Mitä tarkoittaa "uskon järkevä perustelu"? 

 

Uskon järkevä perustelu tarkoittaa sen perustelua todisteiden ja logiikan pohjalta: Tutkitaan ja arvioidaan olemassa olevaa näyttöä ja filosofisia argumentteja kristinuskon puolesta. ​Englanninkielinen termi "Christian case-making" kuvaa tätä hyvin, mutta sitä on vaikea kääntää suomeksi. Uskon järkevä perustelu on sitä, mitä tämän sivuston sisältö edustaa.

 

Uskon järkevästä perustelusta on perinteisesti käytetty termiä apologetiikka, joka tarkoittaa myös yhtä teologian alaa ja kuulostaa terminä ehkä akateemiselta käytettäväksi tavallisen uskovan valmiudesta selittää uskonsa perusteita.

​

​Mikä on lyhyt vastaus väitteeseen, että Jumalasta ei ole todisteita?

​

Väite, ettei Jumalan olemassaolosta olisi mitään todisteita tai näyttöä, osoittaa esittäjältään joko tietämättömyyttä tai piittaamattomuutta. Asialliseen jumalauskoa koskevaan keskusteluun ei kuulu väittää, että esim. maailmankaikkeuden hienosäätö, soluissa oleva informaatio, tietoisuuden ja moraaliarvojen olemassaolo eivät millään tavalla viittaisi Jumalan olemassaoloon. Asiallinen keskustelu voi koskea vain sitä, onko Jumalan olemassaolo näiden todisteiden pohjalta todennäköistä vai epätodennäköistä. ​

​

Eri alueilta saatavat todisteet kristinuskon puolesta ovat kattavuudessaan ja selitysvoimassaan vertaansa vailla

​

Kun tarkastellaan kaikkia argumentteja Jumalan puolesta (joista tässä osiossa esitellään osa) voi todeta, että ateistisen tai muun kuin raamatullisen maailmankatsomuksen pohjalta on mahdotonta esittää lähimainkaan yhtä vahvaa ja eheää maailmanselitystä, joka kattaisi kaikki perimmäiset kysymykset.

​

Monet kristinuskon kriitikot joko eivät ole perehtyneet kunnolla näihin monitahoisiin argumentteihin tai sitten he tietoisesti sivuuttavat ne. Jumalan kieltämisen syyt ovat tällöin muut kuin älylliset ja tiedolliset. 

​

Mitä tarkoittaa "todiste" ja mitä voi "todistaa"?

 

"Todistaminen" tarkoittaa yleensä, että jokin asia osoitetaan paikkansapitäväksi tai siihen uskotaan "yli järkevän epäilyn".

​

"Todistaminen" on niin tavallisessa elämässä kuin filosofiassa monimutkainen asia.

Matematiikassa voi todistaa lausekkeita oikeiksi sen omalta pohjalta, mutta asioiden todistaminen vastaavalla varmuudella käytännön elämässä on erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Lähes aina on olemassa looginen mahdollisuus, että on vielä jokin selitys, vaikka se olisikin äärettömän epätodennäköinen.

Lue lisää osiosta "Ateismi, agnostisismi ja skeptisismi" 

​

Mikä soveltuu todisteeksi jostakin?

 

Todisteet voivat olla suoria tai epäsuoria. 

Silminnäkijätodistus ja välitön kokemus ovat suoria todisteita.

Epäsuora todistus, josta oikeustieteessä käytetään nimitystä aihetodiste, voi olla mikä tahansa muu seikka,  jonka perusteella jotain asiaa voidaan pitää ilmeisenä tai todennäköisenä mutta joka ei sitä suoraan osoita: esineet, lausunnot, sanotut tai sanomatta jätetyt asiat, tietty käyttäytyminen tai sen puute jne. 

​

J. Warner Wallace (tunnettu apologisti, jolla on takanaan pitkä ura rikostutkijana) toteaa:

"Kun epäilijät sanovat, että näyttö kristinuskon puolesta on heikko, koska sen pohjana ei ole tieteellisesti testattavaa, aineellista todistusaineistoa, he eivät selvästikään tiedä, miten ja millaisen todistusaineiston avulla ratkaistaan joka päivä rikostutkimukseen liittyviä kysymyksiä."

 

Kaikki kelpaa todisteeksi: niin alkuperäisten todistajien käyttäytyminen kuin heidän sanojensa kuulleiden muiden henkilöiden todistukset. Kristinuskoa tukevaan aineistoon kuuluvat myös arkeologiset todisteet, maantieteelliset seikat, poliittiset taustatekijät, käytetyt kielen sanat ja nimet, samoin kuin vaihtoehtoisten selitysten puuttuminen.

 

Jos jokapäiväisessä oikeuden toiminnassa annettaisiin tuomioita pelkästään fyysisen todistusaineiston pohjalta, vain harvoissa tapauksista voisi tehdä päätöksiä ja antaa tuomioita."

Lue lisää: J. Warner Wallace: "Cold Case Christianity" ja "God's Crime Scene"

​

Näyttö kristinuskon puolesta tullut kaiken aikaa vahvemmaksi

 

Valistuksen ajoista 1700-luvulta lopulta asti on ennustettu, että tieteen edistyksen ja modernin ajattelun myötä usko Jumalaan hiipuu historiaan kuuluvana jäänteenä.

 

On kuitenkin käynyt niin, että ajatus jumalauskon hiipumisesta on itse muuttunut vanhanaikaiseksi. Sen tieteellinen, filosofinen ja historiallinen perusta on jatkanut murenemistaan, koska näillä kolmella alueella on tapahtunut niin paljon edistystä.

​

Tieteen edistys on vastoin kristinuskon kriitikkojen odotuksia tuonut lisää näyttöä Raamatun Jumalan puolesta. 

 

Uusien tutkimustulosten ansiosta tiedämme esim., että solujen rakenne ja niihin sisältyvä informaatio ovat paljon monimutkaisempi kuin ennen on osattu ajatella. Esim. Darwin ei evoluutioteoriaa kehitellessään tiennyt mitään nanoteknologiaan rinnastettavista erittäin monimutkaisista rakenteista, joita löytyy "yksinkertaisista" eliöistä. Myös maailmankaikkeuden hienosäädöstä on nyt enemmän tietoa. Tiedetään myös, että maailmankaikkeudella on ollut alkupiste. Kaikki nämä seikat​ ovat yhtäpitäviä raamatullisen uskon kanssa.

Katso lyhyt video High Tech, Low Life -- The Amazing Flagellum (Evolution News and Views)

​

Kristillinen filosofia kukoistaa ja elää 1960-luvulla alkanutta nousukautta. 

 

Tunnetut kristityt filosofit J.P. Moreland ja William Craig toteavat:
"1960-luvun lopulta alkaen angloamerikkalaisessa filosofiassa on ollut käynnissä vallankumous. Kristityt filosofit ovat tulleet ulos kaapista puolustamaan kristillisen maailmankatsomuksen totuutta käyttämällä filosofisesti korkeatasoisia argumentteja parhaissa alan akateemisissa julkaisuissa. Sen seurauksena angloamerikkalaisen filosofian yleiskuva on muuttunut." 

​

Moreland ja Craig mainitsevat, kuinka eräs ateistifilosofi (Quentin Smith) toteaa, että filosofiassa tilanne ei ole ollut sama kuin muilla oppialoilla, joilla teistit (Jumalan olemassaoloon uskovat henkilöt) usein erottavat uskonsa ja ammattialansa toisistaan. Smithin mukaan filosofiassa tuli melkein yhdessä yössä akateemisesti arvostettavaksi puolustaa jumalauskoa - naturalistien seuratessa passiivisesti, kuinka teistiset näkemykset vyöryivät yli filosofisen yhteisön.

 

Smithin mukaan nykyään yksi neljäs- tai kolmasosa filosofian professoreista on teistejä, ja suurin osa heistä klassista kristinuskoa edustavia kristittyjä. "Jumala ei ole kuollut yliopistossa; hän heräsi henkiin 1960-luvun lopulla ja on nyt elävä ja voi ohyvin viimeisessä akateemisessa linnakkeessaan, filosofisissa tiedekunnissa." Smith toteaa.

(Moreland & Craig. Philosophical Foundations for a Christian Worldview. 2003. Kindle, s. 3) 

 

Vuonna 1978 perustettu "The Society of Christian Philosophers" onkin suurin alaosasto Amerikan filosofien liitossa (American Philosophical Association). 

​

Kristillistä maailmankatsomusta ja oppia tukeva filosofia on ansiokkaasti käsitellyt mm. seuraavia kysymyksiä: 

​

1. Epäsuoria perusteluja keskeisille kristinuskon näkemyksille (mieli ja sielu, tietoisuus, vapaa tahto, moraali)

 

2. Suoria perusteluja keskeisille kristinuskon näkemyksille, esimerkiksi: 

- Kosmologiset argumentit Jumalan olemassaolon puolesta, ontologiset argumentit, teleologiset argumentit, perususkomukset ( - nämä selitetty alempana)

- Jumalan ominaisuuksia  tukevat argumentit (Jumalan iankaikkisuus, kaikkivoipuus, kaikkitietävyys)

- Ihmeitä ja Jumalan kokemista tukevat argumentit

​

3. Vastauksia kristinuskoon kohdistettuihin vastaväitteisiin. 

 

Lisätietoa: Contemporary Christian Philosophy: A Primer. Professori Kevin Vallier esittelee blogissaan pääasiassa ei-kristityille lukijoille viimeisen 40 vuoden voimakasta kehitystä kristillistä maailmankatsomusta ja oppia tukevassa filosofiassa ja antaa esimerkkejä filosofeista ja keskeisistä eri alueille liittyvistä teoksista.

​

Historiallinen näyttö on vahvistunut runsaiden arkeologisten löytöjen ja tekstintutkimuksen ansiosta.

 

Viime vuosikymmeninä on saatu valtaisa määrä uutta arkeologista todistusaineistoa, joka tukee Raamatussa olevaa faktatietoa.

 

Raamatun tekstien luotettavuus on voitu vahvistaa merkittävien tekstilöytöjen avulla.

Kuolleen meren käsikirjoituslöydöt vahvistavat sekä Vanhan testamentin sisällön että Uuden testamentin antamaa tietoa ensimmäisen vuosisadan kulttuurista. Ennen tätä löytöä varhaisin Vanhan testamentin koko käsikirjoitus oli vuodelta 1080. Nyt löydettiin tuhat vuotta vanhempia Vanhan testamentin tekstejä noin vuodelta 250 eKr - eikä mitään merkittäviä eroja löydetty vanhojen ja uudempien tekstien välillä. On myös löydetty yksittäisiä tekstifragmentteja.

Lue lisää: Travis Dickinson, The case for Christianity gets better

​

Mitä on filosofia ja mihin sitä tarvitaan?

 

Filosofia on järjestelmällistä pohdintaa, jonka avulla selvitetään ja arvioidaan perimmäisiä olemassaolon, todellisuuden, tietämisen, kokemisen ja itse ajattelun ja inhimillisen toiminnan kysymyksiä. 

​

Filosofia on enemmän kuin akateeminen oppiala. Ihmiset harrastavat tietämättään filosofista päättelyä ja esittävät filosofisia päätelmiä

​

Filosofian osa-alueet

​

Filosofian eri alueita ovat

• metafysiikka - todellisuuden ja olemassaolon pohtiminen, johon kuuluu ontologia (olemassaolon, tietoisuuden, aineen ja mielen, objektien ominaisuuksien, välttämättömyyden ym. tutkimus) ja kosmologia (maailmankaikkeuden olemuksen ja alkuperän pohtiminen)

• tieto-oppi (epistemologia), joka tutkii tietoa, tietämistä ja uskomusten oikeutusta

• logiikka (pätevän päättelyn tutkiminen) 

• arvo-oppi (aksiologia), jonka osa-alueita ovat eettisten (hyvää ja pahaa koskevien) ja esteettisten (kauneuteen ja sen kokemiseen liittyvien) arvojen tutkiminen (eli etiikka ja estetiikka).

​

Filosofiaan kuuluu myös muun tutkimuksen ja toiminnan arviointia eli toisen asteen tutkimusta. Esim. biologia tutkii eläviä olentoja, kun taas filosofia tutkii itse biologiaa. Tieteenfilosofia on tieteen tavoitteiden ja menetelmien, tutkimuksen etiikan sekä tieteellisen tiedon tutkimista filosofisesta näkökulmasta. Tieteenfilosofia pohtii esim. tieteellisen tiedon luonnetta, hankintaa ja pätevyyttä.  

Lue lisää: 

Pentti Määttänen, Filosofia. 

J.P. Moreland, William Lane Craig, Philosophical Foundations for a Christian Worldview 

 

Filosofian tärkeys

 

Perimmäisille olemassaolon, tietämisen ja arvojen alueille liittyvät käsitykset vaikuttavat eri maailmankatsomuksiin ja ihmisen eri toimintoihin. 

Esimerkki maailmankatsomuksen pohjalla laajasti vaikuttavasta filosofisesta peruskäsityksestä on se, että uskoo todellisuuden olevan pelkästään aineellinen.

​

Filosofiaa usein vähätellään ja sanaa käytetään negatiivisessa mielessä turhasta asioiden vatvomisesta ja saivartelusta. Joka ajattelee näin, ei tiedä, mistä todellisessa filosofiassa on kysymys ja kuinka olennaisesti se koskee ihmisen kaikkea älyllistä toimintaa.

​

Kaikkia ei kiinnosta, pystyvätkö he selittämään maailmankatsomuksensa perusteet muuten kuin yleisten, käytännöllisten seikkojen pohjalta. Maailmankatsomus ja usko voi toki olla oikea, ilman että pystyy näitä perusteita täysin erittelemään itselleen tai muille. Kiinnostuksen puute koskee niin uskovia kuin ei-uskovia.

​

Suuri osa kristityistä tuntee Jumalan ja uskoo Raamatun mukaisesti mutta ei ole perehtynyt teologiaan eikä filosofiaan. Ihmiset kuitenkin harrastavat tietämättään filosofista päättelyä ja esittävät tietämättään filosofisia päätelmiä - ja kun he eivät tunne filosofiaa, he saattavat esittää heikkoja ja virheellisiä päätelmiä. 

​

Silloin kun toisen henkilön kysymykset liittyvät perimmäisiin perusteisiin,  niihin ei voi vastata pelkän käytännön kokemuksen pohjalta.

 

C. S. Lewis, tunnettu kristillinen filosofi ja kirjailija, on sanonut, että hyvää filosofiaa on oltava olemassa - jos ei mitään muuta syytä varten niin ainakin sitä varten, että huonoon filosofiaan on pystyttävä vastaamaan.

​

Miksi on tärkeää vastata huonoon filosofiaan? Siksi, että virheellisten päätelmien tunnistaminen voi vaikuttaa ihmisen koko elämän suuntaan ja hänen iankaikkiseen kohtaloonsa.

​

Esimerkiksi monien uskovien kotien lasten usko on heikentynyt ja romuttunut siksi, etteivät he ole tunnistaneet ateististen opettajien, kirjoittajien ja tiedemiesten ajattelun perustavaa laatua olevia puutteita.

 

Tunnettujen ateististen kirjoittajien ja tiedemiesten monet lausunnot ovat filosofisesti kestämättömiä ja asiantuntemattomia - mutta silti juuri nämä samat lausunnot johtavat tietämättömiä nuoria ja vanhempiakin pois uskosta.

​

"Luen vain Raamattua enkä tarvitse ihmisten filosofointia"

Tämäntyyppisten lausuntojen ongelmana on, että teologia ja Raamatun tulkinta eivät  voi olla "filosofiavapaita". Raamatun, kuten minkä tahansa tekstin tulkinta on mahdotonta ilman yleisiä tulkintafilosofisia (hermeneuttisia) periaatteita.

Teologiaa ei myöskään voi olla ilman järkevää pohdintaa - ja juuri sitä filosofia tarkoittaa.

​

Mitä on logiikka?

 

Logiikka tarkoittaa sekä pätevän päättelyn tutkimusta että pätevän päättelyn lainalaisuuksia.

 

Erityisesti logiikassa tutkitaan pätevän päättelyn muotoa: seuraako jokin johtopäätös joistakin oletuksista.

Logiikka tutkii myös sisällöltään oikeaa päättelyä ja päättelyvirheitä.

 

Aihetta on käsitelty laajemmin osiossa "Tieto, järki ja usko".

​

Mitä tarkoittavat argumentti ja argumentointi?

​

Argumentti on loogisen päättelyn perusyksikkö.

Se koostuu yhdestä tai useammasta lähtöoletuksesta (peruslauseesta, premissistä), joiden pohjata tehdään johtopäätös.

Yksinkertaisimmissa argumenteissa on yksi premissi ja yksi johtopäätös.

​

Kun johtopäätös on johdettu premisseistä oikein, argumenttia nimitetään päteväksi (engl. valid). Mutta pelkkä oikea rakenne ei riitä. Jotta johtopäätös olisi tosi, premissien on sisällettävä oikeaa tietoa. Kun argumentilla on sekä pätevä rakenne että todet premissit, sitä nimitetään pitäväksi (sound).

​

Argumentointi tarkoittaa perustelujen johtopäätösten esittämistä asioiden osoittamiseksi tosiksi tai virheellisiksi, jotta muut vakuuttuisivat näistä johtopäätöksistä.

Argumentointia tarvitaan asioiden pätevään perusteluun. Sillä voidaan osoittaa, että kaikki väitteet eivät ole samanarvoisia.

 

Filosofiassa ja logiikassa lauseista koostuva argumentti voidaan myös esittää erityisin symbolimerkein. 

​

Argumentin ja mielipiteeseen perustuvan väitteen ero

​

Argumentti on siis perusteltu väite, ja se ei siksi ole sama asia kuin sellainen väite, jolla ei ole tukenaan pätevää perustelujen sarjaa , esim. "Suurin osa sodista on uskonnon aiheuttamia." (Mielipideväitteestä käytetään myös nimitystä assertio, engl. assertion.)

 

Väite ilman riittäviä perusteluja on pelkkä näkökanta, mielipide. Siinä ei ole osoitettu asioiden todellisia syy-yhteyksiä. Perustelemattomat väitteet eivät siis ole argumentteja. Väitteen tueksi on esitettävä ainakin yksi premissi.

​

Keskusteluissa uskon perusteista on tärkeää ymmärtää argumentin ja mielipiteen ero. Keskusteluissa käytetään kumpaakin, ja perustelemattomien mielipiteiden esittäminen totuuksina on yleistä.

​

Vetoaminen mielipiteeseen (Argument by assertion) on looginen perusteluvirhe, jossa siis yksinkertaisesti väitetään, että jokin on totta. Hyvällä puhetaitolla ja uskottavalla esiintymisellä puhuja voi onnistua vakuuttamaan kuulijansa.

​

Pätevästi perusteltua argumenttia ei voi kevyesti sivuuttaa tai horjuttaa rinnastamalla se pelkkään mielipiteeseen tai torjumalla se tunneperäisesti ja siirtämällä keskustelu johonkin muuhun seikkaan. Pätevästi rakennettu ja paikkansapitäville premisseille pohjautuva pitävä argumentti on käsiteltävä asiallisesti ja huolellisesti.

​

"Argumentointi" ei siis tarkoita väittelyä tai riitelyä, niin kuin se usein ymmärretään, vaikka niidenkin yhteydessä käytetään loogisia argumentteja.

​

Laajemmassa mielessä "argumentointi" on myös keskustelutekniikkaan ja puhetaitoon (retoriikkaan) liittyvä termi ja tarkoittaa uskottavaa, vakuuttavaa ja suostuttelevaa esitystaitoa. Suostuttelevalla esityksellä pyritään siihen, että yleisö hyväksyy ja omaksuu puhujan tai kirjoittajan näkökannan. Siinä käytetään sekä tunteisiin että järkeen vetoavia seikkoja. Argumenttien esittäminen on juuri järkeen vetoamista, mutta erilaisissa vetoamistekniikoissa ja perusteluvirheissä pyritään usein kuitenkin vaikuttamaan myös tunteisiin, kuten alempana on esitetty.

​

​

Perustelu voi olla väärää muodoltaan tai sisällöltään

 

Perusteluvirhe tarkoittaa kaikkea, mikä loogisessa argumentissa voi olla tavalla tai toisella väärin. Näiden virheiden tunnistaminen on tärkeää, koska psykologisesti vakuuttava väittämä, joka kuitenkin on loogisesti virheellinen, voi saada kuulijoita ja lukijoita hyväksymään esitetyn ajatuksen puutteellisin perustein. 

​

Perusteluvirheitä on kahdenlaisia: muodollisia ja sisällöllisiä (formal and informal fallacies).

​

Muodoltaan väärä perustelu

​

Muodollisesti väärässä argumentissa virhe on premissien ja johtopäätöksen suhteissa eli siinä, miten argumentti on rakennettu. 

 

Voi olla myös niin, että argumentti on rakenteeltaan pätevä, mutta sen johtopäätös on silti väärä, koska premisseissä lähdetään liikkeelle väärästä faktatiedosta. On myös huomattava, että rakennevirhe, ei aina merkitse, ettei johtopäätös voisi sinänsä olisi tosi. 

​

Esimerkki muodoltaan väärästä perustelusta, jossa johtopäätös ei seuraa premisseistä, on Richard Dawkinsin argumentointi teoksessa The God Delusion. Dawkins sanoo, että se on hänen kirjansa keskeinen argumentti. 

Dawkinsin argumentti on seuraava: 

 

1. Yksi suurimmista ihmisen älyllisistä haasteista on ollut selittää, mistä johtuu monimutkainen, epätodennäköinen vaikutelma, että maailmankaikkeus on suunniteltu.
2. On luonnollista käyttää houkuttelevaa selitystä, että suunnittelun vaikutelma johtuu siitä, että kysymyksessä todellakin on suunnittelu.
3. Houkutus on harhaanjohtava, koska suunnittelijahypoteesistä välittömästi seuraa suurempi ongelma: Kuka suunnitteli suunnittelijan?
4. Paras ja vahvin selitys on darwinistinen evoluutio luonnonvalinnan kautta.
5. Meillä ei ole vastaavaa selitystä fysiikan alueelle.
6. Meidän ei tule luopua toivosta, että fysiikassa löydetään parempi selitys, joka on yhtä vahva kuin darwinismi biologian alueella.

- Sen vuoksi Jumala lähes varmasti ei ole olemassa.

 

William Craig toteaa tästä argumentista:

"Ateistinen johtopäätös 'Siksi on lähes varmaa, että Jumala ei ole olemassa' seuraa yllättäen ja oudosti. Ei tarvitse olla filosofi nähdäkseen, että tämä johtopäätös ei seuraa sitä edeltävistä kuudesta toteamuksesta. Argumentti on selkeästi epäpätevä. Mitkään logiikan säännöt eivät mahdollista tämänkaltaisen johtopäätöksen tekoa näistä kuudesta väitteestä." 

 

Craig toteaa, että vaikka argumentti luettaisiin hyväntahtoisesti tulkitsemalla kuusi ensimmäistä väittämää yhteenvedoiksi Dawkinsin päättelylinjoista Jumalan olemassaoloa vastaan, johtopäätös ei silti seuraisi niistä - ei vaikka nämä kuusi väittämää olisivat tosia. Niiden pohjalta seuraisi korkeintaan, että Jumalan olemassaoloa ei tulisi päätellä sen perusteella, että maailmankaikkeus näyttää suunnitellulta. Tämäkin johtopäätös olisi sopusoinnussa Jumalan olemassaolon kanssa. Nimittäin sen sijaan, että vetoaisimme suunnitteluargumenttiin, voisimme käyttää kosmologista, ontologista tai moraalista argumenttia - tai voisimme sanoa, että Jumala ilmaisee itsensä pelkästään uskonnollisen kokemuksen tai ilmestyksen kautta.

​

Toisin sanoen se, että Dawkins torjuu suunnitteluargumentin, ei millään tavalla osoita, että Jumala ei ole olemassa tai että usko Jumalaan ei ole perusteltua ja oikeutettua.

Lähde: William Craig, Richard Dawkins' argument for atheim in The God Delusion, (Reasonable Faith)

​

​

Sisällöltään virheellinen perustelu

 

Sisällöltään virheellisen argumentin peruslauseet sisältävät puutteellista, virheellistä, epäselvää tai epäolennaista tietoa eivätkä anna johtopäätökselle riittävää tukea. 

​

Erilaisia ei-rakenteellisia sisältö- ja päättelyvirheitä on määritelty yli 100. Alla on esitelty yleisimpiä niistä. 

​

Seuraavista lähteistä löytyy runsaasti lisätietoa, luetteloita argumentointivirheistä, erilaisia jaotteluja ja esimerkkejä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe

https://www.apowiki.fi/wiki/Argumentointivirheet

http://web.stanford.edu/~jonahw/PWR1/LogicalFallacies.htm

http://people.uncw.edu/kozloffm/logicalfallacies.html

Ronald Brooks, Norman Geisler: Come, Let Us Reason: An Introduction to Logical Thinking 

​

Asian kannalta epäolennaiset perustelut (Fallacies of relevance) 

​

Henkilöön kohdistuvat argumentointivirheet

 

• Loukkaus (Argumentum ad hominem abusivis). 

Tämä on usein käytetty argumentointitapa. Kritiikki kohdistetaan henkilöön, joka esittää asian, ei itse asiaan. "Älkää uskoko, mitä hän sanoo, koska hän sellainen ja sellainen henkilö." "Älkää ottako vakavasti tätä tutkijaa, koska hän uskoo Jumalaan."

Jeesusta ja hänen opetuksiaan vastaan käytettiin henkilöön kohdistuvaa argumenttia: "Syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!" Sen sijaan hänen sanojensa oikeutus olisi pitänyt tunnistaa evidenssin, viisaudesta todistavien tekojen perusteella (Matt. 11:19).

 

• Asianhaaroihin vetoaminen (Argumentum ad hominem circumstantiae).

Vedotaan siihen, että jonkun esittämä argumentti pitäisi hylätä hänen eläämäänsä liittyvien olosuhteiden vuoksi. 

​

• Motiiviin vetoaminen (Argumentum ad hominem motivum) 

- Tämä on "oma lehmä ojassa"-argumentti. "Älkää uskoko häntä, koska hän sanoo näin oman etunsa vuoksi."

​

• Auktoriteettiin vetoaminen (Argumentum ad auctoritatem) 

Perustelussa vedotaan jonkun auktoriteetin sanomisiin tai arvovaltaan, mutta ei perustella itse asiaa. Vastaavasti voidaan kyseenalaistaa toisen henkilön argumentti rinnastamalla se joidenkin vastenmielisten henkilöiden tai ryhmien sanomisiin tai persoonaan. Niin sanotussa Hitler-kortin käytössä on kysymys tästä argumentista: sanotaan, että joku puhuu ja toimii kuin Hitler. 

 

• Suosituimmuuteen vetoaminen (Argumentum ad populum)

Voidaan vedota myös enemmistön mielipiteeseen: "Kaikki uskovat niin!" tai "Kaikki aikaansa seuraavat ajattelevat näin." Tällöin perusteluna käytetään mielipidekyselyjä, ei tosiasioita. Toinen versio tästä argumentista on "hienostelu" (Snob Approach) - vetoaminen siihen, että kaikki älykkäimmät ja asiantuntevimmat ajattelevat näin (ei siis välttämättä määräenemmistö).

​

Asiasta poikkeaminen 

 

• Muuta kuin puheena olevaa kysymystä koskeva johtopäätös

(Ignoratio elenchi) - kysymyksen välttely tekemällä johtopäätös, joka koskee muuta asiaa mutta on itse kysymyksen kannalta merkityksetön. Tätä käytetään usein esim. poliittisissa keskusteluissa:

"Jos teidät valitaan presidentiksi, miten puuttuisitte kasvavaan työttömyyteen?"
"Hyvä että otitte tämän asian esille. Työttömyys on maassamme yksi niistä asioista, jotka vaativat erityistä huomiota.... ja tästä syystä toisten ehdokkaiden ohjelmat eivät ole riittäviä."
Ehdokas siis käänsi keskustelun työttömyyden kuvaamisen ja muiden ehdokkaisiin, muttei kertonut, miten itse konkreettisesti yrittäisi korjata ongelmaa.

 

• Huomion suuntaaminen muualle ("Red herring") 

Englantilainen kielikuva on tullut siitä, että punaiseksi savustetulla, voimakkaanhajuisella sillillä on yritetty harhauttaa vainukoiria syrjään oikeita jälkiä seuraamasta. Ei perustella asiaa, vaan otetaan puheenaiheeksi toinen seikka, johon huomio kääntyy, ja alkuperäinen asia jää käsittelemättä. Tämä on yleistä, kun ei pystytä esittämään kunnollista argumenttia asiapohjalta.

Esim. veronkorotusten kyseenalaista tarvetta voi perustella näin: “Tarvitsemme enemmän varoja ohjelmiemme rahoittamiseksi. Lapsissa on tulevaisuutemme. Meidän on investoitava lapsiin.”

​

• Virheellinen rinnastus (Faulty Analogy - "Apples and oranges").

Virheellinen analogia tarkoittaa argumentaatiovirheenä, että rinnastetaan toisiinsa kaksi asiaa, joilla on jotain yhteistä mutta jotka ovat silti yhteismitattomia väitteen tarkoittamassa suhteessa. Tällä tekniikalla voi tuottaa vakuuttavilta kuulostavia väitteitä. Englanniksi argumentista käytetään usein nimitystä "omenat ja appelsiinit" - eli verrataan omenoita ja appelsiineja toisiinsa, vaikka kyse on eri hedelmistä. Suomeksi sanotaan, että joltakin ovat menneet puurot ja vellit sekaisin, tai että toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä. Esimerkkejä: 

Henkilöillä, joiden on pakko saada joka aamu kahvia pystyäkseen toimimaan normaalisti, on aivan samanlainen riippuvuusongelma kuin alkoholistilla, joka tarvitsee jokapäiväisen annoksen alkoholia.

 

"Kenenkään mielestä ei ole huono asia, kun lääkäri etsii tietoa lääketieteellisestä kirjallisuudesta selvittääkseen jonkin vaikean tapauksen. Miksi sitten vaikeaa tenttiä suorittavat lääketieteen opiskelija eivät saa pitää oppikirjoja mukanaan tentissä?"

​

Tunteisiin vetoavat perusteluvirheet

​

• Alkuperään vetoaminen (Geneettinen virhepäätelmä). 

Tällaisella perustelulla pyritään kumoamaan väite sen perusteella, mistä se on peräisin ja miten väitteen esittäjä on oletetusti päätynyt kannattamaan tällaista näkemystä. Kuitenkin esim. matemaattiset väitteet ovat tosia ja kaksi plus kaksi on neljä, vaikka ne olisi opittu matematiikanopettajalta, joka on henkilökohtaisessa elämässään epärehellinen ja saanut tuomion kavalluksesta. Tiedon totuudellisuus on varmennettava muilla perusteilla.

"Uskot kristinuskoon, koska olet syntynyt läntisessä maassa ja olet kristitystä perheestä. Jos olisit syntynyt Intiassa, olisit Hindu."

"Tämä uutinen oli lehdessä X, joten se ei todennäköisesti ole totta. Tiedämme kaikki, millainen tämä lehti on."

​

• Seurauksiin vetoaminen (Argumentum ad consequentiam)

Väite pyritään kumoamaan sen perusteella, että jos se hyväksytään todeksi, siitä on ikäviä seurauksia, joista emme pidä.

"Jos Jumala on olemassa, joudun uudelleenarvioimaan tähänastisen maailmankatsomukseni ja elämäni ja joudun naurunalaiseksi toisten silmissä. En halua sitä, siksi Jumala ei voi olla olemassa."  

​

• Kaltevan pinnan argumentointivirhe  on vetoamista pelottaviin seurauksiin:

"Hylkää tämä, koska se johtaa tuohon". Siihen sisältyy ajatus, että jos jokin asia hyväksytään, se johtaa kaatuvien dominopalikoiden tavalla seurauksiin, joita ei voi hyväksyä. Argumentointivirhe on kyseessä silloin, jos syy-yhteydet ovat keinotekoisia ja harvinaisia. Kärjistetty esimerkki:  

"Jos syöt tämän suklaan, sokeririippuvaisuutesi lisääntyy, voit alkaa varastella karkkia kaupasta, sinut saadaan kiinni ja saat merkinnän rikosrekisteriin." 

On huomattava, että jos syy-yhteydet ovat todellisia ja mahdollisia, huonoihin seurauksiin vetoaminen ei ole kaltevan pinnan virhe. 

​

• Olkiukko. 

Luodaan jostakin asiasta ensin vääristelty, liioiteltu tai muuten epäedullinen kuva, ja sitten argumentointi kohdistetaan tähän vääristeltyyn kuvaan, ei todelliseen kohteeseen. Tämä on yksi yleisimmistä väittelytekniikoista, joilla pyritään välttämään todellista keskustelua aiheesta asiapohjalta. 

​

Virheellinen päättelytapa

 

• Kehäpäätelmä (Petitio Principii) Haluttu johtopäätös ilmaistaan jo premisseissä. Yleinen kehäpäätelmän muoto on, että ensimmäinen lause "perustellaan" toisella lauseella, jossa sama asia on sanottu toisin sanoin. Esimerkkejä:

- Ajatukset eivät ole osa fysikaalista maailmaa, koska ajatukset ovat olemukseltaan aineettomia.

- Koska en valehtele, se merkitsee, että puhun totta.

- Vähemmistön oikeudet ovat kaikessa suhteessa yhä tärkeitä kuin enemmistön, koska enemmistön oikeuksiin ei sisälly suurempaa arvoa kuin vähemmistön oikeuksiin.

​

• Joko-tai -virhe (Väärä dilemma)

Dilemma tarkoittaa ongelmaa, jossa valitaan kahden vaihtoehdon väliltä.

Asia esitetään siten, että siihen sisältyy vain kaksi vaihtoehtoa, vaikka niitä todellisuudessa on useampia.

 

Esimerkkejä:

"Onko tämä ensimmäinen kerta, kun olette lyönyt vaimoanne?

Kun kuulustelija esittää tällaisen kysymyksen miehelle, joka ei ole syyllistynyt tällaiseen tekoon, sekä "kyllä" että "ei" ovat vääriä.

 

"Euthyfronin dilemma" (The Eutyphro dilemma)

Tämä on modernisoitu versio moraalisesta ongelmasta, jonka Sokrates esittää Platonin dialogissa: Miksi jokin on "hyvää"? Siinä vaihtoehdot ovat:

1. Jumala on määrännyt, että jokin on hyvää, koska se on hyvää. 

2. Jumala on päättänyt sen olevan hyvää

Jos ensimmäinen vaihtoehto on oikea, hyvä ei riipu Jumalasta vaan hänkin on alisteinen ulkoisille tosiasioille. Jos toinen vaihtoehto on oikea, Jumala voisi yhtä hyvin mielivaltaisesti määrätä, että murhaaminen ja varastaminen on hyvää. 

Kumpikaan vaihtoehto ei ole oikea. Raamatun mukainen kolmas ja oikea vaihtoehto on se, että  hyvyys perustuu Jumalan omalle luonteelle, Hän on itse hyvyyden mittapuu.

 

"Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?" (Luuk. 20:19-26)

Fariseukset yrittivät saada tällä kysymyksellä Jeesuksen ansaan: Jos hän vastaisi, että veron maksaminen on väärin, sen voisi tulkita petturuudeksi Roomaa kohtaan. Jos hän vastaisi, että keisarille saa maksaa veroa, sitä pidettäisiin juutalaisen lain virheellisenä tulkintana ja alamaisuutena pakanalliselle hallitsijalle eikä yksin Jumalalle.

Luukas kirjoittaa: "Mutta Jeesus havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: "Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin". Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". 

Jeesuksen vastaus osoitti, että oli useampia vaihtoehtoja kuin alamaisuus vain keisarille tai vain Jumalalle: On mahdollista olla hyvä kansalainen, vaikka ei olisi kaikessa samaa mieltä hallitsijoiden kanssa. (Lue lisää: Jesus and logical fallacies)

​

Semanttiset virheet (Määrittelyvirheet - Fallacies of Definition)

​

• Kehämääritelmä

(Jonkin asian määritelmä sisältää sen termin, mikä pitäisi juuri määritelmä) 

Yksinkertaistettu esimerkki: "Taivas on sininen, koska sen sinisyys saa sen näyttämään siniseltä."

Selvä kehämääritelmä on myös tunnetun ateistitiedemiehen Sam Harrisin kirjassa "The Moral Landscape", jossa hän esittää, kuinka objektiiviset moraaliarvot voidaan määritellä tieteen pohjalta. Hänen määritelmässään "hyvä" merkitsee tuntevien ja tiedostavien olentojen hyvinvointia, ja hyvinvoinnin edistäminen on tällöin hyvää. 

"Hyvä" tarkoittaa tiedostavien olentojen hyvinvointia.
Sen vuoksi tiedostavien olentojen hyvinvoinnin maksimointi on hyvää. 

Määritelmässä itse asiassa toistuu sama asia kahteen kertaan ja sen ajatus on: "Tiedostavien olentojen hyvinvointi on tiedostavien olentojen hyvinvointia." Moraalia ei ole siis todellisesti määritelty eikä pystytä sanomaan, minkä perusteella ihmislajin kukoistus on hyvää moraalisesti.

Lue lisää: Navigating Sam Harris' The Moral Landscape (Reasonable Faith)

​

• Itse itsensä kumoavat väitteet

(Conflicting Conditions, "contradictio in adjecto")

Itse itsensä kumoavat väitteet eivät itse täytä niitä vaatimuksia tai tunnusmerkkejä, joita ne asettavat jollekin asialla.

Seuraavat ovat esimerkkejä jokapäiväisen elämän itsensä kumoavista lausahduksista, joista jokainen kuitenkin ymmärtää, että niitä ei ole tarkoitettu tulkittavaksi sananmukaisesti:

"En osaa sanaakaan suomea"

“Älä häiritse minua, nukun.”

“En voi puhua kanssasi juuri nyt.”

 

Erilaisissa keskusteluissa ja kirjoituksissa esiintyy usein väitteitä, jotka kuulostavat uskottavilta mutta ovat sisäisesti ristiriitaisia:

"Ainoa mikä on varmaa, on epävarma." - Epävarma ei oman määritelmänsä perusteella voi olla varmaa.

"Ei ole olemassa objektiivista totuutta." - Tämän väitteen ristiriitaisuuden voi osoittaa kysymällä: "Onko tuo objektiivisesti totta?" Väite on ristiriitainen, koska sen esittäjä uskoo ainakin yhteen totuuteen: että ei ole objektiivista totuutta.

"Jos objektiivinen totuus on olemassa, kukaan ei voi varmuudella tietää, mikä se se on" tai "On ylimielistä olettaa, että tietää varmasti totuuden." - Henkilö, joka sanoo näin, näyttää kuitenkin itse olevan vakuuttunut yhdestä totuudesta: että kukaan ei voi olla vakuuttunut tai varma totuudesta.

“Tiede on ainoa luotettava keino määritellä totuus.” - Minkä tieteellisen tutkimusaineiston perusteella tämä johtopäätös on määritelty? - Ei voi olla olla tieteellisiä havaintoja tai analyysejä tämän väitteen tueksi. Vain tieteen ulkopuolelta voi tehdä tällaisen päätelmän. Tämä väite onkin luonteeltaan filosofinen, ei tieteellinen.

“On väärin, aina ja kaikkialla, kenenkään uskoa mihinkään ilman riittäviä todisteita." (W. K. Clifford) Minkä todistusaineiston perusteella meidän pitäisi uskoa tämä väite? Väitteen esittäjällä ei ole yleismaailmallista todistusaineistoa tämän tueksi, joten meidän ei sen perusteella pitäisi uskoa häntä. 

"Usko Jumalaan heijastaa uskovan henkilön kulttuuria." - Yhtä lailla tämä uskontoa ja uskoa koskeva väite heijastaa näin uskovan kulttuuria.

​

Loogiset virheet

​

• Tietämättömyyteen vetoaminen

(Argumentum ad Ignorantiam, Argument from ignorance) Käytetään pelkkää todisteiden puutetta jotakin asiaa tukevana todisteena, tai toisin päin käytetään vastatodisteiden puutetta todisteena, joka osoittaa sen oikeaksi. "Hyväksy tämä, koska et voi todistaa sitä vääräksi." Seuraavassa esimerkissä kumpikin käyttää virheellistä perustelua:

Ateisti: "Jumala ei voi olla olemassa, koska en ole nähnyt hänestä mitään todisteita."

Uskova: "Jumala on olemassa, koska kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että Jumalaa ei ole."

​

• Occamin partaveitsen virheellinen käyttö: vetoaminen yksinkertaisuuteen.

"Occamin partaveitsi" tarkoittaa säästäväisyyden periaatetta: asia tulee selittää mahdollisimman yksinkertaisesti siten, että vaihtoehtoisista selitysvoimaisista teorioista valitaan se, joka selittää asian yksinkertaisimmin. Säästäväisyyden periaate ei kuitenkaan tarkoita, että yksinkertaisin selitys olisi aina oikea

​

​

Tilastovirheet (Dicto Simpliciter)

​

• Poikkeuksen kielto (Fallacy of the general rule).

Yleistä sääntöä sovelletaan yksittäistapaukseen, joka on merkittävästi erilainen kuin ne tapaukset, joita sääntö yleensä koskee. Yksinkertaistettu esimerkki:

Ihmisten leikkaaminen veitsellä on rikos. 
Kirurgit leikkaavat ihmisiä veitsellä.
Siksi kirurgit ovat rikollisia.

​

• Hätäinen yleistys (Hasty Generalization) 

​Tehdään yleistys liian vähäisten todisteiden perusteella, esim. liian pienen tilastollisen otoksen pohjalta. - "Hyväksy yleinen johtopäätös, koska nämä tapaukset tukevat sitä."

"Koska kaikissa uskonnoissa tarjotaan samantapaisia ihmeitä sen vakuudeksi, että ne ovat totta, mitkään väitteet ihmeistä eivät pysty todistamaan mitään uskonto todeksi." Tämä on David Humen (kuuluisan 1700-luvun skeptikkofilosofin käyttämä argumentti). Tässä argumentissa kuitenkin yleistettiin tietynlainen käsitys ihmeistä. Väite, että kaikkien uskontojen ihmeet ovat samantapaisia, ei pidä paikkansa. Jeesuksen ylösnousemus, parantamis- ja muut ihmeet tapahtuivat aivan erilaisessa historiallisessa viitekehyksessä ja niiden tueksi on vahva näyttö.

​​

Kategoriavirheet

​

Kategoriavirheessä oletetaan tarkoituksellisesti tai tahattomasti, että osalla on samat ominaisuudet kuin kokonaisuudella, johon se kuuluu, tai että kokonaisuudella on samat ominaisuudet kuin osalla. 

Kategoriavirhe on myös se, että johonkin kategoriaan kuuluvaa asiaa käsitellään, kuin se kuuluisi toiseen kategoriaan, esim. kun aineettomasta olemuksesta halutaan aineellisia todisteita. 

​

​

APOLOGETIIKAN TEHTÄVÄT JA MERKITYS

 

Mitkä ovat apologetiikan tehtävät?

 

Apologetiikan tehtävät ovat kristinuskon osoittaminen oikeaksi ja uskon älyllisten esteiden poistaminen. 

 

Osa evankeliumin "vastustajista" tai siihen välinpitämättömästi suhtautuvista henkilöistä on jo valinnut tiensä. Monet ovat kuitenkin vilpittömiä etsijöitä. On henkilöitä, joiden uskoontulolle on ollut aivan olennaista, että he ovat saaneet oikeaa tietoa ja heidän virheelliset käsityksenä ovat tulleet korjatuiksi. 

Myös hengellisessä elämässään tiedollisia ongelmia ja epäilyksiä kohdanneet uskovat voivat saada avun ja näin palata Jumalan luo.
 

"Positiivisen apologetiikan" tavoite on osoittaa kristinusko oikeaksi.  

"Negatiivisen apologetiikan" tavoite on puolustaa kristinuskoa  virheellisiltä väitteiltä ja korjata vääriä käsityksiä.

​

Termi "apologetiikka" tarkoittaa myös yhtä käytännöllisen teologian osa-aluetta, jona se on myös akateeminen oppiaine.

​

​

"Miksi uskoa pitää puolustaa ja antaa järkisyitä?"

Uskoa on osattava perustella järkisyillä, koska

​

1. Raamattu kehottaa perustelemaan ja puolustamaan uskoa.

1 Piet. 3:15 - "olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla"

 

2. Raamatun henkilöt perustelivat ja puolustivat uskoa.

Esim. Uuden testamentin merkittävät henkilöt puolustivat uskoa. Jeesus: Joh 10:38 - "uskokaa minua tekojeni perusteella". Pietari Apt. 2, se, mitä näette, on... Paavali teki sitä kaiken aikaa. - Uudessa testamentissa kaiken aikaa vedotaan logiikkaan, esim. Jeesuksen opetukset (talo ei voi nousta itseään vastaan sortumatta; Hebr. 3, jokainen talo on jonkun rakentama, jne.)

 

3. Ihmiset tarvitsevat järkeviä syitä muuttaakseen mielensä.

Pyhä Henki käyttää meidän todistustamme. Ihmisiä tulee jatkuvasti uskoon sen kautta.

 

4. Uskon järkevien perusteiden tuntemisesta on hyötyä itsellemme.

Asioiden tutkiminen selkeyttää ja vahvistaa ymmärrystämme uskon perusteista ja sisällöstä.
 

Uskon järkevän perustelun tarkoituksena on poistaa älyllisiä esteitä, jotka estävät monia ihmisiä löytämästä uskoa Jumalaan.

 

Selittämällä ongelmallisia kysymyksiä näitä ihmisiä autetaan ymmärtämään raamatullisen uskon kohdetta ja sisältöä siten, että heissä voi syntyä henkilökohtainen luottamus ja aito suhde Jumalaan. 

​

Osa evankeliumiin kielteisesti tai välinpitämättömästi suhtautuvista henkilöistä on jo valinnut tiensä. Monet ovat kuitenkin vilpittömiä etsijöitä. On henkilöitä, joiden uskoontulolle on ollut aivan olennaista, että he ovat saaneet oikeaa tietoa ja heidän virheelliset käsityksenä ovat tulleet korjatuiksi. He ovat saaneet vastauksen pitkäaikaiseen pohdintaansa.

 

Myös hengellisessä elämässään tiedollisia ongelmia ja epäilyksiä kohdanneet uskovat voivat saada avun ja näin palata Jumalan luo.

​

Lisää aiheesta: Artikkeli "Uskon puolustuksen puolustus"

​

 

Mitkä ovat apologetiikan lajit?

​

Apologetiikassa erotetaan yleensä seuraavat viisi metodia:

​

1. Klassinen metodi (Classical Method)

Tässä menetelmässä uskotaan, että järkiperusteet ovat tärkeitä kristinuskon osoittamiseksi oikeiksi, mutta hengellisessä kasvussa toisella sijalla. Klassiseen metodiin kuuluvat luonnollinen teologia ja jumalatodisteet. Tätä metodia edustavat esim. Tuomas Akvinolaisen kuuluista viisi jumalatodistetta.

2. Todistusmetodi (Evidential Method)

Todistusmetodi eroaa klassisesta siinä, miten historiallisia todisteita käsitellään.   Historiallinen todiste voi yhtä aikaa todistaa sekä sen, että Jumala on olemassa, että sen, että kristinusko on totta. Tällaisia todisteita ovat Jeesuksen ihmeet ja hänen ylösnousemuksensa.

​

3. Kumulatiivinen metodi (Cumulative Case Method)

Kumulatiivisessa metodissa todistusaineisto koostuu useammalta eri alueelta kertyvästä ja enenevästä näytöstä. Eri todistuslinjojen pohjalta muodostuva selitysmalli vahvistaa kristillisen maailmankatsomuksen ja antaa asioille paremman kokonaisselityksen kuin mikään muu vaihtoehtoinen teoria.   
 

4. Ennakko-oletusmetodi (Presuppositional Method)

Apologeettisessa keskustelussa lähdetään liikkeelle siitä, että kristinusko on totta. Otetaan lähtökohdaksi, että Jumala on olemassa ja että kristillinen usko on ainoa peruste järkevälle päättelylle. Näin ollen ei-uskovan kanssa ei ole olemassa riittävää yhteistä näkemyspohjaa, että yllämainittujen menetelmien järkiperusteilla voisi puolustaa uskoa tuloksellisesti.

​

5. Reformoidun tieto-opin metodi (Reformed Epistemological Method)

Sen sijaan, että väitellään ja lähdetään liikkeelle erilaisista oletuksista, jotka pyrtiään todistamaan, otetaan lähtökohdaksi se, että ihmisellä on synnynnäinen jumala-aisti, joka vahvistaa hänelle totuuden.

 

Lue lisää: 

Cowan, Gundry, Habermas, Craig et al: Five Views on Apologetics. 2000.
Five Apologetics Methods (Apologetics Index)

​

 

"Eikö Jumala pysty itse puolustamaan itseään?"

​

Kun kristinuskoa pilkataan ja kristittyjen asemaa heikennetään, Jumalan asioiden puolustaminen pitäisi monen kristityn mielestä kuitenkin jättää Hänen itsensä hoidettavaksi. 

 

Ajattelutapa ”Jumala ei tarvitse itselleen puolustajaa” on varsin yleinen: Ajatellaan, että Jumala valtasuuruudessaan ei tarvitse meidän inhimillisiä puolustuspuheitamme, ja kaikkivaltias maailmankaikkeuden Luoja ja ihmiskunnan Tuomari voi pyyhkäistä vastustajat hetkessä pois ja sulkea pilkkaajien suut.

​

Jumala ei kuitenkaan vaienna vastustajia, koska mahdollisuus pilkata ensinnäkin sisältyy ihmiselle annettuun vapaaseen tahtoon. Toiseksi, pilkkaajille vastaaminen kuuluu uskovien vastuualueeseen ja on osa Jumalan yhteistyötä ihmisen kanssa.

Jeesus sanoi, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän käytti tätä valtaa ehkä yllättävältä tuntuvalla tavalla: delegoimalla julistus- ja opetustehtävän seuraajilleen: "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Joh. 20:21

​

Monet ateistit ovat sitä mieltä, että ateismi tarvitsee julistajia ja puolustajia, ja he toimivat aktiivisesti sen edistämiseksi. 

​

Lue lisää: Artikkeli "Uskon puolustuksen puolustus"

​

 

"Eikö riitä pelkkä evankeliumin julistus? Miksi puhua luomiseen ja evoluutioon liittyvistä kiistakysymyksistä ym.?"

​

Luominen ja evoluutio ja muut vastaavat asiat ovat joillekin kynnyskysymyksiä, ja niihin liittyvät väärinkäsitykset voivat olla esteitä ottaa vastaan evankeliumi. Siksi niitä tulee käsitellä. 

​

Näistä aiheista myös konkreettisesti esitetään kristityille kysymyksiä, väitteitä tai haasteita, jolloin tulee vastata.

​

 

"Järkeilyllä ei voi voittaa ketään Jumalan valtakuntaan."

 

On totta, että järkiperusteita esittämällä ei voiteta kaikkia Jumalan valtakuntaan, mutta ei heitä voiteta välttämättä sananjulistuksella ja rakkautta osoittamallakaan. Usko on viime kädessä Pyhän Hengen aikaansaama.

​

Kun osoitamme ei-uskoville, että on olemassa erittäin vahvoja ja perusteltuja syitä uskoa Jeesukseen, autamme heitä tilaan, jossa he - älyllisten esteiden vähennyttyä - voivat olla avoimempia myös Hengen vaikutukselle.

​

​

Todisteen ja todistuksen ero:

Mitä uskovien henkilökohtaiset kokemukset osoittavat Jumalasta?

​

Henkilökohtainen uskoontulo ja sitä seurannut elämänmuutos, rukousvastaukset, ihmeparanemiset ja erilaiset yliluonnolliset kokemukset, joista myös Raamattu kertoo, ovat käytännön esimerkkejä siitä, mitä Jeesukseen uskovan ihmisen elämässä voi tapahtua.

​

Niitä voi käyttää havainnollistamaan asioita, joista puhutaan Raamatussa. Niitä ei kuitenkaan tule esittää todisteina Jumalan olemassaolosta, vaikka ne mitä ilmeisimmin vahvistaisivat, että Jumala elää, toimii ja vastaa rukouksiin.

​

Jumalan, Jeesuksen persoonan ja Raamatun tueksi on riittävästi yleispäteviä todisteita.
​
Oman ja lähipiiriin kuuluvien henkilöiden todistuksista ja arvokkaista, henkilökohtaisista hengellisistä kokemuksista kannattaa kertoa vain sellaisille keskustelukumppaneille, jotka ovat vilpittömiä etsijöitä ja osaavat suhtautua niihin kunnioituksella.

​

Vakaumuksellinen ateisti löytää tahtoessaan keinot kiistääkseen nämä kokemukset ja selittääkseen paranemiset, yliluonnolliset tapahtumat, Jumalan johdatuksen ja rukousvastaukset harhaksi, hallusinaatioksi, mielikuvitukseksi, väärinkäsitykseksi, huijaukseksi tai yhteensattumaksi - riippumatta siitä, kuinka epätodennäköinen tällainen sattuma olisi.
​
​

Mitä on älyllinen epärehellisyys?

 

On henkilöitä, joiden näkemyksiä ei voi millään argumenteilla ja todisteilla muuttaa. He ovat jo etukäteen valinneet kantansa. Tämä koskee niin poliittisia tai muita mielipiteitä kuin maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.

Älyllisen epärehellisyyden takana on aatteellisia tai tunneperäisiä syitä.

 

Kun joku on etukäteen esim. päättänyt, että jossain konfliktissa tietty osapuoli on syyllinen, hän on sokea tosiasioille. Jos hän on etukäteen päättänyt, että joku poliitikko on oikeassa ja toinen väärässä, ei ole mitään väliä sillä, mitä he sanovat.

​

Älyllinen epärehellisyys on "intellektuaalinen pahe". Järkevä ajattelu vaatii, että johtopäätökset johdetaan logiikan lakien mukaan ja otetaan huomioon todellisuus.

 

Älylliset paheet ovat yhteydessä moraalisiin paheisiin ja kapinaan Jumalan totuutta ja luonnetta vastaan. 

​

​

USEIN ESITETTYJÄ VÄITTEITÄ USKON PERUSTELUUN LIITTYEN 

​

"Et ole objektiivinen, koska jo lähtökohtaisesti uskot Jumalaan. Näkemyksesi ei siksi ole pätevä.”

​

Kun puhutaan objektiivisuudesta, on tehtävä ero psykologisen ja rationaalisen objektiivisuuden välillä. 

​

1. Psykologinen objektiivisuus tarkoittaa, ettei ole sitoutunut tiettyyn näkökantaan jossain kysymyksessä. Se ei välttämättä ole toivottava suhtautumistapa, koska se voi johtua välinpitämättömyydestä ja tietämättömyydestä: ei ole kiinnostunut asiasta eikä perehtynyt siihen. Opiskelulla ja asioiden tutkimisella ei olisi merkitystä, jos henkilö tietoa saatuaan ei muodosta niistä järkevää näkökantaa, esim. siitä, onko  syöpä vaarallinen sairaus ja kirjoitettiinko Uusi Testamentti ensimmäisellä vuosisadalla.

 

2. Rationaalinen objektiivisuus tarkoittaa,että kykenee erottamaan hyvät ja huonot argumentit toisistaan ja kannattaa jotain näkemystä siksi, että sillä on todelliset, hyvät perustelut. Psykologisen objektiivisuuden puute ei merkitse sitä, ettei pystyisi esittämään päteviä perusteluita näkökannalleen. Jos henkilökohtainen näkökanta tekisi rationaalisen objektiivisuuden mahdottomaksi, kukaan ateisti, kristitty tai muun maailmankatsomuksen edustaja ei voisi vastuullisesti opettaa mitään, mihin itse uskoo, eikä myöskään vastakkaisia näkemyksiä. 

​

Se, että uskova henkilökohtaisesti vakuuttunut Jumalan olemassaolosta ja Jeesuksen ylösnousemuksesta (eikä hän siis ole psykologisesti objektiivinen ja kantaa ottamaton) ei siis merkitse, ettei hänellä olisi eikä hän voisi esittää päteviä syitä näille näkemyksille. Rationaalinen objektiivisuus on mahdollista ilman psykologista objektiivisuutta, ja juuri se tekee mahdolliseksi, järkevän, sivistyneen keskustelun ja ajatustenvaihdon.

 

Lähde: J.P. Moreland, William Craig. Philosophical Foundations for a Christian Worldview (2003, s. 150). 

​

"On katsottava tosiasioita".

 

Kun näin sanotaan kristinuskoa kritisoitaessa, sillä tietysti tarkoitetaan, että kristinusko ei kestä tarkastelua tosiasioiden valossa.

Kristinuskolla ei kuitenkaan ole mitään pelättävää tässä suhteessa.

​

Kyllä - on katsottava tosiasioita, mutta tosiasiat on kuitenkin tulkittava oikein. 

Tosiasiat ja totuus ovat kaksi eri käsitettä.

Faktoja voidaan käyttää vääristelmään totuutta, eli faktojen avulla voi valehdella.

​

Faktat ovat yksittäisiä, joitakin asiantiloja koskevia tietoja, jotka ovat objektiivisesti todennettavissa. Faktat ja totuus ovat joskus eri asia: Faktojen avulla voi valehdella ja niillä voi vääristellä totuutta.

​

Tosiasiat on tulkittava - ja tulkintatapa riippuu tulkitsijan ideologiasta. 

​

Edelleen, faktoja voidaan tarkastella kontekstissa tai ilman kontekstia. Jos niitä katsotaan ilman kontekstia, ne saattavat ilmaista epätotuuden tai epäolennaisuuden. Myös kontekstissaan faktat voidaan tulkita oikein tai väärin. Erityisesti kulloinkin puheena olevassa aiheessa nämä määrittelyt ovat olennaisia.  

​

​

"Jokaisella on oma totuutensa." 

​

On olemassa vain objektiivisia, yleispäteviä totuuksia. Totuus tarkoittaa sitä, mikä vastaa asioiden todellista tilaa.

​

Jos jokin on totta, se on totta kaikille, uskoi joku siihen tai ei.

Henkilökohtainen usko ei muuta todellisuutta toisenlaiseksi.

​

"On mahdotonta todistaa, että jokin ei ole olemassa - siksi ateismia ei tarvitse todistaa." 

​

Tämä väite on suosittu, ja sen tarkoituksena on osoittaa, ettei ateistin tarvitse perustella näkemystään Jumalan olemattomuudesta.

​

Väite kuitenkaan ei pidä paikkaansa. On mahdollista osoittaa todeksi, että ei ole naimisissa olevia poikamiehiä, ei ole enää Tyrannosaurus Rexiä maan päällä, jne.

​

Lue lisää osiosta "Ateismi, agnostisismi, skeptisismi" 

 

Kysymysten aloitussivulle