Kristillinen lähestymistapa liittyy yhteiskunnallisessa keskustelussa ennen muuta etiikkaan: Mikä on lainsäädännön ja yhteiskunnan käytäntöjen moraalinen perusta? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on hahmotella, miten kristillistä etiikkaa voi soveltaa yhteiskunnassa.

 

Ketä kristillinen etiikka koskee?

Lääketieteen etiikka koskee lääketieteen toimijoita, kristillinen etiikka kristittyjä. Jeesus käski tehdä kansat hänen opetuslapsikseen ja opettaa pitämään kaikki, mitä hän on käskenyt pitää. Tähän opetukseen sisältyy etiikka, jonka lähteenä ovat Raamatun moraalilait, periaatteet, toiminta- ja henkilömallit: 1 Moos. 1-3:n perustavat totuudet Jumalasta, ihmisestä ja luomakunnasta; kautta Vanhan testamentin suhde Jumalaan ja lähimmäiseen; Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnasta; Paavalin opetus uskovan uudesta olotilasta ja Hengen hedelmästä.

Tätä etiikkaa uskovat soveltavat itseensä ja seurakuntaan. Siihen sisältyy hyveitä, joita ei edes voi olla muilla kuin uskovilla, koska ne edellyttävät jumalasuhdetta (luottamus Jumalaan, usko, toivo ym). Näkemyksissä kristillisen etiikan olemuksesta voi erottaa kaksi vastakkaista korostusta: toinen keskittyy uskovien elämän ja Jumalan palveluksen pyhyyteen - toisen, modernimman ja liberaalimman näkökulman mukaan olennaista on se, mikä kohdistuu sosiaalisiin kysymyksiin.
 

Kristillisen etiikan kaksi puolta: moraalinormit ja luonteen muutos

Kristillinen etiikka on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta:
Velvollisuuseettisellä puolella korostuvat absoluuttiset moraalinormit, oikeat ja väärät teot. Jumala ei ole säätänyt mielivaltaisesti, mikä on hyvää. Mittapuuna on Hänen luontonsa. Raamatullinen näkemys antaa hyvälle ja pahalle sekä moraaliselle velvollisuudelle parhaan ja filosofisesti eheän selityksen. Monet etiikan teoriat esittävät oletuksia moraalin alkuperästä, mutta moraalisen velvoitteen selittäminen on niille mahdotonta.

Raamattu ei sano hyväksi sitä, mikä ei ole hyvää. Kristillinen etiikka ei ole sitä, että uskova täyttää Raamatun normeja konemaisesti, vaikka ei pitäisi niitä parhaina. Hän tietää ne sisimmässään oikeiksi. Niiden noudattaminen voi silti olla vaikeaa. Hän joutuu usein tekemään tahtoratkaisuja luontaisten mieltymystensä vastaisesti sen perusteella, minkä ymmärtää oikeaksi Raamatusta. Jeesuksen seuraajien tavoitteena on puhtaus niilläkin alueilla, jotka näkee vain Jumala - ajatustenkin tasolla.

Toinen, hyve-eettinen puoli korostaa uskovan muuttumista Pyhän Hengen vaikutuksesta persoonaksi, joka toimii Jumalan tahdon mukaan. Jeesuksen seuraamiseen kuuluva etiikka ei ole vain yksi monista hyvän elämän ohjeistoista, jonka kuka tahansa voi omaksua tunnistamalla moraaliset velvollisuudet älyllisesti. Se on sisimmästä nousevaa pyhyyttä, Jumalalle erottautumista, tavoitteiden ja toiminnan linjausta Jumalan ja Hänen valtakuntansa luonteen, järjestyksen ja ilmapiirin mukaisesti. Se on koko elämän läpäisevä asenne, joka etsii Jumalan kunniaa ja lähimmäisen parasta.
 

Miten kristillinen etiikka näkyy ja kuuluu yhteiskunnassa?

Kun uskova on muiden ihmisten keskellä, hänen toiminnassaan ilmenevät nämä etiikan kaksi puolta: hän toimii toisaalta Hengen uudistamana persoonana, toisaalta tuo esiin Raamatun moraalinormeja. Kristillisen etiikan ääni kuuluu yhteiskunnassa sekä suoraan että epäsuoraan uskovien esimerkin, heidän yhteiskunnallisen toimintansa ja profeetallisen sananjulistuksen kautta. Seuraavassa tästä enemmän:

1. Uskovien esimerkki

Raamatun etiikan toinen peruspylväs Jumalan rakastamisen ohella on lähimmäisen rakastaminen. Toimiessaan lähimmäisen parhaaksi uskova näyttää maailmalle esimerkkiä kristillisestä elämästä ja etiikasta.
- Matt. 5:16: Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
- 1 Piet. 2:11: ”minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.”


(Kristinuskon alkuaikana ulkopuolisilla oli virheellisiä käsityksiä uskovien opetuksista, niitä pidettiin jopa moraalittomina. Apologetiikka sai alkunsa erityisesti moraalia koskevien väitteiden oikaisemisesta. Nykyäänkin on virhekäsityksiä kristillisestä etiikasta, ja uskon puolustus on tarpeen.)

2. Yhteiskunnallinen toiminta

Uskovat noudattavat yhteiskunnallisissa asemissaan kristillistä etiikkaa, mutta heidän arvoissaan on myös yhteistä muiden kanssa. Roomalaiskirjeen 1 ja 2 luvut viittaavat intuitioon, jonka avulla kaikki ihmiset tunnistavat oikean ja väärän. Luonnollinen moraalilaki on ajaton ja universaali. Yhteiskunnassa uskovat toimivat muiden rinnalla elämän, oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin puolesta pahuutta, sortoa ja vääryyttä vastaan toteuttaen kristillisiä arvoja, jotka ovat sopusoinnussa yleisten arvojen kanssa. Näitä yhteisiä normeja heidän ei tarvitse perustella Raamatulla.

Entä kun kristillinen moraali on ristiriidassa muiden kanssa, esim. kysymyksessä sukupuolineutraalista avioliittolaista? Olennainen kysymys on, vastaako lakimuutoksen kannattajien etiikka luonnollista moraalilakia vai onko se pikemminkin jonkin ryhmän etiikkaa vastaavasti kuin kristilliset normit ovat krisittyjen etiikkaa. Jeesuksen seuraajat eivät pyri teokratiaan ja uskosta osattomien ihmisten moraalin kriminalisointiin. He soveltavat tiukempia standardeja itseensä ja omiin yhteisöihinsä, ei muihin (1 Kor. 5:12). Samalla on ilmeistä, että sekulääri "uskonto" juuri tavoittelee tietynlaista teokratiaa legalisoidakseen oman moraalinsa, jonka mukaan kaikkien tulisi toimia jopa omantuntonsa ja uskonvakaumuksensa kustannuksella.

Jos jonkin ryhmän moraali on kristillistä tai yleistä moraalia vastaan, kristityillä on ryhmänä sama puheoikeus kuin muilla. Moraali perustellaan filosofisesti – ja kun mennään todellisuuden perimmäisen luonteen alueelle metafysiikkaan, uskovat pystyvät Raamatun pohjalta perustelemaan näkemyksensä pätevästi, rationaalisesti ja objektiivisesti. Raamatun oppi esim. elämän pyhyydestä, ihmisyyden arvosta ja oman ja toisen ruumiin kunnioittamisesta on kaikkien kannalta rakentavaa ja moraalia kohottavaa.

3. Profeetallinen ääni

Raamatun etiikkaa ja Jumalan tahtoa tuodaan julki suoraan erityyppisen sananjulistuksen kautta. Profeetat ovat aina ojentaneet kansaa, kun siihen on ollut moraalisesti aihetta kutsuen sitä korjaamaan suhteensa Jumalaan ja lähimmäisiin. Profeetallista toimintaa ja yhteiskunnallista aktiivisuutta ei tule sekoittaa keskenään. Usein luullaan, että poliittisesti aktiiviset uskovat esiintyvät profeetallisesti silloinkin, kun he toimivat puhtaasti yhteiskunnallisesti. Heidän puheensa leimataan kaitsemiseksi ja tuomitsemiseksi, vaikka he Raamattuun viittaamatta sanoisivat jotain, mitä ei-kristittykin voisi sanoa.

Uskovan toimijan on itsensäkin pidettävä roolit erillään. Hänen ei tarvitse olla profeetta, ja vaikka hän olisikin, profeetan rooli ei aina ole sama kuin herätyssaarnaajan, hän voi olla myös moraalinen uudistaja. Mielenkiintoinen tapaus on Daniel, joka oli julkinen esimerkki periaatteistaan tinkimättömästä Jumalan miehestä, palveli korkeassa virassa ja oli myös profeetta, joka toi rohkeasti esiin Jumalan sanan, kun oli sen aika.

- Vaikka kristillisellä ja yleisellä etiikalla on yhteisiä elementtejä, ne eroavat toisistaan olemukseltaan ja rajanvedoiltaan. Yleinen, luonnollinen etiikka pyrkii pahuuden hillitsemiseen yhteisen hyvän saavuttamiseksi, kristillisen etiikka menee syvemmälle pyrkien pahan vastustamisen lisäksi luonteen, tahdon ja mielen uudistamiseen. Kristillistä etiikkaa ei voi sellaisenaan soveltaa uskosta osattomiin. Mutta silloin kun yhteiskunta on valmis kuuntelemaan, Raamatun etiikka tarjoaa perustelut perimmäisiin arvokysymyksiin, joihin sekulääri etiikka ei pysty vastaamaan, ja myös tavan, jolla moraalisissa konfliktitilanteissa voidaan soveltaa absoluuttisia arvoja ja ratkaista ongelmia.


< Artikkelien aloitussivulle