen jälkeen ei enää tapahdu ihmeitä, koska kokonainen Jumalan Sana on jo olemassa.

Yleensä ihmeellä tarkoitetaan luonnollisesta poikkeavaa tapahtumaa, eli sovelletaan suppeaa näkemystä.

 

Ihmeet ja muut yliluonnolliset tapahtumat

​

Ihmeen rajaaminen ei tästä kriteeristä huolimatta ole aina yksiselitteitä. Rajanveto Jumalan suoran ja epäsuoran vaikutuksen välille on joskus vaikeaa. Entä jos Jumala tuo laatikkoon jotakin lisää ja luonnolliseen sekoittuu yliluonnollisia elementtejä? Jumalan asioihin puuttuminen on havaittavissa erilaisilla tavoilla ja erityyppisissä tapahtumissa.

Esimerkiksi Paavali koki Damaskon tien ja siihen liittyvien tapahtumien yhteydessä erityyppisiä epätavallisia ilmiöitä, jotka olivat Jumalan yliliuonnollista asioihin puuttumista. Suora ja epäsuora vaikutus nivoutuivat tässä tapahtumasarjassa toisiinsa, ja aineellinen ja hengellinen todellisuus kohtasivat toisensa:

 

• Kirkas valo ja puhe, joille ei ollut luonnollista selitystä (Apt. 9:3-4)

​

• Silmien peittyminen suomumaisella kudoksella ja vastaavasti sen parantuminen hetkessä, kun Ananias rukoili hänen puolestaan. Tämän voi tulkita sairastumiseksi ja parantumiseksi, joka tapahtui ylinopeasti, luonnollisen prosessin ohittaen. (Apt. 9:8, 18)

​

• Ananiaksen osuudessa tapahtumiin ilmeni yliluonnollisia elementtejä sisältävää johdatusta. Hän sai Jumalalta tehtäväksi mennä tiettyyn paikkaan, jossa Paavali oli. (Ei ole määritelty, millä tavalla hän kuuli nämä sanat). Hän keskusteli Jumalan kanssa ja sai tietää yliluonnollisella tavalla, että myös Paavalille oli annettu yliluonnollinen ilmestys, jossa hän oli etukäteen nähnyt, kuinka Ananias-niminen mies tulee ja rukoilee hänen parantumisensa puolesta. Ananias sai Jumalalta vastauksen, johon sisältyi myös Paavalin tulevaisuutta koskeva, myöhemmin toteutunut ennustus. Ananias myös sanoi Paavalille, että tämä täyttyisi Pyhällä Hengellä - ja Pyhän Hengen vaikutus ihmisessä armolahjoineen eivät ole luonnonlakien mukaisia vaan niiden alkuperä on hengellisessä todellisuudessa.
   

Uskovien arkikielessä ”ihme” usein ymmärretään laajassa merkityksessä. Yliluonnollisen ja luonnollisen sekoittuminen toisiinsa on monelle itsestäänselvä, jokapäiväinen kokemus. Esim. kielilläpuhuminen on asia, jossa hengellinen ja aineellinen, yliluonnollinen ja luonnollinen kietoutuvat toisiinsa.

 

Raamatun ajan ihmeet ja sitä seuraavat ihmeet

 

Kun Raamatun uskottavuutta kyseenalaistetaan mytologisena ja legendaarisena pidetyn, ihmeitä kuvaavan aineiston perusteella, tämän lähestymistavan ongelmana on myös se, että kristinuskoon liittyvät ihmeet eivät rajoitu vain Raamattuun. Samantapaisia ihmeitä on raportoitu kautta vuosisatojen eri puolilla maailmaa. Jeesus viittasi seuraajiensa tulevaisuudessa tekemiin ihmeisiin sanoessaan: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.” Joh. 14:12

Yhden tällaisen raportin voisi kirjoittaa Apostolien tekojen 20 lukua mukaillen seuraavasti:

 

Vuoden ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet Trojaniin. Puheet ja keskustelu jatkuivat läpi yön salissa, jossa meitä meitä oli koolla noin 150 henkeä. Ja siellä oli eräs nainen, joka oli ollut sokea neljä vuotta. Hänet tuotiin Paavalin luo, ja tämä rukoili hänen puolestaan lyhyesti kielillä puhuen. Samassa hetkessä nainen alkoi riemuita ja huudahti: ”Minä näen, minä näen!” Ja kun Paavali kyseli häneltä, hän näki tarkoin salin toiselle puolelle asti, ja vaikka hänet oli tuotu sinne taluttaen, hän lähti sieltä näkevänä.

 

Tämä ei tapahtunut ensimmäisellä vuosisadalla vaan 1900-luvun lopulla. Puhuja ja rukoilija ei ollut nimeltään Paavali vaan Pavel (tämän artikkelin kirjoittajan lähisukulainen) eikä paikkakunta ollut Trooas vaan siitä muutaman sadan kilometrin päässä sijaitseva Trojan. Jos Raamattua pidetään ihmeiden vuoksi satukirjana, nämä 150 paikalla ollutta henkilöä (tämän kirjoittaja mukaan lukien), ovat vastaavalla tavalla olleet mukana sadussa.

Tapahtuma oli kuitenkin todellinen. Sen todenperäisyyden kiistämiseksi olisi pystyttävä osoittamaan, että 150 henkilön yhtäpitävä kokemus ja todistus tälle seurakunnan piirissä tunnetulle naiselle tapahtuneesta parantumisesta tietyssä paikassa tiettynä ajankohtana ei ole luotettava. Olisi myös osoitettava, ettei myöskään tästä kokouksesta tehty kotivideo, jolle tapahtuma on taltioitu, ole luotettava. Samoin olisi osoitettava, ettei itse parantuminen ollut mitenkään ihmeellinen - huolimatta siitä, että lääketieteellisesti toivoton, rakennustyöonnettomuuden seurauksena tullut fyysisen vamma korjaantui hetkessä juuri silloin, kun tämän henkilön puolesta rukoiltiin. Kaikki seikat huomioonottaen paras selitys tapahtuneelle on ihme, Jumalan yliluonnollinen puuttuminen asioihin.

 

Ideologinen ennakkoluulo torjuu parhaan selityksen

 

Ihmeitä voi tarkastella ja arvioida kuin mitä tahansa muita historian tapahtumia. Kun jokin tapahtuma määritellään ihmeeksi, sitä analysoidaan loogisesti ns. parhaan selityksen periaatteita noudattaen. Arvioidaan, mikä selitysvaihtoehto on kattavin, vakuuttavin, todennäköisin, yksinkertaisin, luontevin (ei ad hoc, tarkoitusta varten tekaistu) ja selittää parhaiten kaikki tapahtumaan liittyvät seikat.

Jos ajatellaan Jeesuksen ylösnousemusta, selvästi paras selitys tapahtumille on se, että Hän nousi kuolleista siten kuin Uusi testamentti kuvaa. Vain tällä tavoin pysytään kattavasti ja uskottavasti selittämään tyhjä hauta, Jeesuksen ilmestymiset sadoille henkilöille sekä kristinuskon synty.

Jos paras selitys torjutaan siitä huolimatta, että kaikki tapahtuman yksityiskohdat ja faktat puoltavat sitä, syynä on yleensä ideologinen ennakkoasenne. Jos usko ihmeeseen on tulkitsijan maailmankuvan tai teologian vastainen, hän soveltaa mieluummin epäuskottavia ja monimutkaisia ad hoc -selityksiä.

Yksi erikoinen ja vailla todistuspohjaa oleva selitysehdotus Jeesuksen ylösnousemukselle on se, että hänellä oli identtinen kaksoisveli, josta oli joutunut syntymässä eroon. Jeesuksen kuoleman aikoihin tämä Hurome-niminen veli sattui tulemaan Jerusalemiin, näki ristillä kaksoisolentonsa ja tajusi, että Jeesus Nasaretilainen, josta hän oli kuullut paljon, oli hänen veljensä. Samalla hän keksi messiaanisen mission, varasti Jeesuksen ruumiin ja esiintyi ylösnousseena Kristuksena. Tämän teorian esitti Robert Greg Cavin debatissa William Lane Craigin kanssa v. 1995. Mutta kuten Craig totesi vastauksessaan, tästäkin teoriasta ilmenevät faktat, joista suurin osa tutkijoita on yhtä mieltä: että Jeesus kuoli ristiinnaulittuna, että hauta oli tyhjä, että Hän ilmestyi opetuslapsilleen ja että sen seurauksena heidän elämänsä muuttui ratkaisevasti - ja nämä faktat tulisi selittää mahdollisimman pätevästi.

Ideologisen ennakkoluulon leimaamalle skeptisismille on ominaista ilmeisten tosiseikkojen kieltäminen niin kauan kuin on vähäinenkin looginen mahdollisuus vaihtoehtoiselle selitykselle. Mutta se, mikä on mahdollista loogisesti, ei kuitenkaan monessa tapauksessa edusta järkevää päättelyä. Salaisen kaksoisveljen olemassaolo on mahdollista loogisesti, mutta se on selityksenä epäuskottava ja epätodennäköinen.

 

Ihmeiden tarkoitus

 

Ihmeitä on kristillisen julistuksen ja toiminnan yhteydessä tapahtunut sekä uskoville että uskosta osattomille niin Raamatussa kuin sitä seuraavana seurakunnan historian aikana. Ihmeillä on useita tarkoituksia:
 

Vahvistaa julistajan Jumalalta tuleva valtuutus
- Todistus Messiaan identiteetistä: Joh. 14:11 ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.”
- Todistus julistajan taivaallisesta valtuutuksesta: 1 Kor 12:12: Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä jaihmeillä ja voimateoilla.en nimen kautta.

Vahvistaa julistetun sanan jumalallinen alkuperä
Apt. 8:5-6 Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.

Tuoda yliluonnollinen apu kärsivälle
- Luuk. 13:16: Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"
- Matt. 8:2-3: tuli pitalinen mies ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta hän puhdistui pitalistaan.

Uskonvahvistus uskoville
Apt. 4:29-31: Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

Olosuhteiden muuttaminen tiettyä tavoitetta varten
Apt. 12:6-7: Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa. Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Ja enkeli sanoi hänelle: "Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi". Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: "Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua". Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä. Kun Pietari tointui, sanoi hän: "Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti".
 

Raamatun toteutuneesta sisällöstä, historian todistuksesta ja lukuisista ihmeistä huolimatta Jumala on monien skeptikkojen mielestä liian kätkeytynyt. Miksei Jumala tee jotain niin suurta ja ilmeistä ihmettä ja anna sellaista merkkiä, että kaikki uskoisivat? - Hän on itse asiassa kautta historian jo tehnyt tällaisia ihmeitä, mutta se ei ole johtanut kuin osan ihmisistä kääntymään Hänen puoleensa. Jeesuksen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta tuli esiin, että he ihmiset kuuntele Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös (Luuk 16)

Se, että Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ja teki ihmisjoukon edessä kiistattoman, ennennäkemättömän ihmeen, joka selvästi todisti Hänen jumaluudestaan, sai ylipapeissa aikaan aivan erilaisen reaktion kuin monissa muissa:

 

Joh. 12:9-11: Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.

 

Samoin juutalaisten hallitusmiehet, vanhimmat, kirjenoppineet, ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua totesivat, että Pietarin ja Johanneksen kautta oli tapahtunut kiistaton ihme:

 

"Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää.” Kuitenkin he kielsivät ankarasti apostoleita enää puhumasta ja opettamasta yhdellekään ihmiselle Jeesuksen nimessä (Apt. 4:13-18), mihin nämä eivät tietenkään suostuneet.

 

Se, että kaikki ihmeiden ja merkkien seurauksena vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta ja siitä, että Jeesus on ylösnoussut, ei merkitse sitä, että he haluaisivat ryhtyä seuraamaan Jeesusta. Ihmisten erilaista reagoimista ihmeisiin kuvaa osuvasti sanonta ”Aurinko sulattaa voin mutta kovettaa saven.”



LÄHTEET:

Craig, William Lane, Artikkeli The Problem of Miracles: A Historical and Philosophical Perspective

Geisler, Norman & Turek, Frank, I Don’t Have Enough Faith to Be an Atheist. USA 2001.

Plantiga, Alvin, Where the Conflict Really Lies: Science, Religion, and Naturalism. New York 2011.



< Takaisin