Meidän on helpompi suhtautua erilaiseen raamatunopetukseen, jota kuulemme, jos tunnistamme, mitkä näkemykset kuuluvat luokkaan ”harhaopit”, mitkä luokkaan ”oletukset ja arvailut” ja mitkä taas luokkaan ”mielipiteet”.

​

​

Harhaoppi on, lyhyesti sanottuna, raamatunvastaista opetusta Jumalasta, Jumalan säätämyksistä, Jeesuksen persoonasta ja pelastuksesta. 

​

Oletukset ja kuvitelmat ovat ihmisen omaa arvailua asioista, joista meille ei ole annettu yksityiskohtaista ilmoitusta tai ei lainkaan tietoa. Usein arvailut liittyvät hengen maailmaan, ihmisen omaan aineettomaan olemukseen, enkeleihin sekä rukouksen ja Pyhän Hengen vaikutukseen.

​

Nämä ovat siis osittain filosofisia, maailman perimmäiseen olemukseen liittyviä kysymyksiä: Millainen on hengellinen todellisuus? Mikä on hengellisen ja aineellisen todellisuuden suhde toisiinsa? Mitä on henki? Miten ihminen osittain hengellisenä olentona on yhteydessä aineettomaan todellisuuteen ja voi vaikuttaa siihen? Miten hengellinen todellisuus koetaan ja miten siitä saadaan tietoa? Miten Pyhän Hengen toiminta tapahtuu käytännössä ”teknisessä” mielessä?

 

Uskova voi olla oikeaoppinen, eli hän on ymmärtänyt oikein kristillisen opin, mutta hänellä voi sen lisäksi olla käsityksiä, jotka perustuvat omiin arvailuihin tai liian pitkällevietyihin, vailla ilmoitus- ja faktapohjaa oleviin tulkintoihin joistakin raamatunpaikoista, tapahtumista tai ilmiöistä.

​

Esim. jos Vanhassa testamentissa kuollut heräsi eloon, kun hänen ruumiinsa kosketti profeetan luita (2 Kun 13:21), siitä saatetaan tehdä johtopäätös, että Pyhän Hengen voima säännöllisesti siirtyy ja vaikuttaa kahden aineellisen objektin välillä. Tätähän Raamattu ei kuitenkaan opeta. Pyhä Henki on persoona, ja Hänen antamansa valtuudet ja voimavaikutukset perustuvat Jumalan aktiiviseen, persoonalliseen, tapauskohtaiseen tahtoon (esim. Apt. 2:4, 1 Kor. 12:11)

​

Oikeaoppisella ihmisellä voi siis olla harhakuvitelmia. Joku voi siis olla "harhassa" olematta varsinaisesti "harhaoppinen". Kuvitelmat ja spekulativiiset oletukset muuttuvat harhaopiksi, jos niille annetaan sama painoarvo kuin Raamatussa ilmoitetuille totuuksille. On tärkeää tehdä ero sen välillä, mikä on ilmoitusta ja mikä taas oletusta.

​

Mielipiteet ovat eri ihmisten näkemyksiä niistä Raamatun kysymyksistä, joista siinä ei ole annettu tyhjentävää ja seikkaperäistä tietoa. Eri kristillisillä ryhmillä on joistakin asioista eri käsityksiä ja mielipiteitä, jotka usein johtuvat joidenkin yksittäisiä raamatunpaikkojen korostuksesta ja tulkinnasta.

​

Esimerkiksi: ”Milloin Jeesuksen takaisintulo tapahtuu ahdistuksen aikaan nähden? Kuinka seurakuntakuria tulisi soveltaa tässä tai tuossa tapauksessa? Mitä tarkoittaa, että enkelit ovat palvelevia henkiä? Kuinka pitkän ajan kuluessa Jumala loi maailman?”

​

Näistä ja monista muista samantapaisista kysymyksistä ihmisillä on eri tulkintoja, jotka voivat olla teologisesti paremmin tai heikommin perusteltuja. Se, että jollakulla uskovalla tai ryhmällä on jokin teologisesti heikosti perusteltu näkemys, ei vielä tee heistä harhaoppista.

​

Joidenkin yksittäisten raamatunpaikkojen oikeaa merkitystä on mahdotonta varmasti määritellä käytössä olevan tietämyksen valossa. Näitä kohtia ei kuitenkaan ole kovin paljon, eivätkä ne ole Raamatun opetuksen kannalta keskeisiä.

​

Monet näistä kysymyksistä ovat varsin vaikeita, eikä esimerkiksi kaikkiin eettisiin ongelmiin edes ole yhtä, selkeästi oikeaa ratkaisua.

​

Oikeaoppisella ihmisellä voi siis olla mielipiteitä, jotka eroavat toisen oikeaoppisen henkilön mielipiteistä. 


< Artikkelien etusivulle

​