Pahan olemassaolo todistaa Jumalasta

 

Pahan olemassaolo on erittäin vahva todiste Jumalan olemassaolon puolesta.

Usein tosin ajatellaan päinvastoin: Kuinka Jumala voi olla olemassa, kun maailmassa on niin paljon pahaa?

Jos sanotaan, että jokin on pahaa, esitetään moraalinen arvio.

Tällainen arvio voi olla perusteltu vain, jos on olemassa jokin hyvän ja pahan yleispätevä, muuttumaton standardi. Paha merkitsee poikkeamaa tästä hyvän standardista. Jos taas ei ole standardia, ei voi olla poikkeamaakaan.

Ilman absoluuttista, objektiivista standardia mitään ei voisi nimittää pahaksi.

”Paha” olisi aina suhteellista.

Ilman hyvän standardia siis kaikki moraalikäsitykset oikeasta ja väärästä olisivat väistämättä suhteellisia, eikä paha ei olisi todellista. Pahaa ei itse asiassa voisi edes olla olemassa.
 

Paha kuitenkin koetaan todelliseksi, ja joitakin asioita pidetään yksiselitteisesti pahoina ja niitä vastustetaan. Moraaliarvot ovat olemassa.

Ihmiset tiedostavat ja tunnustavat yleisesti, että jotkut asiat ovat väärin. Raiskaus, kidutus, lasten hyväksikäyttö ovat moraalisia rikoksia – eivät ainoastaan sosiaalisesti ei-hyväksyttävää tai hyödytöntä käytöstä. Vastaavasti ihmiset tiedostavat yleisesti, että esim. rakkaus ja tasa-arvoisuus ovat oikein.

Objektiivisia moraaliarvoja ei voisi olla olemassa, jos Jumalaa ei olisi olemassa. Jos nimittäin jotkin arvot ovat objektiivisia, niiden on oltava ihmisestä riippumattomia, hänen yläpuolellaan.

 

"Objektiivisesti paha" tarkoittaa sitä, että jokin teko on väärä ja paha, riippumatta siitä, mitä mieltä yksilö tai yhteisö on siitä.

Heti, kun arvot määritellään sosiaalisiksi, eli ihmisestä ja yhteisöstä riippuvaisiksi, ne muuttuvat suhteellisiksi.

Mikä tahansa arvovalinta kahden vaihtoehdon, A:n ja B:n, välillä edellyttää aina kolmatta vaihtoehtoa C - näiden kahden yläpuolella olevaa normia, jonka perusteella toinen määritellään toista paremmasta. Ellei C ole iankaikkisen, täydellisen Jumalan asettama, se on yhtä häilyvä kuin A ja B, vain yksi vaihtoehto niiden lisäksi

Eri yhteisöillä voi olla omat moraalisääntönsä, joita ei voisi arvioida.
 

Jos ihminen, homo sapiens, olisi vain persoonattoman universumin kokonaan aineellinen tuote, joka on syntynyt verrattain vähän aikaa sitten ja tulee myös häviämään verrattain nopeasti, ei löytyisi perusteita sille, että ihmisen kehittämät moraalikäsitykset olisivat absoluuttisia. Voi toki sanoa, että jotkut toimet, esim. raiskaus, eivät ole sosiaalisesti hyödyllisiä – mutta sosiaalinen hyödyttömyys ei riitä perusteeksi sille, että olisi väärin raiskata.

 

• Objektiivisia moraaliarvoja, käsitystä hyvästä ja pahasta, ei voi olla olemassa ilman Jumalaa

• Objektiivisia moraaliarvjoa on olemassa.

• Siis Jumala on olemassa.

Lisätietoa:
William Craig: The Craig-Curley Debate: The Existence of the Christian God


< Takaisin