Jeesus historian henkilönä
- Raamatun ulkopuoliset lähteet
Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana eivätkä aiheeseen perehtyneet tutkijat epäile sitä, vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat hänestä ovat niukkoja. Häneen on niissä suoria ja epäsuoria viittauksia.
Historiallisia mainintoja Tiberiuksen hallitusajasta on yleisesti varsin vähän. Jeesuksen elämä ollut Rooman valtakunnan perspektiivistä niin merkittävä, että hänestä olisi säilynyt paljon dokumentteja.
Tärkeimmät säilyneet roomalaiset lähteet: Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.
Tacitus (n. 55-120) mainitsi toisen vuosisadan alun kuuluisissa kirjoituksissaan n. vuonna 115 Jeesuksen. (Teoksista ovat kadonneet vuosia 29-32 eli Jeesuksen kuolemantuomion ajankohtaa käsittelevät kirjoitukset.)
Teoksesta Annaalit:
"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa."
Kirjoituksesta saa Jeesuksesta ja kristinuskosta seuraavia tietoja:
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
Gaius Suetonius oli roomalainen kirjoittaja, lakimies ja historioitsija ja keisari Hadrianuksen sihteeri. Hänen kuvauksestaan vuoden 49 tapahtumista voidaan päätellä, että Klaudius karkotti juutalaiset Roomasta, koska "Krestus" sai heidät jatkuvasti aiheuttamaan häiriötä. (Koska Krestus tai Kretus eivät ole juutalainen nimi eikä ole tietoa sen nimisestä agitaattorista, on todennäköisestä, että Suetonius tarkoittaa Kristusta, mutta luuli tämän olevan Roomassa vuonna 49 vaikuttanut kansankiihottaja. (Myös Apt. 18:2 mainitsee samasta juutalaisten karkotuksesta.)
Suetonius piti näiden juutalaisten uutta oppia vahingollisena, samoin kuin Tacitus: "Rooman suuren paljon jälkeen rangaistuksia annettiin myös kristityille, lahkolle, joka tunnusti uutta, haitallista uskontoa."
Juutalaiset lähteet
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli huomattavasti suurempi, ja kristinuskon levitessä hänen merkityksensä tietysti lisääntyi myös koko Rooman valtakunnan alueella.
Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus esittää mainintoja Jeesuksesta. Hänen kirjoituksistaan teoksessa Juutalaisten historia voi päätellä mm. seuraavaa:
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä Messiaaksi.
Talmud. Talmud on kooste rabbiinisesta suullisesta lakitraditiosta (Mishna) ja sen tulkinnasta (Gemara). Se on koottu usean vuosisadan aikana alkaen toiselta vuosisadalta. Siinäkään ei Jeesuksen historiallisuutta kiistetä, vaan pikemminkin yritetään luoda hänestä erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.
Merkittävä maininta sisältyy kohtaan Sanhedrin 43a:
Pääsiäisaatona Jeshu ripustettiin. Neljäkymmentä päivää ennen tuomion toteuttamista viestinviejä kuulutti: "Hänet tullaan kivittämään, koska hän on harjoittanut noituutta ja viekoitellut Israelia luopumukseen. Jos joku voi sanoa jotain hänen puolustuksekseen, tulkoon sanomaan.” Mutta koska mitään ei esitetty hänen puolustuksekseen, hänet ripustettiin pääsiäisen aattona."
(Harvinaisempi ristiinnaulitsemisesta käytetty sana "ripustaa" esiintyy myös Gal. 3:13:ssa ja Luuk. 23:39:ssa). Tämä Talmudin kohta vahvistaa Jeesuksen kuolintavan ja sen ajankohdan.
Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen:
- Syyrialainen Mara Bar-Serapion kirjoittaa pojalleen (ajankohta 73-150 jkr): "Mitä hyötyä juutalaisille oli viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."
- Plinius nuorempi kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle. Plinius viittaa kirjeessään keisari Trajanukselle Jeesukseen ja hänen seuraajiinsa ja pitää näiden uskoa liian pitkälle menevänä ja tarttuvana taikauskona." Nämä ilmaisut muistuttavat Tacituksen ja Suetoniuksen kirjoituksia.
- Lukianos Samasotalainen. Toisella vuosisadalla kreikkalainen satiiriikko Lukianos kirjoitti Jeesuksesta ja krisityistyistä pilkallisesti. Hän piti krisittyjä yksinkertaisina ihmisinä, jotka hyvin heikoin perustein uskoivat opettajina esiintyviä huijareita ja tukivat ja rikastuttivat näitä.
"Kristityt, kuten tiedätte, palvovat tänäkin päivänä miestä - tuota erityistä henkilöä, joka esitteli heidän uudet palvelumenonsa ja sen vuoksi ristiinnaulittiin... Nämä harhaan johdetut ihmispolot ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat kuolemattomia, mikä selittää heidän kuolemanhalveksuntansa ja vapaaehtoisen omistautumisensa tälle asialle, mikä on niin yleistä heidän keskuudessaan; ja heidän lainlaatijansa myös on saanut heidät uskomaan, että he ovat kaikki veljiä siitä hetkestä alkaen, kun he kääntyvät tähän uskoon ja kieltävät kaikki Kreikan jumalat ja palvovat ristiinnaulittua tietäjäänsä ja elävät hänen sääntöjensä mukaan. Tämän kaiken he tekevät uskonvaraisesti sillä seurauksella, että he halveksuvat maailmallista hyvää ja pitävät kaikkea vain yhteisenä omaisuutena."
Kadonneita mutta siteerattuja lähteitä
- Thallus. Jeesuksen kuolemaan ja siihen liittyneeseen kolmen tunnin pimeyteen on viitattu Thalluksen kirjoittamassa historiallisessa lähteessä monia vuosia ennen Tacitusta, Suetoniusta ja Josefusta, todennäköisesti jopa ennen evankeliumeita, n. v. 52 kirjoitetussa Itäisen Välimerenalueen historiassa. Teos on kadonnut, mutta siitä on säilynyt ja siteerattu osia. Julius Africanus viittaa siihen v. 221 ja mainitsee kritisoiden, että Thallus yritti selittää pimeyden luonnollisena auringonpimennyksenä, vaikka tuona ajankohtana ei voinut olla sellaista.
- Pontius Pilatuksen kadonnut "Pontius Pilatuksen teot". Tämän ilmeisesti kadonneen kirjoituksen sisällöstä mainitsevat sekä Justinos Marttyyri (n. vuonna 150) ja Tertullianus (noin vuonna 200). Molemmat pitävät sitä virallisena Rooman asiakirjana. Justinos kirjoittaa Ensimmäisessaä apologiassaan, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yksityiskohdat voi vahvistaa Pilatuksen raportista. Justinos toteaa myös Jeesuksen monista parantumisihmeistä: "Sen, että hän teki noita tekoja, voi lukea Pontius Pilatuksen teoista."
- Flegonus oli n. vuonna 80 syntynyt historiankirjoittaja, jonka kirjoitukset ovat kadonneet, mutta niihin on viitattu muiden teksteissä. Origenes mainitsee seuraavaa: "Flegonus, 13:ssa tai 14:ssa Aikakirjassaan, kirjoitti, että Jeesus ei ainoastaan tiennyt tulevia tapahtumia (vaikka hän erehtyi pitämään joitakin Pietaria koskevia asioita Jeesusta koskevina), mutta myös todisti että tapahtunut vastasi Jeesuksen ennustuksia." - Flegonus oli siis kirjoittanut, että Jeesus oli esittänyt ennustuksia, jotka olivat toteutuneet.
Lähteet ja lisätietoa
- "Nasaretilaisen haaste", Matti Kankaanniemi
- Habermas, Gary, The Historical Jesus: Ancient Evidence for the Life of Christ
- Habermas, Gary, Evidence for the Historical Jesus
< Takaisin "8 päättelylinjaan"