Tässä artikkelissa:

​

• Mikä- ja miksi -kysymykset kuuluvat lapsen kehitykseen

• Lapsi sekä oppii että kommunikoi aikuisten kanssa kysellen

• Nykykäsitys: Aivan pienikin lapsi ymmärtää

• Tutkimus 2500 perheestä: Mitä vanhemmilta kysytään,ja miten he käsittelevät hankalia kysymyksiä?

• "Kyllä sun pitää tietää. Sä oot aikuinen...” Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyttä

• Entä kun lapset ja teini-ikäiset kysyvät Jumalasta?

• Kysymyksiä Jumalasta ja Raamatusta ei tule vähätellä.

• Mitä eri-ikäiset lapset kysyvät Jumalasta, ja miten heille vastataan?

• Kuka ehtii vaikuttaa lapsen ja teinin mieleen ensin? Kaverit, koulu ja media voivat tukahduttaa kodin vaikutuksen.

• Lapsi uskoo luonnostaan Jumalaan.

• Miksi vanhemmat eivät aina osaa vastata lapsen kysymyksiin?

• Vanhempien avuksi olemassa monia materiaaleja

• Esimerkkejä kysymyksistä ja vastauksista:

• Entä jos olen epäonnistunut kristittynä kasvattajanaja vastannut huonosti?

_________________   
 

Mikä- ja miksi -kysymykset kuuluvat lapsen kehitykseen:

Lapsi sekä oppii että kommunikoi aikuisten kanssa kysellen

 

”Kun menemme puistoon, meidän alle kaksivuotias kysyy joka askelella ’mikä tuo on?’” kertoi pikkutytön isä.

Lapsen ensimmäinen kyselykausi alkaa jo noin puolentoista vuoden iässä. Mikä-kysymyksillä sanavarasto kasvaa ja lapsi oppii käsitteitä. Noin 3-vuotiaan lapsen vanhemmat huomaavat olevansa mukana ”miksi-pelissä”: Lapsi kysyy miksi-kysymyksen, johon aikuinen vastaa, ja sen jälkeen lapsi kysyy uudestaan ”miksi”. Aikuinen vastaa, ja taas lapsi kysyy.

Nämä loputtomat kysymykset ovat koetelleet vanhempien kärsivällisyyttä ja tietoja kautta aikojen, mutta lapselle ne ovat paitsi tärkeä tapa saada tietoa ympäröivästä maailmasta, myös kommunikoida aikuisen kanssa.

Vaikka lapsi kysyy “miksi”, hänen kysymyksensä ei välttämättä tarkoita “miksi”. Monesti se tarkoittaa: ”Onpa mielenkiintoista! Katsotaanko tätä yhdessä?” Toki lapsi haluaa myös tietoa. Harvemmin häntä kuitenkaan tyydyttävät pelkät faktat, vaan hän haluaa aikuisen huomiota ja osallistumista.(1)

Monesti aikuisen paras vastaus lapselle olisi: “Se on hyvä kysymys! Mitä sinä itse ajattelet?”

Lapset saattavat kysyä peräjälkeen asioita nopeaan tahtiin, ikään kuin eivät olisi niinkään kiinnostuneita tiedosta kuin ystävällisestä äänestä, joka vastaa heille. Epätäydellinen vastaus, joka esitetään lämmöllä ja rakkaudella, on heille mieluisampi kuin viileän asiallinen vastaus, joka sisältää kaiken tiedon.

 

- Kun lapset alkavat kysellä “Miten tämä on tehty”, kannattaa pohtia, kuinka merkityksellinen esimerkiksi joissakin kirjoissa esitetty tavaroiden valmistusprosessi on heille.(2)
 

Nykykäsitys: Aivan pienikin lapsi ymmärtää

syy- ja seuraussuhteita ja kyselee saadakseen tietoa

 

Tutkijat uskoivat pitkään, että lapset haluavat kysymyksillään ennen kaikkea pitkittää keskustelua, eivät niinkään saada tietoa. (Tämä ilmenee myös edellisestä sitaatista, joka on vuonna 1962 kirjoitetusta artikkelista.) Uskottiin, että lapsi alkaa ymmärtää syy- ja seuraussuhteita vasta 5-8 -vuotiaana.

Nykyinen käsitys kuitenkin on, että aivan pienetkin lapset, mahdollisesti jopa vauvaikäiset, pystyvät päättelemään asioiden syitä ja seurauksia.(3) Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa (4) todettiin, että 2-3 -vuotiaatkin kysyvät kysymyksiä saadakseen tietoa. ”Tämä on merkittävä tieto ja tilaisuus vanhemmille, ja sen pitäisi myös innostaa esikoulun ja päiväkotien opettajia”, tutkimusta johtanut Havaijin yliopiston professori Frazier totesi.

Monet vanhemmat ovat varmasti huomanneet saman, ja he ovat myös todenneet, että lapset aina yllättävät heidät ymmärryksellään.

Kolmivuotiaan pikkupojan äiti avasi tietokoneen tekstinkäsittelyohjelman ja antoi pojalle näppäimistön arvellen, että lapsesta olisi hauska rämpyttää sitä. Äidin hämmästykseksi poika saatuaan sen ensimmäiseksi näppäili pienellä sormellaan nimensä!

 

Tutkimus 2500 perheestä: Mitä vanhemmilta kysytään,

ja miten he käsittelevät hankalia kysymyksiä?

Englannissa tehtiin v. 2010 TV-ohjelmaa varten kysely, johon osallistui 2500 perhettä. (5) Seuraavat 20 lasten esittämää kysymystä kuuluvat asioihin, joita nämä vanhemmat ovat pitäneet hankalimpina:

 

• ”Mitä sähkö on? Mitä ovat mustat aukot?

• Mitä tarkoittaa äärettömyys? Miksi taivas on sininen?

• Miksi pitää olla karkausvuosi? Kuinka linnut lentävät?

• Miksi sipulin leikkaaminen itkettää? Mistä tuuli tulee? Miksi meri on suolainen? Kuinka suuri on maailma?

• Mitä tapahtuu kun kuolemme?

• Mitä tarkoittaa jaoton luku? Onko Jumala olemassa? Miten ukkonen syntyy? Miksi on räpäytettävä silmiä?

• Mistä vauvat tulevat? Kuinka lentokone pysyy ilmassa?

• Mitä on aika? Kuinka Joulupukki pääsee tulemaan savupiipusta?

• Mistä vesi tulee?”

 

Suomalaisten vanhempien ei tarvitse vastata kysymykseen Joulupukin mahtumisesta savupiippuun, mutta “mistä lapset tulevat” on kautta sukupolvien ollut vanhemmille asia, josta he ovat joutuneet miettimään, miten ja milloin se selitetään lapselle. Tutkimuksen mukaan vanhemmat yleensä selittävät tämän asian, kun lapsi on kymmenvuotias. Yllättävää oli, että tämän vain muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan sellaisia selityksiä kuin “haikara tuo vauvat” käytetään edelleen, kun vanhemmat eivät vielä halua selittää asiaa.

 

"Kyllä sun pitää tietää. Sä oot aikuinen!”

Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyttä.

 

Isän ja äidin tietoja koetellaan eniten, kun lapset kysyvät planeetasta, avaruudesta tai ihmisruumiista. Useimmat mainitussa tutkimuksessa mukana olleista vanhemmista sanoivat, että heidän tietonsa eivät läheskään aina riitä.

Myös Jumalaan, uskontoon ja moraaliin liittyvät kysymykset ovat useimmille vaikeita. Kysymykseen “Mitä tapahtuu kun kuolemme?” 40% vanhemmista vastasi tutkimuksen mukaan “ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin” (mikä on yllättävän suuri luku maallistuneessa Englannissa), 25% vastaa ”sinusta tulee enkeli”. 15% ei halua antaa uskonnollista vastausta, vaan sanoo ainoastaan, että kuollut ihminen haudataan tai krematoidaan. - “Miksi ihmiset tappavat toisiaan?” on vanhempien mielestä vaikea moraalinen kysymys, ja vaikea vastattavaksi on myös “Miksi jotkut ihmiset syntyvät vammaisina?    

Nykyajan vanhemmilla on helppona tiedonlähteenä internet, ja yli puolet tutkimukseen osallistuneista etsiikin vastauksia sieltä. Samoin noin puolet vanhemmista on kokenut riittämättömyyden tunnetta lasten vaikeiden kysymysten edessä. Kymmenesosa tutkimuksessa mukana olleista vanhemmista tunnusti, että he keksivät vastauksen itse, jos eivät tiedä oikeaa vastausta.

Eräs äiti kertoi nettikeskustelussa oman lapsensa kyselykaudesta:
 

”Kysymyksiä tuli jatkuvasti joka asiasta. Kun oli jonkinmoisen vastauksen antanut, niin jo tuli lisäkysymys "miksi"? Kerran väsyttyäni jatkuvaan kyselytulvaan kun en itsekkään tiedä kaikkiin kysymyksiin vastausta sanoin etten tiedä. Siihen tyttö tokaisi että ’kyllä sun pitää tietää. Sä oot aikuinen’....”
 

Toisen äidin vakiovastauksiin kuului: ”Kysyhän tuota iskältä, kunhan tulee kotiin!”

Roope Lipasti, joka on kirjoittanut lasten kiperistä kysymyksistä kirjan, toteaa, että kun toinen kyselykausi alkaa lapsen ollassa kolmevuotias, vanhempien täytyy koko ajan olla varuillaan, koska tiukka kysymys saattaa iskeä milloin tahansa, ja erityisen tärkeää on pysyä vastaamaan vakavalla ilmeellä. Hän kehottaa tulevia vanhempia valmistautumaan tehtäväänsä mm. tutustumalla seuraaviin todellisiin kysymyksiin:

 

• ”Paljonko on ruotsalainen å plus yksi?

• Mikä on pienen keskikohta?

• Jos pitäisi laskea maailman kaikki hyönteiset, kauanko siinä menisi

• Kuoliko isomummo sukupuuttoon?

• Kuoleeko roskakuskit? Onko nyt nyt?

• Äiti, tuleeko minusta isona lintuna roomalainen?

• Isä, totteliko sinun jalat sinua, kun olit pieni?

• Onko perhosilla hampaat?” (6)

​​

​

Entä kun lapset ja teini-ikäiset kysyvät Jumalasta? Kysymyksiä Jumalasta ja Raamatusta ei tule vähätellä.

​

Lipastin kirjassa eräs lapsi kyseli: "Mistä ihmiset syntyi silloin kun ei vielä ollut ihmisiä?”

Mainittu englantilainen tutkimuskin osoittaa sen, että lapset pohtivat kysymyksiä, jotka liittyvät maailmankatsomuksen perusasioihin: "Mistä tulemme, minne menemme, onko Jumalaa olemassa, mitä tarkoittaa äärettömyys?"

Uskovien kotien lasten kysymykset Jumalasta, uskosta ja Raamatusta ovat tietysti erilaisia kuin uskosta osattomissa perheissä. Myös lasten henkilökohtaiset hengelliset kokemukset ovat kovin erilaisia riippuen perheestä, jossa he ovat ksvaneet.

Seurakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuvan baptistiperheen kolmevuotias tytär kyseli turhautuneena: ”Miksi minä en pääse vielä kasteelle? Olen ottanut Jeesuksen vastaan ja minulla on lisäksi lähetyskutsu!”
 

Lasten kysymykset voivat olla erittäin vaikeita - itse asiassa samoja, joita ihmiskunnan suurimmat kristityt filosofit ovat pohtineet kautta vuosisatojen. (Vanhempien ei tarvitse tuntea riittämättömyyttä, jos he eivät pysty vastaamaan kaikkeen.)

Kun lapsi kysyy esimerkiksi ”Miksi hyville ihmisille voi tapahtua pahoja asioita? Miksi Jumala ei varjele heitä?” siihen ei ole yksinkertaista vastata. Vaikka vanhemmat tietäisivätkin, mihin vastaus liittyy, sitä ei ole helppo selittää.

(Vastaus liittyy Jumalan säätämykseen luonnon järjestyksestä sekä ihmisen vapaasta tahdosta: Jumala varjelee, ja Hänen varjelustaan kehotetaan rukoilemaan, mutta varjelus ei ole siinä mielessä kaikenkattava, että luonnonlait lakkaisivat toimimasta silloin, kun jokin vaara uhkaa hyvää ihmistä tai että toisen ihmisen vapaasta tahdosta tehdyt teot eivät voisi koskaan vahingoittaa uskovaa tai syytöntä ihmistä. Edelleen, jos Jumala olisi säätänyt, ettei viaton voi joutua epäoikeudenmukaisen pahan teon kohteeksi, Jeesuksen sovituskuolema ei olisi ollut mahdollinen.)

Kun lapset ja teini-ikäiset kysyvät Jumalasta ja uskosta, kysymyksiä ei saa sivuuttaa tai vähätellä. Heillä on todellisia kysymyksiä, joita he pohtivat ja jotka saattavat myöhemmin muodostua kompastuskiviksi uskossa. On surullista lukea nuorista ateisteista, jotka ovat hylänneet lapsuutensa uskon sen vuoksi, etteivät ole saaneet selitystä johonkin varsin yksinkertaiseen kysymykseen.
 

Erään nykyisen ateistin usko alkoi horjua, kun hän teini-ikäisenä alkoi epäillä Raamatun luotettavuutta sen vuoksi, että Matteuksen ja Luukkaan (9:3) mukaan Jeesus kielsi opetuslapsia ottamasta matkalle mukaansa sauvaa (10:10), kun taas Markuksen (6:8) mukaan sauvan sai ottaa.

(Tämä ero johtuu siitä, miten eri evankelistat ovat käyttäneet verbejä ”ottaa" vs "hankkia”, ja osittain mahdollisesti myös näkökulmaerosta: olennaisinta Jeesuksen referoidussa puheessa oli liikkeellelähtö Jumalaan luottaen.) (7)

 

Tämänikäiset pohtivat myös hyvään ja pahaan liittyviä kysymyksiä. Niin lasten kuin aikuisten on vaikea ymmärtää sitä, että maailmassa voi olla pahaa siitä huolimatta, että Jumala on kaikkivaltias ja hyvä. Ja vaikka he tiedostaisivatkin, että ihmisellä on vapaa tahto, usein ihmisen oma vastuu on vaikeasti ymmärrettävä.

 

Meillä on syvälle mieleemme iskostuneena ajatustapa, että kun me ihmiset emme ole onnistuneet, Jumalan pitäisi puuttua asioihin viattomien suojelemiseksi - ja kun Hän ei lähetä nälkäalueille ruokaa tai sadetta tai eliminoi tyrannimaisia hallitsijoita, pidämme Häntä syyllisenä kärsimykseen
 

Facebookissa kiersi tätä seikkaa osuvasti kuvaava piirros, jossa nuori mies istui puiston penkillä Jeesuksen kanssa ja kysyi: ”En ymmärrä, kuinka sinä sallit maailman nälän, lasten kärsimykset, köyhyyden...” Jeesus vastasi: ”Mielenkiintoista, että otit esille tämän asian. Ajattelin juuri kysyä sinulta tätä samaa.”

 

On tärkeää selittää lapsille ja nuorille Jumalan säätämys ja ihmisen vastuu, samoin kuin ihmisen ja Jumalan yhteistyö rukouksessa ja toiminnassa.

On myös tärkeää korjata lasten ja teini-ikäisten vääriä käsityksiä - aivan kuten aikuistenkin, koska ne voivat olla uskon esteitä. Kuten aikuisilla, lapsilla voi olla väärä jumalakuva, tosin eri tavalla. Lasten käsitys Jumalasta voi vaihdella vanhasta valkopartaisesta miehestä superolentoon ja taikuriin, joka on melkein yhtä vahva kuin Teräsmies. (8)
 

”Mitä tarkoitat tällä?” on hyvä tarkennuskysymys, kun esim. teini-ikäinen sanoo, ettei usko Jumalaan ole järkevää.”Mitä tarkoitat ”Jumalalla?” (9) - Ja kun teini-ikäinen vastaa, ettei voi uskoa johonkin vanhaan ukkoon pilven reunalla, hänelle on helppo selittää, ettei Jumala olekaan sellainen.

Tai kun nuori kysyy vanhemmiltaan haastavasti: ”Te uskotte kapeakatseisesti tähän yhteen asiaan. Mistä tiedätte, että se on oikea? Oletteko tutkineet kaikki muut näkökannat ja uskonnot? Oletteko lukeneet ateistien kirjoittamia kirjoja?”, hänelle voi tällöin vastata:

 

'”Riittää, kun yksi maailmankatsomus osoitetaan oikeaksi. Ei tarvitse todistaa kaikkia muita maailmankatsomuksia ja uskontoja vääriksi. Näin on oikeudessakin: Syytetyn syylliseksi tuomitsemiseksi riittää, että on tarvittavat todisteet. Ei tarvitse todistaa kaikkia muita ihmisiä syyttömiksi, että syyllinen voidaan tuomita.”

 

Mitä eri-ikäiset lapset kysyvät Jumalasta, ja miten heille vastataan?

​

Kaikenikäisten kohdalla on tärkeää ymmärtää, miksi lapsi esittää juuri tämän kysymyksen. ”Anna lapsen puhua loppuun, näytä että kuuntelet häntä huolellisesti”, eräs lapsityön ammattilainen opastaa vanhempia. ”Samalla tarkkaile lasta: kysyykö hän vain uteliaisuudesta ja tiedonhalusta, vai onko hän ehkä peloissaan ja huolestunut. Kun vastaat, anna lapselle vain niin paljon tietoa kuin hän pystyy ymmärtämään.” (10)

2-3 -vuotiaat eivät vielä yleensä kysy Jumalasta

 

Näin pienet lapset kysyvät harvemmin Jumalasta. He kuuntelevat, mitä aikuiset kertovat Jumalasta ja yleensä luottavaisesti omaksuvat kuulemansa kyselemättä, jäljitellen aikuisten käyttäytymistä ja asenteita. Kun aikuinen rukoilee ja puhuu Jumalalle, lapsikin haluaa tehdä samoin.

Tämänikäisille puhutaan ja vastataan yksinkertaisilla totuuksilla: ”Jumala on tehnyt maailman”, ”Jumala rakastaa sinua ja kaikkia ihmisiä”.

Lapsen mahdolliset väärinkäsitykset korjataan lyhyesti ja yksinkertaisesti. Se asenne, millä me puhumme lapselle Jumalasta, on jopa tärkeämpi kuin sanat, joita käytämme.

4-5 -vuotiaat alkavat jo kysellä filosofisia kysymyksiä:
 

”Missä Jumala on? Kuka on luonut Jumalan?

Miksi Jumalaa ei voi nähdä?

Miten Jumala loi norsut?

Voiko Jumala nähdä ja kuulla minut?”

 

Senkin jälkeen kun vanhempi on vastannut parhaansa mukaan, seuraa usein uusi kysymys. Lapsi ei tietenkään ymmärrä asioiden monimutkaisuutta. Tämänikäisille tulee antaa oikea vastaus mahdollisimman lyhyesti ja sitten kysyttävä, onko lapsi ymmärtänyt asian. Ei ole tarpeen vastata kaikkiin yksityiskohtiin, joista lapsi on kysynyt. Kun jokin asia on vaikea selittää lapsentajuisesti, aikuinen voi sanoa, että Jumala on niin ihmeellinen, ettemme ymmärrä kaikkea - ja sitten tuoda esiin joitakin asioita, jotka voimme tietää varmasti.

 

Tämänikäisen on vielä vaikea ymmärtää, että Jumala on Henki.

 

Eräs 5-vuotias tyttö sanoi pyhäkoulussa, ettei hän voinut uskoa, että Jeesus on todellinen, kun häntä ei voi nähdä. Opettaja kysyi silloin tytöltä: ”Onko äitisi todellinen?”
“On tietysti", tyttö vastasi.
“Mutta kuinka sinä tiedät, että hän on todellinen, kun et voi nähdä häntä juuri nyt?”
Tyttö vastasi, että äiti oli todellinen, koska hän tunsi hänet ja oli juuri vähän aikaa aiemmin nähnyt hänet. Opettajan oli silloin helppo kertoa:
"Samalla tavalla Raamatussa ihmiset, jotka tunsivat Jeesuksen ja olivat nähneet hänet, kertoivat hänestä. He todistivat, että Jeesus oli todellinen."
Tämä selitys auttoi tyttöä ja muita lapsia ymmärtämään asian.

 

6- 8 -vuotiaan kysymykset liittyvä usein omaan kokemukseen.

 

Tämänikäisen lapsen kysymykset liittyvät usein johonkin hänen omaan kokemukseensa. Kysymykset Jumalastakin nousevat hänen omasta elämänpiiristään, mutta ne alkavat liittyä myös laajempiin aiheisiin.

”Miksi Jumala loi kärpäset? (- tai jonkin muun haitallisen eläimen, jonka lapsi kohtaa.) ”

Kirjoittiko Jumala Raamatun?”

”Kuinka Jeesus voi olla Jumala?”
 

On tärkeää, että vastaukset ja selitykset ovat yksinkertaisia ja niissä on lapsen elämään henkilökohtaisesti liittyvää sisältöä. On myös hyvä antaa lapsen mahdollisten jatkokysymysten viedä keskustelua eteenpäin ja uusille alueille.

 

Lapsen kiinnostukseen on tärkeää vastata, sillä samoista asioista keskustelu ei välttämättä onnistu ilman hänen omaa uteliaisuuttaan. Kuuntele hänen ajatuksiaan ja rohkaise häntä kommentoimaan vastaustasi.

Lapsi saattaa kommentoida myös epäilevästi, jos aihepiiri menee liian kauas hänelle tutuilta alueita. - Tässä iässä tulevat esiin myös lasten yksilölliset luonne-erot: jotkut kyselevät lakkaamatta, toiset eivät juuri lainkaan.

9-12 -vuotiaat uudelleenarvioivat aiemmin oppimaansa

Vanhemmat lapset kysyvät edelleen samoja kysymyksiä kuin nuorempina, mikä osoittaa, että he pohtivat ja uudelleenarvioivat näitä asioita.

 

• ”Miksi Jumala tekee maanjäristyksiä?

• Miksi maailmassa tapahtuu pahaa?

• Rakastaako Jumala minua, vaikka joskus teen jotain väärin?”

 

Tämänikäinen lapsi kuitenkin tarvitsee ja odottaa perusteellisempia vastauksia, jotka ovat sekä loogisia että jonkin auktoriteetin, kuten Raamatun, vahvistamia. Lapsi saattaa näyttää tyytyvän yksinkertaiseen klisheemäiseen vastaukseen, mutta hänelle voi jäädä epäilyksiä, jos hän ei saa Jumalaa ja Raamatun opetusta koskeviin kysymyksiin ymmärrettävää selitystä.

Vastaa aina rehellisesti, silloinkin kun et osaa vastata muuta kuin “en tiedä”. Aikuisen arvovaltasi ei kärsi, vaikka myöntäisitkin, ettet ymmärrä kaikkea Jumalaan liittyvää.

 

Voit myös rohkaista lasta kysymään lisää sanomalla: “Onko jotain muuta, mitä haluaisit tietää Jumalasta?” Voit kertoa avoimesti myös omasta etsimisestä ja löytämisestäsi ja siitä, miten olet voittanut epäilyksiäsi tai saanut vastauksia. Lapsi tarvitsee juuri sitä, että voi avoimesti ja luottavaisesti keskustella asioista.

Teini-ikäiset (13-19 -vuotiaat)

Monesti ajattelemme, että kun lapset ja nuoret ovat pienestä pitäen mukana seurakunnassa ja kuulevat pyhäkoulussa, nuortenilloissa, leireillä, eri tapahtumissa ja seurakunnan kokoontumisissa evankeliumia ja monenlaista opetusta saarnojen, raamattutuntien, todistusten ja laulujen välityksellä, heille automaattisesti muodostuu kokonaiskuva kristillisestä maailmankuvasta ja opista. Tosiasiassa he eivät kuitenkaan aina osaa yhdistää pisteitä toisiinsa, ja monet tärkeät pisteet jäävät puuttumaan. Heillä on tärkeitä kysymyksiä, joihin he eivät tiedä vastauksia.

Monilla teini-ikäisllä on halu vaikuttaa ja tehdä maailmasta parempi paikka. Tutkimuksissa haastatellut nuoret ovat kuitenkin kertoneet, että seurakunnan opetus ei ole innostanut heitä muuttamaan maailmaa.
 

“Olimme luulleet, että he haluavat kakkua, mutta he itse asiassa haluavatkin vahvaa ruokaa. He haluavat, että heidän vaikeat kysymyksensä otetaan käsittelyyn”, eräs seurakunnan työntekijä totesi.
 

Nuorilla ei useinkaan ole uskolleen riittäviä tiedollisia perusteita, että he pystyisivät sen avulla kohtaamaan elämän kriisitilanteita ja henkilökohtaisia ongelmia:

 

• ”Miksi vanhempani eroavat?”

• ”Miksi ystäväni teki itsemurhan?”

• “Miksen saa töitä vaikka olen tehnyt kaiken oikein?” (11)

Kun teini-ikäisten yleistä tietämystä kristinuskosta ja Raamatusta on tutkittu, on todettu, että se on lähes olematon. (12) Amerikkalaisnuorten parissa tehtyjen tutkimusten mukaan yleisin uskonnollinen näkemys on ”moralisoiva terapeuttinen deismi”:

 

He uskovat, että on olemassa Jumala, joka on luonut maailman ja tarkkailee ihmisiä ja haluaa ihmisten olevan toisilleen hyviä, niin kuin Raamattu ja useimmat uskonnot opettavat, ja hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen.

Elämän päämäärä on olla onnellinen.

Jumalalla ei tarvitse olla erityistä osaa elämässä, mutta häneen voi turvautua ongelmatilanteissa. (13)
 

Opiskelemaan lähtö tuo lukuisten tutkimusten mukaan uskovan kodin nuorelle hengellisen kriisiin. Yhdysvaltojen baptistiseurakunnissa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 17-88% nuorista jää ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen seurakunnasta pois.(14) Toiset tutkimukset osoittavat, että nämä nuoret ovat etääntyneet sisimmässään seurakunnasta jo vuosia aiemmin, ja opiskelemaan lähtö vain tuo esille sen, mikä on jo tapahtunut heidän hengellisessä elämässään.(15)

 

Nuorten suurin syy lapsuuden uskon hylkäämiseen on älyllinen epäily:

 

”Se ei vain enää tuntunut järkevältä”,

”Jotkut asiat siinä ovat liian mielikuvitelluksia, että voisin uskoa ne”, ja

”Liian monet kysymykset jäivät vailla vastausta”

ovat näiden nuorten tyypilliä vastauksia, kun heiltä kysytään uskosta vieraantumisen syitä. (16)
 

Brett Kunkle, joka toimii apologistina ja kouluttajana erityisesti nuorten ja opiskelijoiden parissa, toteaa: ”Jos opiskelijanuorten suurin syy uskon hylkäämiseen on älyllinen epäilys, meidän tulee kohdata heidän epäilyksensä ennen kuin he lähtevät kotiseurakunnastaan ja luotava heille turvallinen ympäristö, jossa he voivat puhua kysymyksistään. (17)

 

 

Kuka ehtii vaikuttaa lapsen ja teinin mieleen ensin?

Kaverit, koulu ja media voivat tukahduttaa kodin vaikutuksen.

 

Koti on se ympäristö, jossa lapsi voi pienestä pitäen nähdä, mitä usko on käytännössä. Ilman hyvän esimerkin voimaa parhaatkaan vastauksemme eivät ole riittäviä lasten ohjaamiseksi samaan uskoon.

Seuraavan sukupolven opetus on suunnitelmallista toimintaa. Sananlasku 22:6 kehottaa: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea”. Israelilaisille säädettyjen juhlien yksi tarkoitus oli juuri siirtää lapsille tieto Jumalan suurista teoista ja synnyttää heissä uskoa ja luottamusta Jumalaan. Kun Mooses oli antanut kansalle ohjeet pääsiäisen vietosta, hän sanoi:

2 Moos. 12:25-27: Ja kun te tulette siihen maahan, jonka Herra on teille antava, niinkuin hän on sanonut, niin noudattakaa näitä menoja.

Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?' niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme'."
 

Kristinuskoon kielteisesti suhtautuvat henkilöt ja tahot kritisoivat joskus uskovia vanhempia väittäen, että kristillinen kasvatus ja opetus on uskonnollista aivopesua. Heidän mielestään vanhempien pitäisi opettaa erilaisia näkemyksiä ja antaa lasten itse valita. Tähän voi todeta, että vanhemmilla on lähtökohtaisesti oikeus kasvattaa lapsensa omien arvojensa ja vakaumuksensa mukaan, ei naapuriperheen tai jonkun muun perheen arvojen tai jonkun tutkijan tai poliittisen puolueen valitsemien arvojen ja uskomusten mukaan.

 

Kaikki, myös ei-uskovat, kasvattavat ja opettavat omasta vakaumuksestaan käsin. Jos kristillinen kasvatus on ”aivopesua”, tällöin myös ei-kristillinen kasvatus on sitä samoin perustein.

 

On hyvä muistaa, ettei suhteessa Jumala-uskoon ja ateismiin ole neutraalia aluetta.

 

"En tiedä" (agnostisismi) ei ole neturaali vaihtoehto, koska sekin, miksi ei tiedä, vaatii perusteluja. Ateismi tai agnostisismi ei suinkaan ole se tila, mikä on otettava ja oletettava kasvatuksen ja opetuksen lähtökohdaksi.

Opettavatko uskovat vanhemmat sitten sitten lapsilleen yksipuolisia käsityksiä ja omia ennakkoluulojaan? Kristinuskon opetukset eivät suinkaan ole tällaisia, vaan ne ovat perustellusti tosia. Kristinusko vastaa maailman perimmäiseen ongelmaan ja tarpeeseen ja antaa järkevän selityksen niille kiistattomille ja todellisille asioille, joita näemme ympärillämme - erityisesti moraalitajullemme, asioiden ymmärtämiselle hyviksi tai pahoiksi.

Itse asiassa olisi kristinuskon opetukselle vain eduksi esitellä myös muita näkemyksiä, koska ne ovat selvästi huonommin perusteltavissa, selittävät maailman ja ihmisen tilaa huonommin tai eivät ollenkaan, ja näin vahvistavat kristinuskon sanomaa.

 

Jos lapset huomaavat, että vanhemmat ovat perehtyneitä muihinkin näkemyksiin ja pystyvät perustelemaan kristinuskon paremmuuden, se lisää heidän uskottavuuttaan.

Seurakunta on avainasemassa järjestelmällisen, ammattimaisesti valmistetun kristillisen opetuksen tarjoajana seurakuntalaisten ja siihen kuulumattomienkin perheiden lapsille. Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden apuna ovat valmiiksi mietityt ja hyviksi koetut ohjelmat ja materiaalit. Pyhäkoulut, leirit ja erilaiset tapahtumat on varta vasten suunniteltu elämyksellistä, tehokasta opetusta varten, ja niissä lapsi oppii asioita, joita on vaikeampi opettaa kotona.

Lastentyön keskeinen kysymys on:

​

”Mitä lasten on tärkeintä tietää ja oppia Jumalasta ja Raamatusta?”

Miten suhteutetaan toisiinsa lasten omaan elämään kuuluvat asiat ja toisaalta Raamatun yleistieto ja usein vaikeat Vanhan testamentin kertomukset kuten vedenpaisumus, Daavid ja Goljat jne.
 

Suurimman osan ajasta moni lapsi kuitenkin saa vaikutteita kodin ja seurakunnan ulkopuolelta. Kaverit, koulu ja media voivat vaikuttaa enemmän ja johtaa lasta aivan vastakkaiseen suuntaan. Kaveripiiristä tulee lapselle helposti tärkeämpi roolimalli kuin vanhemmista, ja kavereilta tuleva hyväksyntä on tärkeämpi kuin vanhemmilta saatu. Koulu ei enää ole kodin tukena kristillisessä kasvatuksessa, pikemminkin päinvastoin.

Sähköinen media, joka on teinien ja jopa lasten ulottuvilla pitkin päivää, välittää heille suodattamatonta, lapsen maailmaan sopimatonta informaatiota, suorastaan väärää tietoa ja ei-kristillisiä moraalimalleja.(18) - Tämän päivän vanhempien kohtaamaa haaste on aivan omaa luokkaansa verrattuna aiempien sukupolvien kasvattajien tilanteeseen.

 

Lapsi uskoo luonnostaan Jumalaan.

 

Lasten kysymyksiin vastaamista ja heidän ohjaamistaan uskoon helpottaa se, että heille usko Jumalaan ja Luojaan on luonnollista. Ei ole yllättävää, että tutkimusten mukaan ylivoimaisesti suurin osa uskovista on tullut uskoon 4-14 -vuotiaina. (19) Lapset omaksuvat nopeasti uskon ja heille syntyy jumalayhteys.

Professori Tapio Puolimatka viittaa kognitiivisen uskontotieteen alueella tehtyihin tutkimuksiin ja toteaa, että ne näyttävät kumoavan indoktrinaatiohypoteesin eli naturalistien yrityksen selittää usko Jumalaan siten, että se on seurausta tiettyjen käsitysten iskostamisesta kasvavien lasten mieleen.

”Viimeaikaiset tutkimustulokset näyttäisivät viittaavan siihen, että usko Jumalaan ei ole ensisijaisesti seurausta uskonnollisesta kasvatuksesta vaan lapsen oman kognitiivisen järjestelmän rakenteesta ja toimintatavasta. Lapsen kognitiivisiin järjestelmiin on sisäänrakennettu taipumus omaksua tietynlaisia käsityksiä Jumalasta -- lapset ovat ”intuitiivisia teistejä”. -- lapsen kehitystä koskevan tosiasia-aineiston valossa näyttää siltä, että ”uskonto on luonnollista”.

 

Tämä lapsen luontainen usko Jumalaan ilmenee useilla eri alueilla. Ensinnäkin lapset luonnostaan uskovat, että Jumala on luonut maailman. Lasten luomisuskon pohjana on vakaumus, että kaikki luonnossa on suunnittelun tulosta.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, ettei tämä usko luonnon suunnitelmallisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen ole ensisijaisesti seurausta uskonnollisesta kasvatuksesta, vaan että se johtuu lapsen kognitiivisten järjestelmien toimintatavasta.

 

Lasten taipumus nähdä tarkoitusta luonnossa on niin voimakas, etteivät edes uskonnollisesti sitoutuneet vanhemmat tietoisesti opettaisi lapsilleen niin pitkälle vietyä tarkoitushakuisuutta luonnossa. Lapset esimerkiksi sanovat kivien olevan ”teräviä”, koska niiden terävyys estää niiden päällä istumisen tai tekee eläimille mahdolliseki raapia itseään niiden avulla.(20)

Jotta lapsi kasvaisi ateistiksi, hänet pitää siis varta vasten kasvattaa sellaiseksi - ja niin monet valitettavasti pyrkivät tekemäänkin.

Wall Street Journalin artikkelissa (21) kerrotaan positiiviseen sävyyn Bostonin yliopistossa Deborah Kelemenin tekemästä psykologisesta tutkimuksesta, jonka mukaan lasten luontainen taipumus tunnistaa luonnossa tarkoituksenmukaisuutta voidaan tukahduttaa kertomalla heille kehitysoppia opettavia sadunomaisia tarinoita. Artikkelissa todetaan, että vaikkei lapsille lainkaan opetettaisi uskontoa, he vaistomaisesti näkevät elämän ja luonnon älykkäästi suunniteltuna, ja kouluikään mennessä heille syntyy käsitys Jumalan kaltaisesta suunnittelijasta. Tämän korjaamiseksi heidät pitää pienestä pitäen opettaa näkemään asiat darwinismin valossa.
 

5-8 -vuotiaille tarkoitetussa 10-sivuisessa kuvakirjassa kerrotaan kärsällisistä mielikuvituseläimistä, jotka söivät hyönteisiä. Kun ilmastonmuutos pakotti ne etsimään suojaa kapeista tunneleista, vain ne eläimet, joilla oli ohuempi kärsä, pystyivät pyydystään ruokaa. Siksi seuraavalla sukupolvella oli ohut kärsä.

Evolutionnews-sivustolla (22) kirjaa kritisoidaan siitä, että se opettaa lapsille virheellistä biologista tietoa. Sen lisäksi, että esimerkki on kuvitteellinen, siinä esitettyä mikroevoluutiota eli lajinsisäistä muuttumista, ei kukaan kiistä - mutta tällaisen kehityksen pohjalta ei voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä, että nämä eläimet olisivat muuttumassa toiseksi lajiksi tai että koko biologinen monimuotoisuus olisi ohjaamattoman luonnollisen prosessin tulosta.

 

Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta". (Matt. 19:14) Hän puhui opetuslapsille juuri tästä lasten luontaisesta uskosta ja asetti sen esimerkiksi aikuisillekin. Hän myös lausui erityisen raskauttavat sanat niistä, jotka tarkoituksellisesti ohjaavat lapsia pois tästä uskosta.

 

Matt. 18:1-6 -- opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi:

 

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

 

Miksi vanhemmat eivät aina osaa vastata lapsen kysymyksiin?

 

Jos vanhemmilla on vaikeuksia vastata lasten kysymyksiin, jotka eivät liity kohtuuttoman vaikeisiin teologisiin tai filosofisiin ongelmiin, he ovat joko valmistautumattomia tai sitten itsekin asioiden ulkopuolella ja tällöin itse asiassa samassa tilanteessa kuin lapsikin.

Uskosta osattomat vanhemmat eivät ymmärrä hengellisiä asioita itsekään. On surullista, että lapsi ei tällöin saa vastausta elämän tärkeimpiin kysymyksiin kääntyessään lähimpien ihmisten puoleen, eivätkä vanhemmat, jotka muuten ovat niin hyviä, uhrautuvaisia ja huolehtivaisia, pysty auttamaan lasta ja johtamaan häntä oikealle tielle näissä asioissa.

Tieto ja valmius vastata kysymyksiin eivät tule uskoville vanhemmillekaan itsestään. On hankittava itsekin tietoa uskon perusteista.

Se, jolla itsellään on lapsia tai on mukana seurakunnan lastentyössä, voi olla jokseenkin varma, että jossain vaiheessa häneltä kysytään sellaisia asioita kuin

”Miksi ihmisiä kastetaan?”,

”Miksi Jeesuksen täytyi kuolla?”,

”Mistä voi tietää, että Raamatun kertomukset ovat tosia?” tai ”Pääsevätkö lemmikkieläimet taivaaseen?”

On hyvä miettiä nämä vastaukset etukäteen.(23)

 

Vanhempien avuksi olemassa monia materiaaleja

 

Kun vanhemmat valmistautuvat vastaamaan lapsille Jumalasta ja opettamaan heitä, heidän avukseen on olemassa erittäin paljon materiaaleja (varsinkin englantia osaaville löytyy paljon aineistoa internetistä). Eräästä kirjasta löytyy peräti 801 lasten kysymystä ja vastaukset niihin. (24)

William Craig, kuuluisa kristitty filosofi, valmistautuu huolellisesti julkisiin debatteihinsa, mutta kun hänen kaksi lastaan olivat pieniä, hän valmistautui huolellisesti myös heidän opettamiseensa ja luki heille kirjoittamiaan tarinoita. Hän on julkaissut nämä tarinansa kirjasarjana.

 

Kirjasessa ”Jumala on Henki” pikkukarhu ja pikkuhanhi kysyvät isäkarhulta, millainen Jumala on.

"Se on erittäin hyvä kysymys", isäkarhu sanoi ja lukiRaamatusta, että Jumala on Henki. ”Jumalalla ei ole ruumista.”
 

”Minä en kyllä ymmärrä tuota.” Pikkukarhu sanoi siihen
 

"Ajattele, mitä tapahtuu, kun joku kuolee", isäkarhu selitti. "Hänen ruumiinsa kuolee ja haudataan. Mutta itse ihminen on edelleen elävä ja menee Jumalan luo. Hän pystyy ajattelemaan ja on onnellinen. Vaikka ruumis on kuollut, ihminen on silti elävä ilman ruumista. Meidät on tehty kahdesta osasta, ruumiista ja hengestä. Mutta Jumala on erilainen. Hän on kuin henkilö ilman ruumista. Jumalaa ei voi koskea. Joskus jotkut ajattelevat, että Jumala on pitkäpartainen vanha mies. Mutta se ei ole totta. Jumala on henki.
 

”Emmekö siksi voi nähdä Jumalaa?” pikkuhanhi kysyi.
 

”Juuri siksi”, isäkarhu sanoi. ”Mitä muuta voimme tietää Jumalasta, jos Hänellä ei ole ruumista?”
 

” Jumala ei koskaan voi tulla sairaaksi”, pikkukarhu sanoi, ”eikä hän voi väsyä!”

Lapsille annetaan muistolauseeksi "Jumala on Henki", Joh. 4:24

Max Lucado, tunnettu kristillinen kirjailija, on kirjoittanut kertomuksia myös lapsille. Hän opettaa syntiinlankeemuksen taustaa ja Jumalan rakkautta tarinalla vanhasta viisaasta Shaddai-nimisestä miehestä, joka rakensi lapsille aidatun kylän. Tarina sopii nelivuotiaille ja sitä vanhemmille. Seuraavassa joitakin tiivistettyjä otteita:

Kauan sitten viisas mies, jonka nimi oli Shaddai, rakensi lapsille ihanan kylän. Siellä oli kirkas uimalampi ja hedelmätarhoja. Hän jutteli lasten kanssa, kertoi heille tarinoita ja lauloi lauluja. Shaddai antoi heille kaiken, mitä he tarvitsivat. Kaikki lapset rakastivat häntä, ja hän rakasti heitä ja tunsi jokaisen nimeltä.

Kylän vieressä oli vaarallinen, varjoisa metsä, jossa kasvoi piikkipensaita ja jossa oli villieläimiä. Varjellakseen lapsia hän rakensi omin käsin kivistä suoja-aidan kylän ympärille. Se oli korkeampi kuin hän itse. ”Metsä muurin takana on vaarallinen”, hän sanoi lapsille. ”Pysykää täällä, niin olette turvassa.” Mutta sisimmässään hän tiesi, että ennemmin tai myöhemmin joku kuitenkin halusia mennä katsomaan metsää.

Eräänä päivänä Paladin, kaikkein uteliain poika, huomasi jotakin huolestuttavaa: Muurissa oli aukko! ”Oliko Shaddai tehnyt virheen? Vai eikö hän tahtonutkaan suojella meitä?” poika mietti. Hän juoksi nopeasti Shaddain työpajaan, jossa tämä teki puutöitä.
”Shaddai”, Paladin sanoi hengästyneenä. ”Muurissa on aukko! Joku voi ryömiä siitä ulos!”
”Kerro minulle, kuinka huomasit sen?” Shaddai kysyi. ”Kuljitko pitkin muuria etsimässä reikiä?”
”Kyllä”, Paladin joutui sanomaan.
“Halusitko nähdä metsään?”Shaddai kysyi.
”Halusin vain tietää, miksi emme saa mennä sinne”, Paladin sanoi.

Tarina jatkuu siten, että Shaddai jälleen kerran varoitti Paladinin metsästä, mutta tämän yllätykseksi kertoi jättäneensä muuriin aukon tarkoituksella. Hän halusi, että lapset pysyisivät kylässä vapaaehtoisesti, rakkaudesta häneen. Hän myös sanoi, että jos Paladin lähtisi, hän ei löytäisi tietä takaisin. Paladinin oli vaikea ymmärtää tätä. Hän päätti olla menemättä muurin lähelle, mutta lopulta uteliaisuus voitti ja hän ryömi aukosta ulos. Metsä muurin takana ei näyttänytkään mitenkään pelottavalta! Hän otti muutamia askeleita katsellen ympärilleen ja päätti mennä kertomaan muille, että Shaddai oli turhaan varoitellut heitä. Mutta aukko olikin kadonnut - ja metsästä alkoi kuulua eläinten ääniä! Poika huusi Shaddaita apuun ja käpertyi itkemään.

Hän ei tiennyt, että Shaddai oli lähtenyt hänen jälkeensä jo silloin kun, hän oli lähtenyt pajalta. Shaddai purki muuriin uuden aukon, ryömi siitä ulos ja meni pelastamaan Paladinin.
 

Eräässä perheille tarkoitetussa lukemistossa on kymmeniä mallikeskusteluja Raamatun opetuksista. (A First Steps Devotional. The Bible Tells Me So. Devotions for Families with Young Children.) Jokaisessa opetuksessa on neljä askelta: pohdinta, kuuntelu, keskustelu ja rukous.

 

JUMALA ON KOLME, MUTTA SAMALLA YKSI
(Matt. 6:9-13, 28:19; Luuk. 3:21-22; 2 Kor. 13:13)

(Kolminaisuus on vaikea aihe, jonka opettamisessa pienelle lapselle joutuu jonkin verran joustamaan teologisesti. Kolminaisuus ei toki ole ”perhe” eikä Jumalan ykseys samaa kuin perheen ykseys, mutta tässä oppaassa ehdotetulla tavalla lapselle saadaan välitettyä jonkinlainen käsitys persoonallisesta Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, jotka ovat yhtä. Aihe tulee väistämättä esiin jo varhaisessa vaiheessa. Kun lapselle tulee lisää ikää, käsitettä voi tarkentaa selittämällä esim. siten, että Jumala on yksi Henki, jolla on kolme persoonallisuuden ja tietoisuuden keskusta, kun taas ihmisellä on vain yksi.)

Pohdinta:
Kuinka monta ihmistä on meidän perheessä? - Onko se silti yksi perhe? On, eikö niin?

Kuuntelu:
Raamattu puhuu paljon Jumalasta. Isä Jumala teki maailman, Jumalan Henki liikkui maan päällä ja Jeesus, Jumalan Poika, syntyi maailmaan ihmiseksi.Jokainen näistä kolmesta on Jumala. - Meidän perheessä kaikilla on oma tehtävät. Myös Isä Jumalalla, Jeesuksella ja Pyhällä Hengellä on oma tehtätä. Isä Jumala loi meidät. Jeesus kuoli puolestamme. Pyhä Henki auttaa meitä joka päivä. Tarvitsemme kaikkia kolmea.

Keskustelu
Kun seuraavan kerran luet Raamattua, etsi sieltä Jumalan perheen kolmea jäsentä. Kuinka Isä, Poika ja Pyhä Henki auttavat meitä?

Rukous
Kiitos Isä, kiitos Jeesus ja kiitos Pyhä Henki, että sinä olet minun kanssani, kuulet rukoukset, johdatat minua ja autat minua joka päivä!

 

JEESUS ON JUMALA (Mark 2:1-12)

Pohdinta:
Mitä ajattelet, miltä Jumala näyttää?

Kuuntelu:
Jeesus oli juuri parantunat halvatun miehen, joka ei pystynyt liikkumaan.
”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”, Jeesus sanoi tälle miehelle. Lainopettajat tulivat vihaisiksi näistä sanoista. “Vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi” he sanoivat. Juuri sen Jeesus oli halunnutkin näyttää! Hän oli Jumala, ja hänellä oli myös valta parantaa halvattu mies! “Minä ja Isä olemme yhtä”, Jeesus sanoi. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”, Jeesus sanoi.

Keskustelu
Oletko iloinen, että Jeesus on Jumala? Miksi? Mitä olisit tehnyt, jos olisit elänyt siellä missä Jeesus eli samaan aikaan kuin hän?

Rukous
Rakas Jeesus, anna minun syntini anteeksi. Vaikka en haluaisi, teen usein väärin. Auta minua elämään niin, että kaikki näkevät, että olen ystäväsi.
 

 

Esimerkkejä kysymyksistä ja vastauksista:

Internetistä löytyy myös mallivastauksia ja ideoita siitä, miten lapsille voi selittää asioita. Tässä joitakin esimerkkejä eri sivuilta (linkit lähdesivuihin viitteissä):
 

Miksi jotkut ihmiset kuolevat jo nuorina?

Sairaus ja kuolema tuli maailmaan sen vuoksi, että Adam ja Eeva tekivät syntiä. Kaikki ihmiset kuolevat joskus. Kuolema voi tulla eri syistä: auto-onnettomuuden tai sairauden takia, vanhuuden vuoksi jne. Mutta vaikka ihminen eläisi vanhaksi, elämä on silti lyhyt. Jos kysyt 70-vuotiaalta, hän sanoo juuri näin: elämä on lyhyt aika. Ja koska elämä on lyhyt, meidän täytyy elää jokainen päivä hyvin ja oikein. Jokainen päivä maan päällä on Jumalan lahja. Mutta muista, että kun kuolemme ja pääsemme Jumalan luo, elämä jatkuu siellä taivaassa. (25)
 

Mistä voi tietää, että se mitä on Raamatussa on totta?
 

Raamattu on totta, koska se on Jumalan puhetta, ja Jumala puhuu aina totta. Ja kun luet Raamattua, mieti itse, niin huomaat, että se kuulostaa oikealta ja kertoo asioista oikein. Raamatussa on myös ennustettu oikein monia asioita, jotka ovat tapahtuneet myöhemmin. (26)

 

Miksi Jumala antaa tulla sotia?
 

Paha tuli maailmaan, kun ihminen teki syntiä. Kun ihmiset vihastuvat, he voivat lyödä ja tapella. Sota on kuin taistelu ihmisten välillä, mutta paljon suurempi. Kun maiden johtajat vihastuvat, voi syttyä sota.
Jos ihmiset eläisivät Raamatun ohjeiden mukaan, ei tulisi sotia. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset uskoisivat Häneen ja eläisivät rauhassa keskenään.

Kuka joutuu helvettiin?

 

Helvetti on paikka, jossa Jumala rankaisee Paholaista ja Paholaisen seuraajia, niitä jotka eivät tahdo totella Jumalaa ja olla Jumalan ystäviä. Me emme tiedä tarkasti, kuka joutuu sinne, koska Jumala päättää siitä ja tietää ihmisten ajatukset ja sydämen. Mutta kenenkään ei tarvitse joutua helvettiin, koska Jumala on antanut kaikille mahdollisuuden päästä taivaaseen. Kun Jeesus kuoli ristillä, hän kärsi rangaistuksen etukäteen meidän puolestamme. Jeesuksen avulla pääsemme taivaaseen. Olisi upeaa, että kaikki ysätämme ja naapurimmekin uskoisivat Jeesukseen ja pääsisivät taivaaseen. Kerrotaan heille, kuinka sinne pääsee.

 

Kuinka Jumala voi kuulla kaikkien ihmisten rukoukset samaan aikaan?

 

Jumala voi kuulla kaikkien rukoukset, koska Hän on joka paikassa. Ihmiset voivat olla vain yhdessä paikassa yhdellä hetkellä ja kuunnella tavallisesti vain yhden ihmisen puhetta. Mutta Jumala ei ole niin kuin me. Jumala kuulee kaikkia ja ymmärtää myös kaikkia kieliä. Hänellä on aikaa jokaiselle joka hetki. Eikö se olekin mahtava asia?
 

Miksei Jumala aina vastaa, kun rukoilen?
 

On ero rukousten kuulemisen ja niihin vastaamisen välillä. Jumala kuulee kaikki rukukset, mutta hän ei aina anna meille sitä, mitä me pyydämme. Joskus voimme pyytää sellaista asiaa, joka ei olekaan hyvä. Ja joskus, kun Jumala vastaa, hän vastaakin eri tavalla kuin olemme odottaneet, mutta se on paras vastaus.
 

Kuka kirjoitti Raamatun?

Raamatun sanat tulievat Jumalalta, siksi Raamattua sanotaan Jumalan Sanaksi. Jumala käytti ihmisiä kirjoittamaan ne ajatukset ja opetukset, jotka hän halusi Raamattuun. Hän valitsi nämä kirjoittajat ja antoi heille tämän tärkeän tehtävän. Jumala käytti monia ihmisiä monien vuosien aikana kirjoittamaan Raamatun. He kirjoittivat omalla kielellään ja omalla tyylillään, mutta he kirjoittivat Jumalan ajatuksia. Jumala johti heidän ajatteluaan, kun he kirjoittivat. Jumala myös auttoi, etteivät he tehneet virheitä. Siksi meillä on tänään Raamattu, jota voimme lukea.

Tietääkö Jumala nälkää näkevistä ihmisistä?
 

Jumala tietää kaiken. Hän tietää jopa kuinka monta hiusta on päässäsi. Jumala tietää myös kaikista nälkäisistä ihmisistä. Mutta muista, että toisista ihmisistä huolehtiminen on annettu ihmisten tehtäväksi. Kun autamme heitä, Jumala auttaa meitä siinä. Mitä me voisimme tehdä nälkäisten auttamiseksi?
 

Pääseekö meidän koira taivaaseen kun se kuolee?

Emme tiedä, mitä eläimille tapahtuu, kun ne kuolevat, mutta Jumala tietää ja hänen suunnitelmansa on hyvä. Usein me ajattelemme, että eläimet ymmärtävät samalla tavalla kuin ihmiset. Jumala loi eläimet kuitenkin erilaisiksi kuin ihmiset. Eläimillä ei ole sellaista sielua kuin meillä eivätkä ne ymmärrä Jumalaa. Täällä maan päällä eläimet tuovat meille paljon iloa ja seuraa.
 

Miksi näin yöllä pahaa unta, vaikka rukoilin ennen nukkumaan menoa?
 

On hyvä rukoilla ennen nukkumaanmenoa ja kiittää Jumalaa tästä päivästä. Samalla voi rukoilla seuraavan päivän puolesta. Paha uni voi johtua monesta asiasta: vatsa tai pää voi olla kipeä tai nukut huonossa asennossa, tai kuulet jonkin äänen, tai mielessäsi voi olla jokin ikävä asia. Nämä asiat vaikuttavat ihmisen uneen, vaikka uskoisi Jumalaan. Jumala ei ole luvannut, ettei meille voi koskaan tapahtua mitään ikävää. Mutta silloinkin, jos jotain ikävää tai pelottavaa tapahtuu, muista, että Jumala on aina sinun kanssasi.
 

 

Jos kirjoilen, joudunko helvettiin kun kuolen?

 

Jumala on surullinen ja ihmisille tulee ikävä olo, jos sanomme kirosanoja. Mutta ei helvettiin joudu tällaisen asian takia. Sinne joutuu, jos ei usko Jeesukseen eikä ole Jeesuksen ystävä. Mutta ei tietenkään silti saa kiroilla! Jeesuksen ystävät puhuvat sitä, mikä on totta ja kuulostaa hyvältä.

 

Jos emme näe Jumalaa, kuinka tiedämme, että hän on todellinen?
 

Onko ilma todellista, vaikka et näe sitä? Mitä tapahtuisi, jos ilmaa ei olisi? Näemme että puut huojuvat tuulessa ja tunnemme ilman kasvoillamme, mutta emme näe sitä. Jumala on kuin ilma: Emme näe häntä, mutta kun me katsomme ympärille, näemme asioita, joista tiedämme, että hän on todellinen.(27)
 

Miksi Jumala antaa ihmisten sairastua?

 

Sairaus on seurausta siitä, että synti tuli maailmaan. Jumala loi maailman, jossa kaikki oli hyvää eikä ollut surua eikä sairautta. Mutta sen jälkeen kun Adam ja Eeva eivät totelleet Jumalaa, myös sairaus tuli maailmaan. Kaikki ihmiset voivat sairastua, myös uskovat ihmiset. Kaikilla ihmisillä on samanlainen ruumis.
Jumala haluaa myös, että pidämme huolta ruumiista, jonka hän on antanut meille. Meidän täytyy pitää itsemme puhtaina ja syödä terveellisiä ruokia. Se auttaa meitä myös pysymään terveinä. (28)

Miksi jotkut lapset syntyvät sairaina ja vammaisina?

Onko Jumala luonut heidät sairaiksi? Vai tekikö Jumala virheen?

 

Tämä on esimerkki vaikeasta kysymyksestä, jota lapset varmasti pohtivat. Lapsella, joka kysyy tätä, saattaa itsellään olla jokin pysyvä synnynnäinen ongelma tai sairaus.

Vastaamisessa on oltava tarkka. Lapsellehan pyritään jo pienestä pitäen opettamaan, että Jumala on hänen luojansa. On kuitenkin tärkeää selittää, mitä tämä tarkoittaa. Ajatuksesta, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen, seuraa johdonmukaisesti kysymys: ”Jos Jumala on luonut kaikki ihmiset, miksi sitten jotkut syntyvät vammaisina ja heikkoina? Onko Jumala luonut heidät sairaiksi? Vai tapahtuiko Jumalalle jokin virhe?"

Nämä ovat aikuisellekin vaikeita asioita ymmärtää ja hyväksyä. Emme tule tähän maailmaan välttämättä tyhjin käsin. Joillakin lapsilla on mukanaan reppu, jossa on koettelemuksia koko elämäksi. Olemme sidoksissa maailman säädettyyn järjestykseen ja luonnonlakeihin (mm. perinnöllisyyteen). Vaikka meissä tapahtuu uskoontullessa hengellinen muutos, fyysisen olemuksen sidonnaisuus luonnonlakeihin ei poistu.

On tärkeää ymmärtää, että Jumala ei ole aiheuttanut näitä synnynnäisiä ongelmia ja vammoja. Hän ei ole vartavasten luonut fyysisiä vaivojasi ja puutteitasi – olet syntynyt sellaiseksi. Jotkut ihmiset kuitenkin yrittävät saada itseänsä kiitolliseen mielentilaan ajattelemalla, että Jumala on halunnut tehdä heistä juuri sellaisia kaikkine vammoineen ja ongelmineen. Caster Semenya, naisten 800 m:n maailmanmestari vuodelta 2009, kohuttu interseksuaalinen juoksija, on sanonut: ”Jumala loi minut tällaiseksi, ja olen ylpeä siitä”. Hän on oppinut elämään tilanteensa kanssa eikä näe sitä ongelmana, mutta teologisesti hänen ajatuksensa ei ole täysin paikkansapitävää. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ei siltä väliltä.

Jumala ei myöskään ole varsinaisesti luonut tätä henkilöä, kuten ei ketään meistä. Jumala loi vain Adamin ja Eevan ja ihmisen lisääntymismekanismin. Me muut olemme heidän jälkeläisiään. Joudumme kärsimään niistä heikkouksista, mitkä johtuvat perinnöllisyydestä tässä rappeutuvassa luomakunnassa.
Jos jonkun perheen lapsilla on samanlaisia ongelmia hampaiden kanssa kuin vanhemmillaan, eivät ne ole Jumalan aiheuttamia, kyllä ne johtuvat isästä ja äidistä ja perinnöllisyydestä. Jokainen on ruumiin tai mielen ongelmista huolimatta silti täysin samanarvoinen Jumalan edessä.

Mitä taas tulee sieluun, sen alkuperän selittämiselle on kaksi raamatulliseen oppiin soveltuvaa päälinjaa: tradusianismi ja kreationismi (jota ei tässä yhteydesssä tule sekoittaa evluutioteorialla vastakkiseen luomisoppiin). Tradusianismin mukaan ihmisen aineeton, persoonallinen olemus syntyy samalla kuin kuin hänen ainutalaatuinen aineellinenkin olemuksensa ja siirtyy eteenpäin ihmisyyden olennaisena ominaisuutena tavalla, jota emme tunne. Kreationismin mukaan Jumala luo kullekin yksilölle tämän sielun erikseen hedelmöitymisen yhteydessä. (Kolmas, joskus esitetty näkemys on, että sielut ovat jo olemassa Jumalan luona enkelinkaltaisina ennen hedelmöitymistä ja tulevat sieltä, mikä ei kuitenkaan vastaa raamatullista opetusta.)

Tämä on yksi teologisista kysymyksistä, joihin emme osaa varmuudella vastata - samoin kuin se, millainen ylipäätänsä ihmisen näkymätön olemus on ja mikä on sielun ja hengen suhde. Tämä osaltaan osoittaa sen, kuinka rajallinen tietomme on. Emme täysin ymmärrä edes omaa itseämme, saati sitten Jumalaa ja iankaikkisuutta. Meille on kuitenkin annettu riittävästi tietoa tätä elämää ja Jumalan tuntemista varten: varmaa on, että meillä on sielu/henki. Etenkin vanhempi lapsi saattaa näitä asioita kysyäkin ja pohtia mistä sielu on peräisin, ja hänelle voi selittää, minkä tiedämme varmasti ja mitä emme voi tietää varmasti.

Lapsen on joka tapauksessa tärkeää ymmärää, että Jumalalla on Luojan suhde luomakuntaan ja myös jokaiseen meistä. Hän on viime kädessä tekijämme, ja me olemme Hänelle arvokkaita ja tärkeitä. Miten tämän voi selittää lapsentajuisesti?

Max Lucacon tunnettu tarina ”Sinä olet erityinen!” (You Are Special) kertoo puunukke Punchinellosta, joka ei ollut yhtä hyvä, vahva ja kiiltävä kuin toiset eikä siihen siksi kiinnitetty kultaisia tähtitarroja vaan harmaita pisteitä. Lopulta se sai tietää, että se oli tekijälleen, puuseppä Eelille, tärkeä ja arvokas, ja Eeli tunsi hänet nimeltä! Punchinello kävi tapaamassa Eelia työpajassa puunukkekylän ulkopuolella - ja kun hän ymmärsi tämän, toisten puunukkien liimaamat tarrat alkoivat pudota hänestä pois! Tarina löytyy internetistä e-kirjana (29) sekä myös englanninkielisenä n. puolen tunnin aniomaatioelokuvana (30).

Lapselle voi opettaa tämän tarinan pohjalta, että kaikki nuket olivat saman puusepän tekemiä ja yhtä tärkeitä. Kaikkia nukkeja ei ollut tehty samanlaisesta puusta: toiset oli tehty pehmeästä, toiset kovasta puusta. Puusepällä ei ollut kaikkia nukkeja varten samoja aineita. Samalla tavalla ihmiset on tehty erilaisista aineksista. Jotkut ovat vahvempia, jotkut heikompia.

 

Entä jos olen epäonnistunut kristittynä kasvattajana ja vastannut huonosti?

​

Entä jos en ollut valmis eikä minulla ollut tarvittavaa tietoa, kun lapseni kysyi minulta tärkeitä kysymyksiä uskosta? Entä jos vähättelin hänen kysymyksiään ja sivuutin hänen epäilyksensä nuhtelevaan sävyyn?

Jos olet epäonnistunut ja tiedostat virheesi nyt kun se on liian myöhäistä, olet yksi monien muiden epäonnistuneiden kasvattajien joukossa. Harva isä tai äiti voi ylipäätänsä sanoa, että aina löysi oikean vastauksen oikeaan aikaan ja osasi suhtautua kasvavaan lapseensa juuri oikealla tavalla ja ohjata parhain mahdollisin periaattein.

Epäonnistuminen ei kuitenkaan aina ole yksiselitteistä. Joskus hyvätkin kasvattajat saattavat joutua surukseen näkemään, että heidän lapsensa eivät palvele Jumalaa. Voi olla niinkin, että samassa perheessä toisesta lapsesta saattaa tulla seurakunnan työntekijä, toinen ei ole uskossa. Kukin lapsi on yksilö ja tekee omat ratkaisunsa. Vanhemmat eivät välttämättä löydä oikeaa lähestymistapaa eriluonteisten lasten suhteen.

Vanhemmilla on elinikäinen ja ensiarvoisen tärkeä tehtävä rukoilla lastensa puolesta ja kaikissa tilanteissa osoittaa heille rakkautta. Rukoile ja toimi uskosta, ei epätoivosta käsin. 1 Joh. 5:14-15 lupaa:
 

"Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet."
 

Jumalan tahto on, että sinun lapsesi tulevat takaisin, palvelevat Häntä, tulevat siunatuiksi ja saavat olla siunauksena muille. Siksi Hän kuulee tämän rukouksen.

Rukoile kestävästi äläkä myöskään unohda paastoa. Jumala voi ilmestyä ja muuttaa tilanteen yhdessä hetkessä. Lastesi sydämiin on kylvetty sana, jolle Jumalan Henki voi antaa kasvun
 

_____________

VIITTEET

1 Dr. Dawn Taylor http://www.whyzz.com/why-children-ask-why

2 A.C. Harwood, Children's Questions, Published in Education as an Art Vol. 22, No.2, Winter, 1962

3 Severns Maggie, Why Ask Why? New Research Looks at Children's Questions
2009.

4 2009, Child Development

5 Tutkimuksen tekivät TV-ohjelman What Do Kids Know tuottaja ja toimittajat.

6 www.vaukirja.fi

7 christianthinktank.com

8 childrensminsitry.com

9 Koukl, Gregory, 2009. Tactics: a game plan for discussing your Christian convictions. Kindle Edition: Zondervan, s. 42-43

10 Holmes, Landry, www.lifeway.com

11 Corrie, Elizabeth Youth Theological Initiative at Emory University in Georgia.

12 coldcasechristianity.com

13 Soul Searching: The Religious and Spiritual Lives of American Teenagers
Christian Smith and Melinda Lundquist Denton, Oxford University Press, 2005

14 Southern Baptist Convention Data
Pinkney, T.C., Remarks to the Southern Baptist Convention Executive Committee, Nashville, Tennessee (2001)

15 Already Gone: Why your kids will quit church and what you can do tostop it
Ken Ham, Britt Beemer, with Todd Hillard, New Leaf Publishing Group/Master Books (2009)

16 Soul Searching: The Religious and Spiritual Lives of American Teenagers
Christian Smith and Melinda Lundquist Denton, Oxford University Press (2005)

17 Kunkle, Brett, Intellectual Skepticism in Our Youth.

18 Kaiser Family Foundationin vuonna 2010 tekemän laajan amerikkalaistutkimuksen mukaan jo tuolloin, kun liittymien ja puhelimien ominaisuudet eivät olleet niin kehittyneitä kuin nyt, 8-18 -vuotiaat viettivät päivittäin 7½ puoli tuntia median parissa.

19 International Bible Societyn USA:ssa tekemän tutkimuksen mukaan 83% tunnustavista kristityistä on tullut uskoon 4-14 -vuotiaina. Barna Research Groupin tutkimuksen mukaan amerikallaisista lapsista 5-13 -vuotiailla on 32% todennäköisyys tulla uskoon (eli noin joka kolmas lapsi todennäköisesti voi tulla uskoon), mutta teini-ikäisillä (14-18 -vuotiailla) todennäköisyys on enää 4% - eli vain 4 nuorta sadasta tulee uskoon. Sitä vanhemmilla on vain 6% todennäköisyys tulla uskoon.

20 Puolimatka, Tapio, Uskonnollinen kognitio ja uskonnollinen kasvatus

21 Wall Street Journal

22 evolutionnews.org

23 Holmes, Landry, www.lifeway.com

24 www.christianbook.com

25 http://www.holyspiritinteractive.net/kids/questions/77.asp

26 http://www.holyspiritinteractive.net/kids/questions/89.asp

27 http://voices.yahoo.com/answers-few-childrens-questions-god-jesus-6294958.html

28 http://www.gqkidz.org/faq.html

29 "You Are Special", http://www.amazon.com/Special-Board-Book-Lucados-Wemmicks/dp/1581342195

30 Animaatioelokuva Punchinellosta, http://www.youtube.com/watch?v=JxR71jWhn7Y


< Takaisin